Poikkeuksellisen virkistävää katukuvaa. Ihminen on lähellä, ja tulossa. (Yleensähän ne "katukuvat" kuvataan aika kaukaa ja takaapäin... ) Sääkin tuo oman kivan lisänsä kuvaan. - Lisää tällaista, niin alan muuttaa käsitystäni tamperelaisesta katukuvauksesta....
Jep, katukuvaus mielenkiintoinen valokuvauksen alue. Toisin kuin usein ajatellaan se ei ole ollenkaan helppo alue, eikä katukuvauksella ole mitään tekemistä kaupunkiympäristössä kameran kanssa kuljeskelevan valokuvaajan randomlaukomisen kanssa. Katuvauksen mielenkiintoisius ja toisaalta haasteellisuus tuleen siitä, että kelvollisen kuvan aikaansaamiseksi kuvaaja ei käytännössä voi kontrolloida yhtään kuvan syntymiseen vaikuttavaa asiaa. Toki voi yrittää viritellä tarkennuksen valmiiksi tietylle etäisyydelle ja asettaa aukon ja suljinajan ”sopivaksi” todetakseen nopean kuvaustilanteen yllättäen eteen tullessa, että suunnilleen kaikki meni taas päin persettä ja kuvattavakin suuttui kameralla tähtäilystä. Kaksi vinkkiä voi toimia (jos hyvin käy): 1. ole keskellä tapahtumia, riittävän lähellä; ja 2. käytä laajakulmaista objektiivia, 28 mm, ehkä mieluiten jopa 24 mm.; ja jokerina kolmas vinkki 3. Mene Tampereelle kuvaamaan
No, miksipä minun pitäisi ”luulla” niistä yhtään mitään, kun asiaa voi kysyä suoraan? (Toisaalta, nuo mallisi eivät näytä yhtään hämmästyvän kuvaajaa, joka todennäköisesti ei läheskään aina voi olla missään piilossa. Eli, tämä tukisi sitä ajatusta, että kuvauksista olisi sovittu edeltä käsin…).
Kyllä nämä kaikki katukuvani ovat aitoja tilannekuvia kadulta, pääosin 24 tai 28 mm:n polttovälillä otettuja, nopeita tilanteita, läheltä otettuja.
Hyvässä kuvassa on paljon yksityiskohtia mielikuvitusta ruokkimaan. Niihin voi rakennella tarinoita.... Esim, leidin puntissa on jotain... Liian alhaalla, jotta voisi epäillä kyseessä olevan miespuolinen drag queen Kyseessä onkin varmaankin vieraan valtion agentti tai muu vakooja, jolla dekkarien perinteiseen tapaan on rivolli nilkkakotelossa. Tai sitten vain jalkapannan kanssa on lähdetty kaupungille... (Vai olisko joku muu arvaus?)
No siinä tapauksessa tuolta väitteeltäsi: lähtee kyllä pohja pois. Kuvaaja kun ei koskaan voi varmuudella tietää, minkälaisia ja minkä näköisiä ihmisiä missäkin paikassa ja tilanteissa liikkuu. No, toki jos haluaa kuviinsa juuri jotain tietyntyyppisiä ihmisiä, voi yrittää hakeutua johonkin tietyn aiheen yleisötapahtumaan, tai voi kyttäillä jossain paikassa, jonka lähistöllä käy tietyntyyppistä porukkaa jne. Kuitenkin, koskaan ei voi varmuudella tietää, saako ”saalista” vai ei, vaikka siinä kai on juuri oma jännityksensä(??).
Jaa-a. Luulen, että sun tilanteeseen paras apu on, että hankit kameran ja menet sinne Vöyrin keskustaan - att du går till Vörås centrum - ja alat ottamaan siellä katukuvia. Siinä sitä oppii ja kouliintuu.
No kuvauskalustoa on jo ennestään monenlaista, niin filmille kuin sähköiselle kuvakennolle tallentavaa. Optiikkaakin on monenlaista ja mittaista, sekä kaikki pimiötarvikkeet jne. Vöyrin keskustaan on täältä turhan pitkä matka, tuo Vaasa on lähempänä. Se mikä minulta hommasta vielä puuttuu, on motivaatio, ja sitä ei saa kaupasta valmiina ostettua. Tiedä sitten, jos tässä elonpäiviä niin paljon riittää, että pääsee joskus eläkkeelle, ja jos en sitten mitään muuta tekemistä keksi, niin voin sitten lähteä jonkun kaupungin kaduille haahuilemaan, ja räpsimään kuvia ihmisistä, joita mahdollisesti tulee vastaan, sekä laitan sitten niitä tuotoksia tänne näytille.
Innokkaana kommentoijana voisit joskus (kaikkeahan pitää kerran kokeilla...) perehtyäkin aiheeseen, jota kommentoit. Katukuvauksen ideaan ja genreen voi tutustua monenlaisten nettihakujen kautta. Yksi suositeltava on vanha tuttavani Matt Stuart, joka on tainnut kirjoittaa kirjankin aiheesta. Kirjat toki ovat rasittavia, niitten lukeminen vaatii sitä motivaatiota, mutta Mattilla on paljon asiaa valaisevia nettisivujakin. Matt Stuart (photographer) - Wikipedia Matt Stuart Tekstitkin lukemalla voi päästä hiukan kärryille siitä, mistä on kysymys. https://www.lensculture.com/article...the-ingredients-of-special-street-photography (Katukuvaus ei ole ollenkaan minun heiniäni, ihan liian vaikeaa. - Se ei kuitenkaan estä ihailemasta niitä, jotka osaavat ja viitsivät.)
Nyt on yksi laukun historian pahaita ja tärkeimpiä viestejä käsillä. Sopii jokaiselle meistä, oikeastaan aiheesta riippumatta. Aiheeseen, jota kommentoi, on hyvä ainakin jonkin verran perehtyä!
Kuule Sakke, jos itse aina noudattaisit tuota kehotettasi, niin aika vähän sinulla olisi täällä foorumilla mitään kommentoitavaa… Maailmassa on valtava määrä asioita, joihin voisi tutustua. Osa niistä on sellaisia, että niihin on jopa jonkinlainen pakko tutustua, jos aikoo toimia järjestäytyneen yhteiskunnan jäsenenä. Esim. aikanaan opiskeluissa piti tutustua moneenkin sellaiseen asiaan, mikä ei välttämättä niin kiinnostanut, mutta oli pakko, jotta sai pakolliset tentit suoritettua, ja sitten aikanaan tutkintotodistuksen käteensä. Myös työelämässä varsinkin tekniikan alalla pitää olla jatkuvasti valmis ottamaan uusista asioista selvää, ja sitä kautta pitää omaa ammattitaitoansa ajan tasalla, mikä puolestaan lisää työnantajan kiinnostusta jatkaa kuukausipalkan maksua pitempäänkin. Sen sijaan vapaa-aikaan liittyviin harrasteisiin tutustun vain ja ainoastaan sen verran, mikä ihan oikeasti kiinnostaa, ja katukuvaus ei kuulu niihin ainakaan tällä hetkellä!