Ruotsalaiset lähettivät kisoihin osallistujia vain jos on edellytyksia sijoittua 12 parhaan joukkoon. Ehkä tämä olisi hyvä systeemi Suomessakin kun kerran rahaa ei ole niin mitä sinne lähettää ihmisiä turistimatkalle.
Pienestä se oli kiinni jo Rion vuoden 2016 kisojen ainoa suomalaisten mitali. Nyrkkeilykisassa viisi tuomaria syötti jokaisessa ottelussa pisteensä järjestelmään. Järjestelmä arpoi kolmen tuomarin pisteet, jotka otettiin huomioon. Suomen ainoan mitalin saavuttanut Mira Potkonen oli tässä onnekas. Hän voitti puolivälieräottelunsa vastustajan tuomariäänin 2–1. Jos kaikkien tuomarien pisteet olisi huomioitu, vastustajana ollut irlantilainen Katie Taylor olisi voittanut 3–2.
Kalliit bileethän nuo Olympian kisat joka tapauksessa ovat, suuremman luokan rahansiirtokone. Muistelen jostakin lukeneeni (olisikohan ollut London Review of Books), että jo hyvän aikaa kisojen kustannukset ovat sitten lopuksi jääneet järjestäjämaan veronmaksajien maksettaviksi.
Kallistahan se on osallistuminenkin, jollei yhteiskunta kustanna ihan kaikkea. Em. Sinem Kurtbay gasteineen osallistuu kisoihin noin 200000 euron budjetilla. Siihen ei sisälly noin 50000 euroa maksava vene, jonka sponsori Georg Tallberg omistaa.
Jaa... Kansalaisuus taitaa virallisesti olla binäärinen suure, joko kansalaisuus on tai sitten ei. Pienenä poikkeuksena ehkä jotkut kaksoiskansalaiset, joita ei hyväksytä esim. joihinkin puolustusvoimien turvaluokiteltuihin tehtäviin. Siitäkään kai ei voi välttämättä tulkita, että Suomen kansalaisuus olisi jotenkin vähäisempi kuin jollakin toisella. Sitten muuten.... suomalaisuuden astetta voi kukin arvioida omista asenteistaan lähtien. Suomalaiset vanhemmat, isovanhemmat, suomalainen varhaiskasvatus, suomalainen peruskoulu, suomalainen keskiasteen koulutus, korkea-asteen koulutus, työura Suomessa, asuminen Suomessa, verojen maksu Suomeen (esim.) voitaisiin kaikki katsoa kansallista identiteettiä jotenkin vahvistaviksi ja pisteyttää, jos suomalaisuudesta yritettäisiin saada järjestysasteikollinen asia. Turkissa lapsuutensa asunut, englanninkielisen lukion käynyt, Kööpenhaminassa opiskellut ja Espanjassa nykyään asuva Kurtbay ei montaakaan pistettä ko. listalta saisi - mikä saattaa hyvinkin olla urheilullisen menestyksen pohjana....
Unohdit mainita, että Sinem Kurtbay on syntynyt suomessa. Ruotsin Armand Duplantis ei ole sitäkään, vaan on syntynyt Yhdysvalloissa. Ruotsalaiset ovat kuitenkin ylpeitä Duplantisin menestyksestä, siinä missä suurin osa suomalaisista ovat Kurtbaysta, jos on menestyäkseen.
^ Onko noilla jutuilla lopultakaan mitään merkitystä? Kuka tahansa kai saa olla, tai ei olla, ylpeä kenestä tahansa toisesta ihmisestä, jos niin haluaa. Itse en ole ”ylpeä” kenestäkään huippu-urheilijasta. En tunne ketään heistä henkilökohtaisesti ja kaikenlaisten esineiden heitteleminen, tai jonkun pelivälineen jahtaaminen jne. muussa kuin kuntoilumielessä ei mielestäni ole kovinkaan fiksua puuhaa. Toisaalta, jos joku tykkää em. puuhia tehdä, niin eipä se meikäläistä suuremmin häiritse, siis täysin yhdentekevää…
Jos katsoo pienestä minästä vähän laajemmalle, niin olihan esimerkiksi jääkiekon maailmanmestaruudella 1995 oma iso merkityksensä, jos ei suoraan laman tappamisessa, niin ainakin laman laskeman mielialan kohentamisessa.
Joo, meikäläinen on kieltämättä keskittynyt lähinnä tämän oman pienen elämäni elämiseen… Mutta joo, kyllähän monille ihmisille joillakin oman maan urheilijoiden suorituksilla voi olla suurikin merkitys. Helppo kuvitella, että joku kaljamahainen ukko katselee telkusta jotakin urheilukisaa lenkkimakkaran pätkä toisessa, ja kaljapullo toisessa kädessä, ja kiljuu: ”On hienoa olla Suomalainen!”, kun joku suomalainen jossain jotain voittaa. Eli, jos omassa elämässä ei liiemmin ole ylpeilyn tai tyytyväisyyden aiheita, niin sitten voi ottaa niitä niiltä toisilta. Noita kaikenlaisia urheilukisoja on myös niin valtava määrä, että joku yhden voiton tuoma kunnia ei niin kovin pitkään kestä. Esim. sen jääkiekkomestaruuden jälkeen vuonna 1995, jo heti seuraavana vuotena sen mestaruuden vei joku toinen. Mutta tosiaan, minulle on sinänsä se ja sama mistä kukin iloa elämäänsä saa…
Sellainen pieni triviatieto sopii oikein hyvin tähän kohtaan, että itsenäisen Suomen ensimmäisen olympiakultamitalin voittivat vuoden 1920 Antwerpenin (kesä)olympialaisissa Walter ja Ludovika Jakobsson. Lajina oli pariluistelu. Ludovika oli alunperin Saksalainen, mutta tuohon aikaan jo Suomen kansalainen. Walter Jakobsson oli Amatörfotografklubben i Helsingforsin jäsen, joten harrastelijakuvaajana voi olla silläkin tapaa ylpeä olympiasaavutuksista. Ja tosiaan, olympialaisissahan oli jossain vaiheessa myös taiteita edustettuina lajeina. Esim. Antwerpenissä taidelajeina oli: arkkitehtuuri, kirjallisuus, kuvanveisto, maalaustaide ja musiikki.
No, sinulla on ilmeisesti ollut turhan suppeat piirit, joissa olet liikuskellut. Niissä urheilukenttien kisakatsomoissa niitä ei välttämättä näy, koska niihin raahautuminen olisi heille aivan liian suuri ”urheilusuoritus”. Ainakin Helsingissä on useitakin ”Urheilupubeja”, joiden liikeidea on se, että pubissa olevista telkkareista katsotaan urheilua ja samalla ryystetään kaljaa. Tässä yhden sellaisen pubin kuvailua itsestään: ”Uuden ajan sporttibaarissamme voit seurata lempiotteluasi ja nauttia samalla loistavasta cocktailista. Lisäksi tarjoamme herkullista ruokaa, erikoisoluita sekä drinkkejä, jotka takaavat voittajafiiliksen. Ravintolassa kaikkiaan 11 näyttöä joista 7 kpl on suuria”. Siinä se ”kunto” kasvaa, kun viettää aikaansa tuollaisissa, ja voi sitten olla ylpeä Suomalaisista urheilusuorituksista…
Elämä on, ja ralli. Harmittavaa epäonnea. No, opettavainen ralli taas Kallelle, ehkä. https://www.is.fi/ralli/art-2000010607624.html
Olen minä jonkun matsin käynyt katsomassa kapakassa ja juonut siinä sivussa muutaman oluenkin. Ei siellä minusta mitenkään ole korostunut lenkkimakkaraa syövät plösöt. Päinvastoin porukkaa on ollut niissä normaalia kapakkaväkeä urheilullisempaa siten, että itsekkin on koittanut olla rinta rottingilla. Varsinkin jääkiekkomatseissa on myös ollut naisia melkein saman verran kuin miehiä.
Itse en harrasta sen enempää penkkiurheilua kuin intensiivistä oluen juontiakaan, mutten kuitenkaan lähtökohtaisesti tuomitsisi kaikkea penkkiurheilua. Analogisesti: kun menen konserttiin en kuvittele sen enempää kapellimestarin kuin solistinkaan erinomaisuudesta tarttuvan itseeni mitään, eikä tapahtumalla ymmärtääkseni ole itsetuntooni mitään vaikutusta, myöskään esiintyjien kansallisuus ei ole merkittävä seikka. Sävellys ja sen esitys ovat merkitseviä. Kenties samalla tavalla urheilua voi seurata vain sen itsensä vuoksi ilman kansallistunteen kuohuntaa tai itsetunnon lääkintää?
Syntymäpaikka ei ehkä ole niin oleellinen, koska se ei vaikuttane persoonallisuuden kehitykseen niin paljon kuin vaikkapa peruskoulu. Vastikään joku syntyi Finnairin lennolla.... Merkitäänköhän syntymäpaikaksi se kohta, missä kone sattui just silloin olemaan... Määritelmän mukaan muuten maahanmuuttajataustainen on henkilö, joka on ilmoittanut äidinkielekseen muun kuin suomen, ruotsin tai saamen. Kurbay muutti Suomeen 12-vuotiaana, eikä osannut silloin suomea. Kävi koulunsa Kulosaaren kansainvälisessä koulussa. Jossain talvilajien jääkiekossa suuri osa Italian joukkueesta on Kanadassa tai USAssa syntyneitä. Italialaistaustaisille on järkätty Italian passi tai sitten ovat olleet kaksoiskansalaisia jo aiemminkin. Jos joukkue joskus sattuisi menestymään, olisivat italialaiset varmasti ikionnellisia ja ylpeitä.
Mahtaakohan voida..... Kun Tampereella Ilves ja Tappara ottavat toisistaan mittaa, ovat rintamalinjat selviä. Me vastaan ne. Siinä on jotain ihmisyyteen sisäänrakennettua.
Valmius konfliktiin toki on sisäänrakennettua, eri asia sitten on se, mistä kaikesta konfliktia haetaan.
"Suurin muutos Suomeen tullessa oli vapaus. Vapaus liikkua ja tehdä, mitä haluaa." -Sinem Kurtbay Minusta tuohon voisi lisätä vapauden ennakkoluuloista ja oikeuden edustaa maataan maajoukkueessa huolimatta elämäntavastaan maailmankansalaisena. Sinem Kurtbay asteli 12-vuotiaana suomalaiseen kouluun ja hämmästyi näkemästään – "Kaikki meikkasivat, oli bileitä sekä tyttö- ja poikaystäviä"