No mulla on pari päivää vanha mittari. Ohjeen mukaan käsittääkseni se valkoinen pallo pitää olla sensorin edessä, jos se on kameran päällä salama kengässä kiinni, eli siis jos mitataan valoa kuvattavaan kohteeseen, mikäli oikein ymmärsin. Kokeilin kummallakin tavalla ja ei sen arvoilla kuvaa uskalla ottaa. Täytynee siis lähettää takaisin, ehkä joku vika
Olet ymmärtänyt väärin. Se valkoinen pallo laitetaan sensorin eteen silloin kun mitataan kohteeseen kohdistuvaa valoa. Jos mittari on kamerassa kiinni, eli mitataan kohteesta heijastuvaa valoa, niin silloin pallo siirretään sivuun.
Joo, niinpä taitaa olla, mutta ei pelasta tän osalta tilannetta. Nyt kun Pentaxissa on asa100 ja aukko f2, niin 1/60 on optimi valotus ja samaan aikaan seconik näyttää että aukolla f2 olisi 1/400 . että ei ole edes sinnepäin
En nyt haluaisi olla mitenkään alentuva, mutta... Oliskohan sen käyttöohjeen huolellinen lukeminen kuitenkin hyvä ajatus? Edeltä kun ilmenee se fakta, että ihan alkukin, perustoimintojen kohta 1, oli jäänyt oivaltamatta. Se herättää epäilyksen, etteivät muutkaan kohdat ole välttämättä kirkastuneet. Kyseinen mittari on aika monipuolinen laite, jossa on toimintoja paljon, ja ilman käyttöohjeen tutkimista niitä ei selvitä vanha Erkkikään.
Olet oikeassa ja lueskelin ohjeita kyllä uudelleen. Tuubissa oli videoita, joissa yksi kaveri kalibroi omansa, kun ei pidä paikkaansa. Sen ku purkaa, niin sisällä on kalibrointi trimmeri. Laitoin toriin myyntiin ja kokeilen jotain toista. Ei jaksa ottaa riskiä kuvien suhteen.
Nyt kyllä kysyn aika tyhmiä omastakin mielestäni, mutta ton vekottimen rakenne näyttää aika epäkäytännölliseltä heijastuvan valon mittaamiseen. Se mittausikkuna kun on näyttäisi olevan samalla puolella kuin näyttö. Eli heijastuvaa valoa mitatessa ei näe sitä näyttöä? Ei kai sentään se vempele ole ollut sulla väärinpäin?
Ei, kun se anturi on kohtisuoraan edessä. Seconikilla on ihan video tehty siitä, miten mitataan. Löyty netistä. Se on ihan pelkkä valonmittari ja sit vaan asteikkoa pyöritellään. Jos peukalolla peittää edessä olevan aukon, niin mittari näyttää tätenn täyttä nollaa.
Minulla on ollut Gossenin ja Minoltan mittareita käytössä. Minoltan ovat kestävämpiä. Joku Spotmeter F taitaa olla vieläkin nurkissa, mutta enpä ole käyttänyt moneen vuoteen.
No kyllä tuo Seconic 208 on melkoisen onnettoman oloinen laite. Täällä on Sekonic L-758DR mikä oli kallis, mutta varsin monipuolinen. Sitten on Gossen Lunasix F, joka on kyllä suosikkini ja toiminut luotettavasti vuodesta 1982 lähtien. Tuo mainitsemasi Minolta on varmaan myös hyvinkin käyttökelpoinen… Oma juttunsa on, mistä noille löytää kalibrointipaikan, jos sellaista tarvitsee. Aikanaan Helsingissä oli Mustonen & Laine, joka kalibroi minun Lunasix-mittarin, mutta eipä ole sitäkään liikettä enää. Sekonic:illä ei taida olla Suomessa virallista huoltoliikettä (??). Lähin on kai Virossa.
Mulla on Minoltan Spotmeter F ja Flashmeter IV. Spottia tuli käytettyä filmiaikaan, Flasmeteriä käytän digillä vieläkin. FM on käytettynä ostettu, kulahtaneen näköinen erittäin pätevä ja tarkka legenda…mittarien mittari. Herkkyys riittää kirkkaassa valossa täytesalaman mittaukseen, mihin jollain Seconikilla ei oo mitään jakoa. Jonkin aikaa oli myös Elinkan dikikuplamittari, hankala käyttöinen, herkkyys ei riittänyt auringonpaisteessa salaman mittaamiseen ja lopuuksi lakkas toimimasta, siinä oli sisääntakennettu Elinkan langaton lähtin salaman laukaisuun. Minoltalla käytän Elinkan Skyportin lähetintä toinen vastaava kamerassa.
Seconic 208 on tosiaan aika rimpula - gossen digisix:n hajottua (rimpula sekin) - hommasin tt-artisan mittarin - vaikuttaa robustimmalta kun on vähemmän "ominaisuuksiakin" - ja on tyylikkäämpi. Elektroniikka noissa tuskin euroakaan maksaa... Diafilmin kanssa kannattaa miettiä onko riittävän tarkka - mv ja värifilmille riittää toki nämä.
Ai niin - moni käyttää kännykkää valotuksen mittaukseen - kokeilin joskus ja mielestäni toimi ok...onkos muilla kokemuksia "hankalien kohteiden" mittaamisesta kannykällä?
Lunasix on legenda lajissaan, luultavasti paras sekä käytettävyydessä että kestävyydessä. Pistemittaria tarvitsevalle Minolta oli kova juttu.
Niinpä. Minulla on tuohon Lunasix F mittariin telelisäke, jossa on etsin ja kaksi valittavaa mittauskulmaa 7,5 ja 15 astetta. No, oikeissa pistemittareissa tuo kulma on kai luokkaa 1 aste, (kuten tuossa Sekonic 758 -mittarissani). Lisäksi minulla on Lunasix-mittariin laboratorio-mittapää, mikä on hyvä pimiötyöskentelyssä.
Ainakin kannattaa varmistaa toiminta. Mun androidilla kokeilemat kännykkämittarit näyttää joko ihan mitä sattuu tai osa sitten välillä sinne päin, välillä 3-4 aukkoa heittoa. Ehkä puhelimessani on joku automatiikka mitä softat ei huomaa/näe. Filmipuolella mä suosin spot-mittareita. Nurkkiin on kertyntyt Minolta Spot meter F, Pentax digital spot meter ja Sekonic 758, jossa myös vallitsevan valon mittaus. Filmeillä tykkään eniten kahdesta edellisestä. Tyypillisesti mittaan esim. varjokohdan (tai dialle kriittinen highlight) ja sitten tarkastelen mittarilla dynamiikka-aluetta miten se istuisi. Tarvittaessa uusi valinta, jos tuntuukin että pitää tehdä erilainen kompromissi, tai jos päätän lisätä vaikka grad-suodinta tms. Minoltan hyvä puoli on että voi mitata varjon ja sille sitten napista 2.7 aukon korjaus niin saa sen abt kohdalleen, sen jälkeen näkee eroja mittapisteeseen nähden. Esim. sekonic:lla pitää yrittää löytää referenssiksi keskiharmaa (mitä ei aina ole helposti), jotta voi tarkastella dynamiikan eroja. Pentax näyttää pelkkiä EV-asteikkoja, jolle on sitten mekaaninen konversiorinkula ratkomaan ISO/F-stop/aika -kombinaattia. EV-asteikollakin näkee dynamiikan, mutta vaatii vähän päässälaskua. Käytännössä pärjäisin millä vain noista mittareista, nyt vaihtelee missä kameralaukussa on mikäkin mittari mukaan lähdössä. Varjo- tai kirkaspisteen kompensointi siten että saa referenssejäkin on aika hankalaa Sekonic:lla, jonka vuoksi käytän yhä enemmän ja enemmän noita vanhempia. Kun kuvaan lähinnä maisemia, arkkitehtuuria ym, niin vallitsevaa valoa mittaan harvoin ja salamoita en käytännössä koskaan.
Mulla on sama 758 ( tosin cine versio). Luotettavasti on toiminut yli 10 Pääkaupunkiseutu vuotta. Aika lailla samoja arvoja näyttää kuin kameroiden valotusarvot.
Niin….kyllä Minoltan spottikin voi mitata vallitsevaa valoa, sen vasta ominaisuus on mitata salamavaloa. Sitten on taas kohdistuvaa ja heijastuvaa valoa, Minoltalla voi mitata heijastuvaa valoa joko vallitsevana tai salamana. spottimittari on tarkka, mutta sen käyttäminen vaatii paljon enemmän kuin kuplamittari. Itse käytän Minoltan Flasmetriä kohdistuvan valon mittaamiseen salamalla. Studiossa ohjausvalolla valaistus kohdalleen ja sitten kuplalla kohdistuvaa salamavaloa mitaten aukko kohdalleen. Homma onnistuu tosi nopeasti ja näppärästi. Samoin Manuaalisäätöinen salama miljöössä, vallitseva valo säädetään kohdilleen kameran mittarilla ja Minoltan salamamittarilla katsotaan että kuvattavan ihmisen valotus on kohdillaan. Moni mittari ei pysty mittaamaan kirkkaassa auringonvalossa salamaa, Minolta Flashmeter IV pystyy.
Käytin ehkä harjaan johtavaa termiä "vallitseva valo" tarkoituksenani sanoa kohteeseen valolähteestä tuleva valo, se mitä kuplamittarilla näkee. Salamaakin Minolta F toki mittaa, mutta kun en juuri koskaan käytä salamaa, niin jää mulla sivuosaan. En ole tainnut koskaan mitata tuolla salamaa, Sekonic:llani ole joskus. Ihmettelen tätä useamman väitettä että spot olisi vaikea. Ehkä olen käyttänyt vaan liian pitkään spotteja, että olen sokea sille. Eihän siinä ole muuta (minun kuvaustavoissa) kuin että katselee eri kohtia (kirkkaita ja tummia) ja vetää niistä johtopäätökset mihin dynamiikka riittää. Jos valitsi huonon referenssikohdan, niin kun on nähnyt dynamiikkaa, valitsee paremman. Osaan toki kuvitella, että esim. muotokuvauksessa salamoilla käyttötapa on täysin erilainen ja spot voi olla hyvin ikäväkin.
Minulla on sama kokemus, ettei pistemittari ole sen vaikeampi kuin kuplakaan. Filmiaikaan oppi katsomaan keskiharmaata esim asfaltti, ruoho jne