Thanks for (/as a from) comment and tykkäys. Jekkuna, kyseessä on (risteyksen tapahtumien) käänteinen kuvajärjestys. Miettikääs, valkoinen/keltainen/musta turisti-hetero-kamera-mies hattuineen jumittuis hetkeksi Kouvolan vilkkaimpaan kadunkulmaan, hi hii... Kuvasarjan johdattelevana värinä, keltainen?
Tuo kakkonen: Kuvana näistä tuo kakkonen iski suoraan sydämeeni. Vanhana rajaajana aloin kuitenkin katsoa kuvaa tarkemmin, jolloin olin havaitsevani kuvan dynamiikkaa latistavat tekijät, ja ne olivat laidoilla olevat henkilöt. Rajaisin siis surutta oikeanpuoleisen ja vasemmalla olevan henkilön pois. Näillä ei ole mitään annettavaa kuvan sisällölle. Kuvan sisältö ja voima rakentuu kolmesta "päähenkilöstä. Eri suuntiin kiirehtivät ihmiset luovat kuvaan ruuhkaa (vaikka sitä ei oikeasti olekaan), tai oikeammin sen tunnetta. Monesti on vaikea jättää kuvasta pois omia mieltymyksiä tukevia asioita. Itse annan kuvan muhia, ja palaan sitten siihen (niihin) myöhemmin uudella . Pidän tästä kuvasta paljon, ja ehkä vielä enemmän kolmen henkilön katutanssina. Kapa
Kapalla on pointtinsa. Itse asiassa, vaikka teki(kin) vähän kipeää, ra(a)skin rajata kuudennen henkilön kuvasta pois (ohessa alkuperäisen kuvan punaisella nuolella, pois rajattuna) Uus rajaus sinisellä, millään en raskisi rajata etualan henkilön varjoa / auringon väreilevää reunaa pois, joten josko ylhäältä pieni siivu,-)
Itse ottaisin oikealta vielä vähäsen. Siten, että rakennuksen vaalea osa jää unholaan. Tällöin oikealla olevan henkilön tila kuvan rajaukseen lähenee vasemmanpuoleista. Tämä tuo lisää (tiedostamattoman?) mielikuvituksen liikkua kuvan ulkopuolelle. Yläosan rajauksesta en osaa sanoa juuta en jaata, mutta olen huomannut ihmisten arkailevan ja pyrkivän meille annettuihin mielikuviin kuvan rajaussuhteista. Itse tykkään, että kuvien reunat rajautuvat siten, että ne antavat tilaa ajatuksien liikkua. Kapa
Jo vain, tuolla tavoin myös kolmeen eri ilmansuuntaan etenemiset tarkentuu... . . . Josko taustan siirtomaa-aikaista rakennusta korostaen koittaisin rajailla huojuvampaan neliöformaattiin (vain sivuilta ko. siivut pois) Kiitokset kommenteista
Mielenkiintoista pohdiskelua. Kapalla on tosiaan pointtinsa. - Joka tapauksessa, kaikilla tai vähemmillä henkilöillä, kakkoskuva on monitahoinen ja kiinnostava, tarinoita ihmisten liikkeille ja suhteille on helppo kehitellä.
En tiedä, voisiko tuollaista kuvanlukua opettaa kuin Kapa tässä kommentoi? Joka tapauksessa, iso kiitos opettavaisesta kommentista. Voi että kun harrastajakin voisi edes jonkin lyhytkurssin käydä tuollaisesta kuvanluvusta.
Kuva-analyysi on ihan oma osaamisalueensa, joka edellyttää laaja-alaisen sekä visuaalisen ilmaisun ns tausta-aineiston tuntemuksen että pitkäaikaisen kokemuksen kuvan, tässä tapauksessa valokuvan arvioinnista. Se ei ole sama kuin ns kameraseurojen porukalla tehtävä arviointi ehdokkaista seuran näyttelyyn kelvollisista kuvista. Ensimmäinen asia kauva-analyysissä on tunnistaa kuvan ns. aihealue. Katukuvaa ei koskaan voi arvioida ns rajaamisnäkökulmasta. Katukuvaa arvioidaan aina autenttisesti ”as is” näkökulmasta, eli kuva on tallennus sen hetkisestä tilanteesta, jonka kuvaaja on nähnyt mielenkiintoisena ja tallentamisen arvoisena. Tästä näkökulmasta nämä kuvat ovat erinomaisia kadulla tapahtuneen hetken tallenteita. Kaikki viisastelu rajauksista ja kuvakulmista on kurhaa ja amatöörimäistä. Se hetki kun niistä voidaan viisastella, on ennen kuin kuvaaja on painanut laukaisinta. Ihan perusjuttuja, jos on perehtynyt valokuvauksen traditioon.
Hieman kummallista, että käytät mielipiteiden jakamisesta termiä "viisastella". Kai tiedät, että kaikki eivät kuvaa kuten HCB ja jätä kuviinsa niitä Focomatilla saatuja reunuksia. Ei hänkään tuota puritanistista oppiaan aina noudattanut. Katukuvassa on tilanne laajasti, jonka kuvaaja rajaa oman mieltymyksensä, ja myös kamerassaan kiinni olevan objektiivin antaman kuvakulman mukaiseksi. Itse kuvaan katutilanteessa mieluummin hiukan laajaa, kuin tiukkaa lopullista. Vaikka tiedän kuvaavani liikaa, niin näin en jätä mitään oleellista pois, enkä myöskään jätä mahdollisuutta sen ytimen esilletuomista. Ehkä vietät liikaa aikaa kirjaviisauden kanssa, kuin käytännön viisastelun kokemisessa. Kapa
Hyvä kommentti ja näkemys! Aika paljonhan kyse on mielipiteistä. En todellakaan arvostellut tarkoituksellisesti kenenkään näkemyksiä tai mielipiteitä. Useimmiten tai lähes aina varsinkin katukuvien kyseessä olleen jälkikäteen tehty mestarointi kuvan rajauksesta ym on jälkiviisastelua. Jokainen katukuvaaja tietää, että tilanne on usein niin nopea, ettei ole juurikaan mahdollisuutta sommitella kuvaa ”mahdollisimman” hyväksi. Edustan itse katukuvan ”as is” näkökulmaa, autenttista kuvaa kuvaajan tallentamasta hetkestä. Toinen tapa tietenkin on pyrkiä jälkeenpäin rajaamaan ja parantelemaan kuvaa mahdollisimman paljon. Se on mielestäni vähän eri laji, mutta ihan ok tietysti sekin. Ylipäätänsä kuvaa pitää aina arvioida sen idean, sisällön, visuaalisen toteutuksen kautta, ei yksityiskohtien kautta.
Käytän tilaisuutta hyväkseni ja pyydän syvästi anteeksi että olen käyttänyt joskus heittomerkkiä. Vaikka niin, aikoinaan, opin - eivät kaikki diggaa. Muutakin virheitä/epämiellyttävyyksiä on, varmasti, tullut tehtyä. Anteeksi - oi anteeksi..
Katukuvaa sen perinteisessä brittiläisessä mielessä ei Suomessa juuri esiinny. Katukuviksi kyllä sanotaan lähes kaikkia urbaanissa miljöössä kuvattuja - useinhan niissä esiintyy "katu". Ja mikäpä siinä, eihän kukaan kiellä nimeämästä kuvia millä lajinimityksellä kukin tahtoo niin tehdä. Semmoinen brittityylinen katukuvaus on todella vaikea laji. Sisällöllisen oivaltamisen ja visuaalisen tyylikkyyden yhdistäminen on vaativaa - niin vaativaa, ettei sitä kovin usein näe.
Osasit hyvin sen sanoa, täsmälleen näin. FB:n katukuvaustyhmissä on jatkuva keskustelu katukuvauksesta mm. Kapan opastuksella. On vaikea laji, vielä vaikeampi jos kuvaa neliöformaatilla filmille.
Hauskanen. (Ja kuvien perusteella olisi kyllä tosiaan toivottavaa. Suurimmalla osalla näihin postatuista kuvista ei nimittäin ole mitään tekemistä katukuvauksen kanssa.)
Onhan se nimitys hiukan harhaanjohtava. Sanasta "katukuvaus" tulee helposti pääteltyä, että katujen tai kadulla kuvaaminen on katukuvausta. Alkuperäinen idea kuitenkin on ollut vaativampi. Encyclopedia Britannica määrittelee: "street photography, a genre of photography that records everyday life in a public place. The very publicness of the setting enables the photographer to take candid pictures of strangers, often without their knowledge." Se huomaamatomuus toteutuu käytännössä useimmiten niin, että kuvataan 30 metrin päässä poispäin kävelevien ihmisten selkiä.