Tätä osin tarkoitin tuossa eilisessä viestissäni: kuvaaja ja katsoja liittää kuvan osaksi omaa maailmaansa, usein osaksi jotakin, vaikka lyhyttäkin, kertomusta. Siinä mielessä kuvaaminen on maailman luomista.
Katukuvaajan kuvaan tarkoituksella poimima teksti: "Espresso..." Katukuvaajan kuvaan sattumanomaise(s)t(i osuneet) tekstit: "Cavalier" vetolaukku, vihreän(energia/älykello)juomapullon taustalta hohtavainen hopeinen "@" Jos kuitenkin (väitellään) toisin -> katukuvasta -> lavastettuun versioon lienee myös lentomatkaa,-) B&W pystyraameja ikkunaheijastuksista/terassiaidan pinnoista, raameja silmälaseista. Jo vain, useita, eri tavoin puhuttelevia (arkisia) tarinoita.
Tämän tyyppisessä kuva-analyysissä tullaan Barthesin keskeisiin käsitteisiin ja kuvaajan (operaattorin) ja katsojan (spektaattorin) kokemaan näkökulmaan kuvan sisällöstä. Kuvaajan näkökulma voi olla ennaltakin pohdittu ajatus, johon kuva perustuu, Katsojan näkökulma puolestaan syntyy täysin kuvan sisällöstä. Barthesin käsitteistöön liittyy paljon muutakin mielenkiintoista valokuvan sisällöstä.
Aivan, ehkä pitäisi etsiä hyllystä Camera Lucida, jossakin se on. Ehkä vähän tavoittelinkin studiumia ja punctumia
Barthesin kirja on on englanniksi (Camera Lucida, alunperin teksti ja kirja on kirjoitettu ranskaksi 1980 La Chambre claire) luettuna aika vaikea ymmärtää ja sisäistää. Jouduin sen aikoinaan lukemaan ja tenttimään. Erinomaisesti suomennettuna kirjanen ilmestyi 1986 Valokuvataiteen museon säätiön ja kansankulttuurin kustantamana. Kirjasen voi suomeksi edelleen löytää antikvariaateista. Se on edelleen valokuvataiteen tradition kurssivaatimuksissa. Ja taatusti ainakin studiumin ja punctumin käsitteen opiskelija joutuu osoittamaan ymmärtäneensä, ehkä myös noeman. Mulla on kirja hyllyssä sekä suomennettuna että englanninkielisenä versiona. Huikea pieni kirja!