Kauniisti valaistuja pisaroita. "Ihan se" -> "Ihan (a tis)s(i)e", hups, sama otsikko ei enää rimmaa(kkaan,-) "Ihan (at rintarauha)se(t)" Poijjaat on poikia
Itselle ei tule mainitut "poijjjaat/pojat" tai edes ukot ensimmäisenä mieleen kuvasta. Mutta tissi on kaunis, lempeä ja hyvä. Elämä, lämpö ja huolenpito. Äiti, rakkaus ja elinvoima. Kauniisti leikkautuva muoto. Kiva kuva.
Jo vain, hyvinkin noin. "Poijjaat on poikia", rippeitä 70-luvun (lestadiolaisvaltaisen kirkonkylän) kasvatuksesta, jossa kiroamista (ja voimasanoja) hillittiin. En oo muistaaksein koskaan saanut näpeilleni karttakepistä, mutta suu on pesty julkisesti saippualla. Senpä takia, ja jo sananvapauden nimissä teininä erosin kirkosta, eikä oo tullut liityttyä takaisin (ehkäpä voisin puntaroida uudelleen, näin uudella vuosituhannella,-) Sanonnat juurtuvat syvälle, näköjääs ihan ukko-ikään asti (älkääs suotta pahastuko, lipsahtelee... varmasti jatkossakin). Joka tapauksessa (edelleen), kaunis on kuva.
"...jo joutui armas aika ja suvi suloinen..." - Tuon muistan kouluajoista. Muu, tragedia ja kauhu, painunut -melkolailla tyystin- pimentoon... Oma suu pestiin saippualla jo leikkikoulussa kun pläjäytin ärrävikaisen perkeleen. En suostunut juomaan piimää... vaikka itse olin pyytänyt sitä. "En mä, perkele, tämmöstä juo". Hyvä opetus - kun kerran tuon, vieläkin, muistan. Mutta mitä kuvaan tulee niin kyllähän se on. Edit. Sori nää "ihimehöpinät"...
Meillä oli kansakoulussa aika lailla perinteitä kunnioittava se oikeusjärjestelmä. Johtjaopettajalla (nuori ja riski mies) oli työpöydän oieanpuoleisessa alalaatikossa sotilasvyö rullalle kierrettynä. Kuulustelun alussa se rulla nostettiin pöydälle. Sitten asioiden selvittyä tuomio julistettiin: "Käänny! Kumarru!"
Onkohan osa tuon ajan ihmisistä niitä, jotka käyvät verestämässä vanhoja koulumuistoja vaikkapa Kirkkonummella ”Villi Iran” vastaanotolla… (??).
Mulla oli reipas puutyönopettaja kansakoulussa, tein leikkuulaudan, opettaja ei ollut tyytyväinen työn laatuun ja iski sen mun päähän sen verran tehokkaasti, että leikkuulauta halkesi, pää ei.
Varmaan se vituttaa joitakin, joilla "taipumusta", ettei nykyään saa piestä lapsia. Hakeutuvat ehkä jopa toisille aloille kuin "opetushommiin"? Onko vielä kunnon sadoammatteja, sadoille?
Enpä usko, että siitä oli kysymys. Sen ajan kasvatusmalli nyt vain oli sellainen. "Joka vitsaa säästää, vihaa lastaan." Uskottiin, että kurilla (niin kotona kuin koulussakin) saatiin lapsista kasvamaan kunnon kansalaisia. Useimmissa tapauksissa niin kyllä kävikin. - Ja kaikissa talouksissa meininki oli samaa, ei se mitään poikkeavaa ollut. Oppikoulussa sitten oli hiukan helposti tulistuva kuvaamataidonopettaja - ihan oikea kuvataiteilija, piti näyttelyitä ja koulutuskin oli. Hän antoi sällien valita: "Otatko tunnin jälki-istuntoa vai korvapuustin?" Poikkeuksetta syyllinen valitsi korvapuustin. Opettaja ja sälli poistuivat luokan ulkopuolelle, kuului käytävillä kaikuva läjäys, ja sitten palattiin luokkaan, sällillä poski punoittaen. Asia oli loppuun käsitelty. Win-win-ratkaisu, jälki-istunnosta kun olisi mennyt lappu kotiin - ja siellä olisi sitten tullut selkään.
On noita, opejakin, tottakai, moneen lähtöön. Yks tulee mieleen, josta jälkeenpäin tullut epäily oliko pelkästään sado vaiko myöskin pedo. Oli kovasti huvittunut kun tarttui lapsiin kivuliaasti. Väänsi käsiä epäluonnollisiin asentoihin yms. Nosti hiuksistakin ilmaan joitain. Naureskellen... Naama punaisena hihitteli kun jumppatunnin jälkeen väänsi pojilta suihkuhuoneessa veden kylmäksi. Ilahtuneen oloisena tarkkaili pukuhuoneenkin tapahtumia. Iso pohjalaisukko, jonka lempparisanoja oli "kurmoottaminen". Tarkemmin en, tempuistansa, tohdi avautua. Dille se oli. Suurin osa, opettajista oli ok. Niistä vähän ankarimmistakin. Huonoa on myös jos puuttuu rajat kokonaan, tottakai. Mutta systemaattinen lasten hakkaaminen, henkinen kiusaaminen ja noista nautiskelu osoittaa vähintäänkin psyykevammaisuutta.