Tietääkseni ns. stadin slangi, sisältää sanoja sekä niiden väännöksiä niin suomen-, ruotsin-, kuin venäjänkin kielestä. Alkuun sitä puhuivat ns. työväenluokkaisten perheiden pojat, mutta aikaa myöten se laajeni myös porvarisluokan poikiin ja nimenomaan poikiin, tytöt ovat varsin vähän sitä puhuneet. Tosiaan, nykyään se slangi on vanhojen ukkojen juttu, ja tietenkin myös slangin perinneyhdistysten, joissa sitä puhutaan lähinnä ”väkisin”. Esim. meikäläisen ikäluokka nuoremmista puhumattakaan ei stadin alkuperäistä slangia juurikaan ole käyttänyt, vaan meillä oli jo oma ”kieli”. Slangia toki sekin, mutta aika erilaista kuin se alkuperäinen. Mitenhän nuo potkupallo ja jääkiekkojutut tähän liittyy? (Potkupallo varsinkin on todellista ”rahvaan” urheilua. Stadionilla mölisee valtava apinalauma kaljapäissään, ja sitten ottelun jälkeen mennään porukalla hakkaamaan ”väärän” porukan kannattajia jne. ).
Aika hyvin meni muuten, mutta vanhassa slangissa on verraten paljon venäjänkielestä johdettuja sanoja ollakseen suomenruotsalaisen sekakulttuurin lapsi. Ruotsinkieli säilytettiin autonomian ajan eliitin kielenä siinä kuin ruotsalaisten laatima hallintokäytännöt ja lainsäädäntö pääpiirteissään poislukien kuolemantuomiot, jotka poistettiin kokonaan ja jotain muita viilauksia, kuten feodaaliyhteiskunnalle tyypilliset elinkeinovapauden rajoitukset ja yleinen asevelvollisuus poistettiin. Ruotsinkieli kuitenkin säilytettiin eliitin ja virkamiehistön ensisijaisena kielenä, jolloin syntyi palvelusväen keskuudessa ns. kyökkiruotsi, varhainen pakkoruotsin muoto, jota oli osattava päästäkseen herrasväen palvelukseen. Tämä kyökkiruotsi synnytti erityisen paljon ruotsinkielestä johtuvia uudissanoja työväestön keskuudessa käytettyyn vanhaan slangiin. Ruotsinkielen erityisasema näkyy vieläkin Suomessa esimerkiksi niin, että teollisuuden johtopaikoille rekrytoidaan ensisijaisesti natiivi ruotsinkielisiä ja päästäkseen edes lähelle niitä pöytiä, joissa asioista päätetään, pitää olla sujuva ruotsinkielen taito. Ruotsinkieli oli keino säilyttää ruotsalaisten vaikutusvalta Suomessa autonomian aikana ja sen jälkeenkin.
Stadilaisuus kaikkine ilmenemismuotoineen on mielenkiintoinen osa Helsingin historiaa. Niin on valokuvauskin, ja valokuvataide, jonka korkea-asteen opetus on edelleen aika tavalla Helsinkikeskeistä.Tosin on jossain määrin laajentunut muuallekin maahan (etenkin Lapin yliopisto ja Tampereen yliopisto (Photojournalismi) varsinkin sen jälkeen kun Taideteollinen korkeakoulu Taik yhdistyi Aalto-yliopistoon. The Helsinki School kuitenkin luo edelleen suuntaa ja kytkeytyy nimensä myötä vahvimmin Aalto-yliopiston valokuvaaja ryhmiin, vaikka onkin viime vuosina laajentunut ja muuttunut uudenlaisen koulutuksen verkostoksi ja opetuksen kokonaisuudeksi. Konseptin kehittänyt ja sitä edelleen johtava Timothy Personkin työskentelee nykyään Berliinistä käsin. Valokuvaajan ammattiopetusta puolestaan annetaan nykyään hyvinkin kattavasti ympäri maata eri oppilaitoksissa.
Joo, ja porukkaa koulutetaan suoraan työttömiksi, kun nuoret niin tykkäävät noista ns. luovista aloista. Valmistumisen jälkeen siinä aikansa pähkäilevät jossain ”hanttihommissa”, kunnes sitten lähtevät kenties opiskelemaan jotain muuta.
Olet kyllä oikeassa. Harva noilla taideopinnoilla koskaan leipäänsä tienaa, eikä kovin moni valokuvaajan ammatissakaan toimiva enää tänä päivänä.
Itte opiskelin valokuvaamista 1996-99 ja lisää 2011-13. Heti toisten opintojen jälkeen alkoi meilläpäin valokuvaamisen alamäki. Monta tuttua päätöikseen kuvaavaa ovat joutuneet lopettamaan, minä jatkan kuvaten kotoa käsin hissukseen. Eipä siitä oo paljon kulujakaan, kun kaluston päivityshalutkin ovat ihan nollassa. Meilläpäin toimii viimeinen Suomen ammattivalokuvaajien liiton paikallisjärjestö, ensi heinäkuussa täyttää 75 vuotta ja samana päivänä sen toiminta loppuu. Itte satun olemahan sen puljun puheenjohtaja.
Kyllä valokuvauksella eli ennen oikein hyvinkin esim. mainoskuvausalalla, mutta Suomi muunnettiin Eu:öön liittymisen myötä ns. tytäryhtiötaloudeksi, jolloin elinkeinojen määrä väheni ja yksipuolistui dramaattisesti. Suomalaiset ovat aina rakastaneet hyväksikäyttäjiään. Toisen luokan kansoille riittää pelkkä suorittava työ ja palveluiden sekä tavaroiden kuluttaminen velkarahalla, kunnes maa on "lunastuskunnossa".
Minä kerkesin näkemään alalle tullessani muotokuvauksen hyvien aikojen perävalot….sinne ne meni. Kun kuunteloo -70-80-luvuilla kuvanneiden juttuja niin olipahan se ollut hyvää aikaa.
Näin se valitettavasti on ”lunastuskunnossa” olemme. Syy ei kuitenkaan ole EU:n. Syyllisiä ovat suomalaiset poliitikot, kaikki puolueet, kaikki poliitikot ihan sieltä EU-liittymisen alkuvuosilta. Ei ole uskallettu eikä haluttu tehdä niitä rakenteellisia muutoksia, jotka olisi pitänyt poliitikkojen uskaltaa tehdä heti kun siirryimme suljetun talouden ja oman valuutan maailmasta avoimen kilpailun ankaraan maailmaan ja yhteiseen valuuttaan, jossa kilpailukykyämme ei enää voitukaan korjata totuttuun tapaan devalvaatio-inflaatio talouspolitiikalla. Kaikkein suurin syy lankeaa kuitenkin yli poliitikkojenkin työmarkkinaosapuolille, jotka eivät tähän päivään mennessä ole uskaltaneet tunnustaa, että meillä on nyt yhteinen valuutta 27 maan kanssa nimeltään euro. Euro ei jousta suhdanteiden mukaan kuten oma valuuttamme markka jousti. Tällöin muiden tuotannontekijöiden pitäisi joustaa ja luoda dynamiikkaa talouteen. Suomi on lunastuskunnossa tosiaan, talouskasvua ei ole ollut vuoden 2008 jälkeen lainkaan, julkinen talous on pysyvästi alijäämäinen, julkiset menot kasvavat paljon nopeammin kuin julkiset tulot, julkinen velka on kasvanut hallitsemattomasti, samaan aikaan verotus Suomessa on kireimpiä koko pallolla, progressiivinen on verotus kireintä. Suurin osa kansasta ei tätä tiedosta, koska ei maksa lainkaan ns valtionveroa ansiotuloista. Liian moni elää pelkillä julkisilla tuilla. Olemme lunastuskunnossa. Orpon hallituksen viimein hätähuuto näyttää nyt olevan, että kiristetään entisestään niiden verotusta, jotka jo nyt maksavat eniten. Toivotaan, että suo sulaa ennen kuin tämäkin kurki kuolee.
Esimerkkinä puutuoteteollisuus. Neuvotteluosapuolina ei ole ollut 70-luvulta lähtien kuin työnantajajärjestöt, koska kaikkia työntekijäosapuolia ei ole neuvottelupöytään edes hyväksytty. Toki nyt alkutuotannossa on jo irtauduttu yleissitovuudesta. Mutta aika aikansa kutakin. Vai miten se meni.
Tietysti voi kysyä sitäkin, onko laskusuhdanteessa vientiyritysten saatava samat voitot kuin muulloinkin. Niinhän ei maailmalla yleisesti ole, yrityksetkin (omistajineen) joutuvat joustamaan suhdanteiden mukaan. Meillähän totuttiin markka-aikaan siihen, että valtiovalta tukee aina tarvittaessa. (No, sitähän toki tehdään nytkin, kun hallitus on omaksunut työmarkkinaosapuolen roolin - tai pikemminkin sulautunut työnantajaleiriin.)
Niinhän ne joustavatkin. Varsinkin isoissa pörssiyhtiöissä vaatimukset voiton saamiseksi on kovat, ja jos tulosta ei riittävästi tule, niin jousto on sitä, että pistetään henkilökuntaa vähintäänkin pakkolomalle, ja joillekin annetaan potkut persuksiin. Sitten taas kun menee vähän paremmin, käynnistetään laajat rekrytointikampanjat.
Älä nyt pahastu, mutta en kyllä lainkaan ymmärrä viestiäsi. Turha kai tämmöistäkin peruasiaa on todeta, mutta kuitenkin totean: Suomi on erityisen paljon viennistä riippuvainen avoin talous, toimimme kaikilta osin gobaalissa, maailmanlaajuisessa kilpailussa, markkinataloudessa. Kaikki yritykset, kaikkialla maailmassa pyrkivät suhdanteista riippumatta toimimaan niin, että ne tuottavat aina, kaikissa olosuhteissa niihin sijoitetulle pääomalle mahdollisimman hyvän tuoton. Tämähän on koko markkinatalouden ja länsimaisen hyvinvoinnin aivan keskeinen periaate, perusta ja lähtökohta. Jos tämmöistä perusasiaa ei ymmärrä tai maassamne laajemmin ymmärretä asiat ovat vielä paljon huonommin kuin yleisesti on tiedossa. Ei ole ihme, että alamme olemaan lunastuskunnossa, kun fiksuinakin pitämäni henkilöt luulevat, että raha tulee seinästä.
Itse ajattelen SakkeM:n tarkoittaneen sitä, että markkinatalouteen kuuluu myös se, että yrittämiseen liittyy taloudellinen riski. Voi toki olla, että ymmärsin aivan väärin EDIT En kyllä mitenkään pysty hänen viestistään lukemaan käsitystä, että raha tulee seinästä
Edelleen. Ei mitään epäselvää. Jo ehkä klassikoksikin muodostuneesta stokkan tilinpäätöksen tiivistelmästä: "Yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen." Onko ollut vuottakaan tuon jälkeen kun näin on ollut? Vielä 1960-luvulla tietosanakirjoissa kirjaimen N kohdalla oli sana Neekeri. Kirjan mukaan Neekeri otti päivän sellaisenaan kuin se tuli eteen. Mihin aikakauteen sinun teoriasi pohjautuu..? Mihin? Oletko rasisti?
Koska euro ei jousta, niin jousto tulee työntekijöiden työehtojen ja teollisuuden tilauskannan kautta. Euro on korporaatioita varten, joita hallitaan yhdestä paikasta, ei valtioita, joiden pitää huolehtia asukkaittensa hyvinvoinnista, koulutuksesta ja turvallisuudesta. Nythän meillä tuetaan menneisyydessä elämistä velkarahalla, kunnes saadaan joku seuraava silmänkääntötemppu aikaiseksi, ettei tarvitse selitellä tätä kolmenkymmenen vuoden Waterloota. Käytännössä euro on tärkeä osa EU:n hyökkäyspakettia, jolla Suomelta on viety varallisuus ja itsenäisyys. Jos ei tätä ymmärrä, niin kannattaa aloittaa tutustumalla esimerkiksi rahapolitiikkaan, jolla Viinanen &CO kaatoivat Suomen talouden sitomalla markan valuuttakoreihin 90-luvun vaihteessa tai sen persumepin tarinaan, joka halusi tietää enemmän TTIP-sopimuksesta...
Se kyllä ilmeni selvästi. Sekin on selvää, niin sinulle kuin muillekin. Se, mitä et ymmärtänyt, oli kysymys siitä, onko valtion tehtävä huolehtia vientiyritysten taloudesta. Kuten Keegan totesi, yritystoimintaan liittyy useissa länsimaissa riskejä ja vastuuta, firman on hankittava katteensa osin omalla toiminnallaankin. Markka-aikaanhan käytäntö oli, että heti suhdanteiden notkahtaessa hoidettiin devalvaatiolla vientiyritysten kannattavuus kuntoon. Jos työehtosopimusneuvotteluissa ei työnantajapuolen menestys ollut oikein hyvä, saatiin asia oikealle tolalle reippaalla inflaatiolla. Holkerin hallitus sitten hoiti 80-90 -lukujen vaihteessa vientiyritysten taloutta niin innokkaasti, että koko maan rahoitusjärjestelmä ajettiin sekaisin, PK-yritykset konkurssiin ja pankit nurin - tappiot tietysti hoidettiin valtion kassasta, mutta vain pankkien osalta. Vientifirmoilla kyllä meni hyvin, niin määrälliset kuin taloudellisetkin ennätykset lyötiin joka vuosi, mutta muutamat pienyrittäjät joutuivat ulosoton piiriin vuosikymmeniksi, epäonnisista asunnonostajista yms. puhumattakaan.
Muun mielenkiintoisen ohella on hauska nähdä, saako Orpo ajettua Kokoomuksen sinne pienpuolueiden sarjaan. Emmeet ovat aika hyvät. Jos nykyiseen malliin edetään, on kokoomuksen suosio seuraavissa vaaleissa siellä keskustan ja vihreiden välissä. Jos ennustaisi nykynäkymistä, niin Vihreät 10 %, Kokoomus 9 % ja Keskusta 8 %. Esimerkkejähän on ihan viime ajoilta: Sipilä ja keskustan Charlien enkelit ajoivat Keskustan pääministeripuolueesta sinne 10 % kulmille, Hutisalo sai Vihreät putoamaan samaan sarjaan. Ylimielisyys äänestäjiä kohtaan tulee aina hintoihinsa. Hallitusvastuu syö aina kannatusta, mutta jos Purra saa Orpon suostuteltua eläkkeitten leikkauksiin, on se kokoomukselle menoa. Eläkeläisiä on paljon, ja lisäksi he ovat innokkaita äänestäjiä. Äänestysprosentti pyörii 80 yläpuolella, kun se nuorimmilla äänioikeutetuilla on siellä 50 kulmilla. Kokoomuksen äänestäjäkunnasta on niin iso osa eläkeläisväestöä, että jo sen osuuden mielenmuuttaminen vie kolmanneksen äänistä. Ken elää, näkee.
En kyllä edelleenkään ymmärrä. Varmemmaksi vakuudeksi totean, että valtiovallan eli veronmaksajien tehtävä ei todellakaan ole tukea kapitalisteja eli yritystan omistajia. Riskin ottaminen kapitalistien puolesta on oikeastaan tyhmintä talouspolitiikkaa, mitä valtio ja toimeenpanovaltaa käyttävä kulloinenkin hallitus voi tehdä. Tästä lienemme samaa mieltä. Markka-ajan devalvaatiot olivat huonoa talouspolitiikkaa maallemme. Sen pääsyy oli palkkainflaatiokierre, ja se oli samanlainen tuki palkansaajille kuin housuun paskantaminen talvipakkasella. Nythän euron jälkeen palkkojen jousto suhdanteiden vaihteluun olisi pitänyt kyetä tekemään palkkaneuvotteluissa ja irtisanomismenettelyllä, kuten Suomen kilpailijamaissa, mutta sitä ei 70-luvun eli Neuvostoliiton vientikaupan aikaisten työmarkkinarakenteiden vuoksi ole kyetty tekemään, ja siksi kansantuotteemme kasvu pysähtyi Nokia kuplan puhkeamiseen ja finanssikriisiin vuonna 2008 kuin seinään. Ennustit tämän pysähdyksen muuten itse tuolloin! Kilpailijamaissamme työmarkkinat oli uudistettu, ja ne ottivat tuon joustavuuden edut täysin käyttöönsä ja ovat menneet Suomesta ohi kaikilla mahdollisilla talouden ja hyvinvoinnin mittareilla. Suomi on jäänyt samaan 0-kasvuun 16 vuodeksi kuin paska Junttilan talon seinään. Ja ay-pomot kehtaavat edelleen vastustaa aivan välttämättömiä uudistuksi, jotka kilpailijamaissa tehtiin jo 25 vuotta sitten.