Toi on toisaalta odotettavissa, jos entiset budjetit oli tarkoituksellisesti pahasti alimitoitettuja. Kuten niillä monesti oli tapana olla.
Sote on pahasti epäonnistunut uudistus. Toki epäonnistumisen riskeistä varoittivat oikeastaan kaikki tahot, jotka asian päällä Suomessa ovat olleet, mutta Krista Kiuru ja kepu runnoivat uudistuksen läpi. Erikoinen lopputulos: tavoite oli, että kustannukset pienenevät ja palvelu paranee, hoitoon pääsy nopeutuu ja terveyspalvelujen saatavuus ylipäätänsä paranee kautta maan. Lopputos: kustannukset kasvavat täysin hallitsemattomalla tavalla, terveyskeskukset ja terveysasemat lähipalveluineen pääosin lopetetaan, hoitoonpääsy heikkenee oleellisesti aikaisemmasta. Liikkeellelähtökin oli erikoinen: kun yleensä isossa muutoksessa lähdetään uudistusta toteuttamaan asiakkaan = potilaan tarpeiden ja tilanteen arvioinnista ja kehittämisestä, sotessa muodostettiin ensin 21 sotealuetta, niille aivan käsittämätön ylisuuri 9-10 tason hallinto-organisaatio, sitten soteorganisaation johtaja- ja päällikkötehtävät miehitettiin, sovittiin aivan käsittämättömät palkat päälliköille läpi hallintotasojen, siinä kymppitonnin kuukausipalkka oli minimi, mistä keskusteltiin… Siinä ei asiakas- eli potilaslähtöisyydestä ollut hajuakaan. Lisäksi muodostettiin ylisuuri, raskas aluevaltuutettuorganisaatio sotealueille ja sovittiin todella kovat palkkiot aluevaltuutetuille: esim Pirkamaalla aluevaltuutettu vetää reilun 18000 euroa palkkioita vuodessa, ja hulluinta on, että myös kokouksiin tehtävänsä puolesta osallistuvat hyvinvointialueen johtavat saava 10-20 teuron kuukausipalkkansa lisäksi myös nämä ylisuuret kokouspalkkiot… Ei ihme, että terveyskeskusia ja terveysasemia pitää karsia, jotta saadaan maksettua hallinto-organisaation palkat ja palkkiot.
Soteuudistukset ja vastaavat on tosi hankala saada kunnolla tehtyä. 4 vuoden hallituskausi ei riitä niin suurelle projektille ja aina seuraava hallitus romuttaa siihen asti tehdyt muutostyöt. Homma alkaa alusta eikä valmista hyvää tuu ikinä.
Vanha konsti: alimitoitetaan tahallaan budjetti että saadaan asia läpi ja sen jälkeen alkaa rahan ruinaus. Porilaiset olisivat saaneet ottaa Kiurun kaupunginjohtajakseen niin muu Suomi olisi päässyt hänestä eroon.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000010302199.html Hyvinvointialueiden menot 1. vuonna + 10,2 %. Reaalikasvua inflaation jälkeen hurja 4 %. Ennen koronaa menojen reaalikasvu oli pikaisella vilkaisulla n. 1-3 %. Vertailu on vaikeaa, mutta kääntyyköhän tämä sote-uudistus ikinä taloudellisesti järkeväksi?
Eilinen A-studio käsitteli aihetta. Esiin nousi kysymys : johtaako tätä uudistusta kukaan? Ei noussut käsiä. Valtiovarainministeriö lähinnä tuntuu johtavan rahalla. Muut näpertävät merkityksettömien yksityiskohtien parissa. Ja valmista ei tule heti eikä pian - tämä vie aikaa. Jos potilaiden terveys ja henki on valtiovarainministeriön hyväntahtoisuuden varassa, alan olla huolissani. Ehkäpä rahoitus pitäisi ottaa pois valtiolta, joka sijoittaa lähinnä pommikoneisiin ja armeijaan. Ja antaa asian osaavan terveysvakuuttajan hoidettavaksi. Ei se ainakaan tätä huonommin voi mennä. Hyvinvointialueet on sitten oma juttunsa. Lähinnä mieleen tulee Orwellin 1984 kirjan uuskieli.
Asiasta toiseen: Suomessa on n. 5 miljoonaa kanaa, joista Laitilassa 0,5 miljoonaa. Ei sitä turhaan kutsuta munapitäjäksi.
Tuohon on tosi helppo vastata: ei. Lähtökohtaisesti umpijärjetön himmeli ei voi muuttua miksikään tolkulliseksi. Kyllä se on kuin alokkaan asento: ei korjaamalla parane, vaan helpompi on tehdä kokonaan uusi. Jos kepu vakiintuu sinne 6-8 % kannatukselle, niin se voi joskus 10-15 vuoden päästä olla mahdollistakin. Nythän sotessa on hallintoa, joka olisi riittänyt muinaisen Neuvostoliiton tarpeisiin. NL:n 300 miljoonan asukkaan sote olisi voitu sillä järjestelmällä hoitaa, ja siihen se olisi voinut olla soveltuvakin. 6-miljoonaisen populan tarpeisiin järjestelmä on noin 50-kertaisesti liian raskas - ja kallis. Murheellinen fakta tulevista vuosista on se. että hoitoa ja hoivaa joudutaan karsimaan, jotta täysin tarpeeton hallinto saadaan kustannettua.
Parempi tehostus soteen olisi saatu kuntaliitoksilla. Turhat ja elinkelvottomat pikkukunnat olisi pitänyt (ja pitäisi vieläkin) pakottaa liitoksiin tai yhteistyöhön riittävän suurissa yksiköissä. Kuntien yhteistyöllä oli pitkät perinteet ja toimivat hallintomallitkin. Nykyiset aluevaltuustot ovat paljon paavin palleja turhempia (voihan paavi sentään jotain omaa kivaa saada aikaan pallejaan raapimalla tms.), ja megalomaanisen kalliita. Pohjoisen ja länsipuolen Suomessa on kymmenittäin täysin mahdottomia kuntia, joita ylläpidetään tulonsiirroilla muualta maasta. Kaikki pikkukunnat eivät kykene omin voimin järjestämään lumen aurausta talvisin, saati sitten koulutoimen ja soten kaltaisia oikeasti vaativia toimintoja.
Mitä kauemmas päätäntävalta vierään asuinpaikasta, sen huonommin toimii kaikki. On se näissä kuntaliitoksissa nähty.
Kohta saadaan ottaa mallia BRI:sta (Bristol Royal Infirmary) jossa jo 90-luvulla oli ala-aulassa huoneentaulu: Jos teillä on huomautettavaa toiminnastamme, ottakaa mielellään yhteyttä kansanedustajaanne.
Mutta ottakaa kuitenkin huomioon se, että jos kansanedustajanne edustaa hallitusta, ei hän asialle halua mitään tehdä. Jos taas kansanedustajanne edustaa oppositiota, ei hän asialle mitään voi tehdä.
Miksi ei muka halua? Sen mitä olen eduskunnan keskusteluja seurannut, niin monikin hallituksessa oleva kansanedustaja haluaisi tehdä monellekin asialle jotain. Eri asia sitten, saako kukin haluamisilleen muilta riittävää kannatusta.
Vaikka haluaisikin, on (puolueesta ja asiasta riippuen) ryhmäkuri joskus tiukka. Viime kädessä kuriton edustaja voidaan sulkea eduskuntaryhmän toiminnasta. Merkityksellisissä asioissa (vaikkapa talousarvio) ei sooloilua sallita, joutavammissa jutuissa voi olla vapaampaa. Toki, ihan perustuslain mukaan kansanedustajalla on oikeus tehdä mielensä mukaan. Sitten vain on hyväksyttävä se porukasta irtaantuminen. Ainahan voi sitten tehdä harkimot ja perustaa oman puolueen. (Usein kansanedustajat äänestävät tyhjää tai ovat sattuneesta syystä poissa äänestyksestä, kun asia on vastenmielinen eikä vastaankaan voi äänestää.)
Suomen julkinen sektori ylitti helmikuussa ensimmäistä kertaa 700 000 työntekijän rajan. Julkisia työntekijöitä on nyt 705 000, kun 15 vuotta sitten määrä oli 617 000. Paradoksaalista on, että vaikka työntekijöiden määrä kasvaa, julkiset palvelut huononevat… https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/ab05d7cf-8312-488f-8ce7-2f576d9f6a33
Juttua lukematta... Onko tuossa mukana yksityisten palveluntuottajien henkilökunta? Vanhustenhoito, vastaanottokeskukset jne.
Aiheuttaako se sinulle joitakin Raamatullisia tuntemuksia tms.? (Minun puhelinnumerossa on myös kolme kuutosta peräkkäin. Onkohan sillä jotain merkitystä…).