No joo, jossain määrin kyllä. Tosin, yleensä niitä hankitaan esim. joihinkin pienempiin siunauskappeleihin ja sellaisiin pienempiin kirkkoihin, joissa voidaan esim. lämmitystä vähentää silloin kun tilat eivät ole käytössä. Oikeat urut kun eivät oikein tykkää lämpötilojen nopeista muutoksista. Sitten voi olla kyse ihan vaan rahasta. Yhden oikeitten urkujen äänikerran hinnalla saa jo melkoisen hyvät virtuaaliurut. Ne pitävät vireensä ja vaativat muutenkin varsin vähän huoltoa. Mutta, kyllä todelliset urkumusiikin ystävät arvostavat nimenomaan oikeita urkuja, ja olisi vaikea uskoa, että niistä suuressa määrin luovuttaisiin ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Vaikka aika huolestuttavasti ev. lut. kirkon jäsenmäärät ovat laskeneet, ja heillähän on muutenkin melkoinen taloudellinen taakka huolehtia kaikista seurakuntien omistuksessa olevista rakennuksista, ja urut sekä niiden kunnossapito on tietysti yksi kulu lisää. Onhan heillä aika paljon henkilökuntaakin palkkalistoilla, noin 19 000 ja jos rahat alkaa olemaan tiukoilla, niin urut on yleensä ensimmäisiä joiden ylläpidosta tingitään.
Tässä kunnon viritysmittari, sisältää metronominkin. Tätä käyttävät ainakin jotkut kitaranrakentajat, kun säätävät kitaraa viimeisen päälle satulan ja tallan osalta. JRRshop.com | Peterson V-SAM Virtual Strobe Tuner/Metronome
Kiitos vinkistä! Vaikuttaa pätevälle laitteelle. Harmi vaan, että tuonkaan spekseissä ei selkeästi kerrottu, mikä sen mittausalue on. Luetellaan eri soittimia, kuten viulu, sello ja konserttiharppu ja vaski- sekä puupuhallinsoittimet, mutta pilliurkuja ei mainittu. Urut on kuitenkin ihan omaa luokkaansa monessakin mielessä mihin tahansa muuhun akustiseen soittimeen verrattuna. Tuon minulla nyt olevan Korg MT-1200 viritysmittarin spekseissä kerrotaan selvästi, että mittausalue on 27,5 Hz – 4 186 Hz. Esim. 32-jalkaisen urkupillin perussävel soi 17,61 Hz taajuudella, kun lämpötila on 20 C-astetta. Lisäksi viritysmittarissa arvostan kovasti noita selkeitä ”soittokoskettimia”, kuten tuossa MT-1200 mittarissa. Monissa muissa mittareissa niitä ääniä pitää hakea monen näppäimen painalluksen takaa tavallaan ”valikosta”.
Jotenkin nuo Musiikkitalon urut vaikuttavat ns. juosten kusten duunatuilta. Ei ainakaan meidän kirkossa putket noin mutkilla ole... (Poikkesin tänään konsertissa.)
Vautsi! Sait sentään liput. Siellä kuulemma oli jotkut liputta jääneet esittäneet lippujen ostotarjouksia lipullisille. Niillä julkisivun pilleillä/ilmaputkilla on kaikilla jokin funktio, eli ne joko soivat tai sitten kuljettavat ilmaa. Ovat 3D-tulostettua muovia, jotka sitten on pätkistä yhdistetty toisiinsa ja värjätty metallin näköiseksi. No kerro nyt, mitä pidit konsertista ja yleensäkin urkumusiikista?
Itse asiassa en ollut urkukonsertissa. Ulkoilutin vaimoa Straussin hengessä https://musiikkitalo.fi/tapahtumat/uudenvuoden-wienilaiskonsertti-2024/ Meillä on täällä kylällä kanttorina maailmanluokan pianisti, joka vetelee uruillakin varsin hienosti. Metallicaa, Mårtensonia, Abbaa, mitä vain. Toki sitten ne duunin perusjututkin. Wieniläisillä on muuten konserttimestarina varsin tyylikäs rouva.
Ai Wieniläisiä sinä kävitkin vaimon kera kuuntelemassa. Minä jo innostuin, että urkuja. No, kiva kuitenkin, että ihmiset kuuntelevat joskus hieman taiteellisempaakin musiikkia kuin ”Elvistä”. ( ) Täytyypä joskus itse matkustaa niitä urkuja sinne kuulemaan, on vaan niin kaukana täältä tuo konserttipaikka…
Riippuu siitä, mistä päin on paikan hankkinut. Tuollahan on hauskaa juuri se, että muusikot ovat siinä yleisön keskellä.
No juu, tuossa on harvinaisen laaja mittausalue. Siitä löytyy myös nuo temperoinnit, kuten Kirnberger III, Werckmeister III ja sitten voi tehdä oman viritysjärjestelmän. Tuollaista ei kyllä taida päästä kotimaisissa musiikki/soitinliikkeissä hypistelemään (??).
Tuolla on tosiaan, kuten sanottu, yleisöä joka puolella. Katsomot ovat lavan ympärillä kaikissa suunnissa. Oma paikkani oli siinä, mistä kuvan otin, siis kapellimestarin selän takana. Niinpä pääsinkin ihailemaan kauniin konserttimestarin soitantoa aika läheltä. Tuttava, jolla oli kausipaikka tuolla orkesterin takana, sanoi sen olevan oikein hyvä, koska sieltä näkee kapellimestarin ja soittajien välisen kommunikoinnin hyvin, ja se kiinnostaa häntä. Muutenhan juuri kapu on selkä yleisöön päin.
Niissä taitaa olla ideana se, että eri kohdissa lavaa on valmiita lavasteita näytelmän eri kohtia varten. Sitten vaan lavaa pyöräytetään kuin ”revolveria”, ja saadaan lavasta se sektori näkyviin, missä on tilanteeseen sopiva lavastus. Ei siis tarvitse keskeyttää näytelmää ja laskea esirippua lavasteiden vaihdon ajaksi. Toki voi olla muitakin systeemejä. Tämä on kuitenkin yksi esimerkki pyörivästä lavasta.