Naapurin pihaan ilmestyi auto, jonka nokassa oli logo MG. Pikainen guuglaus kertoi, että kyseinen kottero on kiinalainen patteriauto. Melkoista perinteisen englantilaisen automerkin häpäisyä. Siis mun mielestä. Ohessa kuva oikeasta MG:stä. Kuvattu Leica M6 kameralla, johon latasin Agfa APX 400 filmin. Ei siis mikään Samsung kuva. Tiedoksi eräälle stadilaiselle.
No jaa, onko Volvokin huijaus, kun se on kiinalaisten rahalla suunniteltu, ja niin, että sama tekniikka saadaan kloonattua monelle merkille? Kuten saman firman Polestar, joka maistuu svensson-autolle, mutta on puhdasta kiinaa. Ja meillähän ei ainakaan vielä Roewe merkkiä, joka on siis kiinalaisten ostama Rover-tuotemerkki. Toinen pankrotista pelastettu perinteinen merkki, joka kuoli oman mahdottomuuteensa. Jos mennään hieman kauemmas, niin Skoda ja Seat on myös uuden omistajansa Volkkarin klooneja enää. Ford myy jatkossa sähkövolkkareita, ja toisaalta Volkkarin uusi pick-up on Ford. Mini on BMW, puhumattakaan Rollsista ja Bentleystä, alas vajosivat. Mersun tähti koristaa Relluja, ja Mitsu on sekin Rellu. Puhumattakaan sulatusuunista nimeltä Stellantis.
Taisin kirjoittaa lähes huijausta. Skoda eikä Seat ole huijausta. Eihän niitä myydä volkkarina. Eikä Mini-mainoksessa mainita Morrista tai Austinta. Se että Volvojen valmistus jatkuu Volvona omistajan vaihdoksesta huolimatta, ei taida olla huijausta. Eikäpä Hondakaan liimannut autojensa nokkaan Roverin logoa. Toki kaikki tietävät englantilaisen autoteollisuuden heikon menestyksen syyt, mutta näitä logojen kopionteja pidän lähes huijauksina.
Kyllä Honda sen teki. BMW sentään muokkasi korin uudelleen 75seen. Mini puolestaan kadotti Austin ja Morris merkit jo silloin kun se oli vielä se alkuperäinen Mini.
No joo. Wikipediasta jokainen halukas löytää tietoa engelsmanien teollisuushistoriasta. Toistan kuitenkin vielä, että kiinalaisella patteriautolla ei ole mitään yhteistä kuvan MG autoon. Siis lähes huijausta. Kiitos kuitenkin mielenkiinnosta aiheeseen.
No, on sillä jotain yhteistä... Nimi ainakin Kiinalainen firma osti huonosti menneen tehtaan Englannista. Aika tavallinen tarina. Aikaa myöten tuotanto siirrettiin Kiinaan, tehtaita taitaa olla myös Thaimaassa. Jonkinlainen suunnitteluosasto kuitenkin vielä on alkuperäisen MG:n tehtaan paikalla, ja pääkonttori Lontoossa. Taitaa kuitenkin tosiaan olla niin, että kyseinen patteribiili on suunniteltukin Kiinan päässä. Brittiautojen kohtaloksi koitui onnettoman huono laatu. Kukaan ei tiedä, miten monesta paikasta auto voi samanaikaisesti vuotaa öljyä, ellei ole omistanut Vauxhallia.... Kavereilla oli joskus Ford Escort-merkkiset autot. Toisella Saksassa tehty, toisella Englannissa. Ero oli mahdottoman suuri, vaikka kauempaa katsoen autot tietysti olivat identtiset. Brittivalmiste oli kasattu ns. juosten kusten.
Pitää melko hyvin paikkansa. Tosin joskus löytyi helmiäkin joukosta suuresta. Minä ajelin -50 -60 luvun vaihteessa MG merkkisellä autolla.. Ei se ollut kuvan mukainen vaan eräänlainen persaukisten malli. Tyydytti nuoren miehen autotarvetta, olihan siinä jalopuinen ratti ja kojelauta. Jäi myöhemmin hiukan pieneksi, mutta ei siitä mitään huonoja muistoja jäänyt. Ehkä siksi kiinalaisten värkkäily MG merkin kanssa ärsytti.
Minulla oli pari Miniä... Toisessa oli jotkut hitsaussaumat väärin päin, tms. ja se imi märältä tieltä vettä sisään. Piti pysähtyä äyskäröimään aina joskus, kun oli 10 cm vettä lattialla. Edellinen autoni, Moskvitsh -57 oli paljon paremmin tehty.
Minithän olivat hienoja ja luotettavia autoja. Muistellaan vain kuinka Timo Mäkinen keräsi pokaaleja rallikilpailuista ja Eero Alen jäärata-ajoista. No, muistellaan lisää. Olen kerran ajanut Moskvitshilla. Eräs tuttavani osti aikoinaan , olikohan se oikein Moskvitsh Scandinavia malliltaan. Pyysi minua koeajolle ja sen jälkeen kysyi mielpidettäni autosta. Sanoin, että mielestäni kulkee hyvin, mutta ei ohjaus mitenkään tarkka ole. Tuttavani totesi ettei sitä tarkaksi edes mainosteta.
Mun -57 Mossessa oli moottorina vielä Opelin kopio. Sitä huollettiinkin Opelin osilla, niitä pidettiin parempina.
Joo, paitti nuori vaimoni hermostui, kun kuplavolkkarin apukuskin lattialle tuli vettä, - nilkkaan asti. Kotelo puhki ja vesisade. Äkkiä kuivalla vaihtamaan uutta vanhaa. Vuosia myöhemmin 500 km etelämpänä roiskahti öljyt tuulilasiin Lahden motarills, sopivasti ennen ykköskehää, oli ramppi, jonne liu'uttiin. Nokkapelti ylös, - jaahas, vaihtokoneet tilalle. Aamuruuhka molemmilla kiireen sorttia, työkaveri pysähtyi ja ottivat kyytiin. Kone oli Deutschlandin volkkarin viitosdiisseli, Volvo 240 koppa. En oo sitte ajanut sakemannin autoa muuta kuin vuokrattu tms. Mutta voi kumminki ku sais isoon Pemarin
Voin kuvitella, että löytyy mersumieskin kertomaan ikäviä muistoja ajoneuvostaan. Onnekkaat ajelevat tyytyväisenä, mutta toisilla käy huon tuuri. Maailma ei ole koskaan ollut oikeudenmukainen. Se on ilmiselvää autonomistajillekin. Ohessa vielä autokuva varakkaasta Saksasta.
Ei noihin maabrändeihin kannata enää nykyään niin kovasti tuijotella. Korporaatiot ovat kansainvälisiä. Saksalaisten brändien komponentteja on melkein joka autossa. Bosch on suurin ruiskujen toimittaja ja Boschin abs-jarrujakin on varmaan suurimmassa osassa automerkkejä. Muuten saksalaisten autot kokoonpannaan ja valmistetaan Romaniassa, Bulgariassa, Espanjassa, Suomessa, Englannissa, Tsekeissä, Turkissa ja tietenkin Saksassa. Tehtaiden välillä on eroja VAG-konsernin sisällä, eikä välttämättä aina Saksan eduksi. Luja usko saksalaiseen insinööritieteeseen juontaa kai juurensa 1800-luvun lopulla suosittuun insinööritieteiden opiskeluun Saksassa, jonka myötä sitten opetuskirjallisuus alalla oli vielä maailmansotien jälkeenkin saksankielistä (ja taidettiin päästä jokaiseen sotaankin heidän edustajinaan em. buumin seurauksena). Saksalaisella autoteollisuudella on ollut hyviä aikoja kuin myös huonoja hetkiä. Kuuluisia sellaisia heikkoja hetkiä lienevät 1990-luvun alussa Opelin logistiikkajohtaja, joka kyykytti alihankkijoiden hintoja alas siten, että alihankkijoiden oli lopulta opittava elämään ilmiön kanssa, mikä merkitsi kustannusten rajua laskua rajun laadunlaskun siivittämänä. Ilmiö, jonka nimeä en muista, nimettiin hänen sukunimellään. Jotkin automerkit olivat myös takapajuisen jälkeenjääneitä teknisesti verrattuna esimerkiksi japanilaisiin kilpailjoihin nähden. Näitä malleja olivat mm. juuri Kupla-Volkkari ja Mersut. Surullisen kuuluisia hetkiä viime päiviltä ovat olleet mm. Volkkarin DSG-laatikon kestävyys, Volkkarien ajovalot (korjaan keulalle asennetut saunalyhdyt) ja erityisesti Mersujen ruostesuojaus edellisillä vuosikymmenillä. Itse olen ajellut paljon välimallin Passatilla, jossa oli 1,9 TDi ja Tiptronicin laatikko. Se on Audin tekemä malli, jossa on erityisen kestävä moottori ja laatikko, mutta ne saunalyhdyt, koiranluut ja ikkunannostimet sekä Bemarin 730 Da:lla, joka on kestävä peli ja hyvä ajaa, mutta ne sähköviat ja huollossa käytettyjen varaosien tolkuton hinta... huoh...
Merkki on vain yksi kauppatavara, kuten valokuvapuolellakin on nähty. Vaikkapa Rollei - aika kaukana alkuperäisestä. Autoissa omistajavaihdokset johtavat kummallisuuksiin, jos vanhoja kunnon merkkejä muistellaan. Vaikkapa Jaguar - joku Fordin pikkuropponen sai sitten kisssalogon peräänsä Tai Jeep - Fiat osti Chryslerin, ja Jeeppinä myydään jotain Fiat 500 alustalle kyhättyä tekelettä.
Jaggen uudempaa XJ:tä on tehty vissiin Mondeon alustalla. Eikä siinä mitään - Mondeon alusta on todella hyvä.
Se oli X-type. Ja aiheutti suurta närää, koska alusta oli etuvetoinen, joskin sai myös nelivetona. Ja moottorina myös -hui kauhistus- koksipoltin! Vieläpä nelisylinterisenä... Omasta mielestäni paljon onnistuneempi ulkoa ja sisältä kuin Mondeo, ja kuten jo mainittu, Mondeon ajettavuus oli todella hyvä. Harmi vaan kun peri monta Mondeon tyyppivikaakin. Ruostuvat ikkunalistat, rikkoutuvat hanskalokeron ja tavaratilan kannen lukot, ovien saumojen ruoste, vetariviat, penkkimoottorien mekanismit jne.