Tuttu ajoi aika paljon työnsä vuoksi. Semmoinen suunnilleen 100 000 vuodessa. Vaihtoi autoa vajaan vuoden välein, osti aina noin 2-vuotiaan ja myi sen 3-vuotisena. Siinä ei kauppahinta paljoa laskenut, pysyi kohtuukustannuksin melko tuoreessa autossa.
Ranskalaiset autot on hyviä. Itellä ollu noita sitikoita ja kyllä niis on vähiten ollut vikoja. Voi kun muistan omistaneeni volkkareita ja audeja jotka oli kaiken aikaa kuralla. Leica standard on kyllä mainio peli. Vajotettava linssi niin vehes mahtuu taskuun. Mulla oli hopeinen Leica 3f mutta möin sen vuosi sitten. No en kaipaa. Jos pitäisi olla, niin musta sen pitäisi olla. On mulla M6 musta.
Menee aiheen ohi, mutta ehkä sallitaan.... Kun ranskalaisista täällä pidetään täältä löytyisi myytäväksi asti muutama: Peugeot 404 Super Luxe, 1964 - Peugeot 404 Coupe Injection, 1965 (ainoa Suomessa) ja vielä Citroen DS 23, 1973. Kaikki museorekisterissä. Ei ostorajoituksia!
Niin lienee asian laita lähes kaikkien museoikäisten henkilöautojen kanssa. Jos eivät nyt suorastaan ”hengenvaarallisia” ole, niin niiden kolariturvallisuus on kuitenkin merkittävästi huonompi kuin nykypäivän autojen. Toisaalta, lienee erittäin harvinaista, että museorekisterissä oleva auto olisi mukana vakavassa liikenneonnettomuudessa.
Joskus 1972-73 liikenne oli noin 12 kertaa niin hengenvaarallista kuin nykyään. Liikennettä oli noin puolet nykyisestä, ja kuolleita noin kuusinkertainen määrä vuosittain. Syitä oli monia, mutta autojen rakenne ja ajo-ominaisuudet yksi niistä. (Luovaa tilastollista päättelyä, juu... Mutta totta. )
Itte ajatellu mielessäni kun tuli ajeltua -67 mallin Cortinalla….ei turvavöitä, mutta ratti oli keihään päässä joka olis voinu ottaa kipiää jos olis ajanu nokka erellä johonku.
Näinpä, suurimpana syynä on kyllä ollut kuskien asenteet. Tuohon aikaanhan ei ollut mitään yleisiä nopeusrajoituksiakaan ja niinpä moni kuski kaahaili sellaisilla nopeuksilla tilanteissa, joihin sen ajan autojen ajo-ominaisuudet eivät riittäneet. Teiden kuntokin on monin paikoin ollut varsin kehno. Aika harvoin tuolloinkaan onnettomuus olisi johtunut pelkästään auton tekniikan pettämisestä. Moottoripyöriäkin on kymmeniä vuosia nimitetty ”hengenvaarallisiksi”. Meikäläisellä on ollut vähintään yksi, yleensä kaksi sellaista siitä lähtien kun 16 vuotta täytin, mutta yksikään pyöristäni ei ole koskaan käynyt kenenkään kimppuun. Nykypäivän museoautoilla ajellaan kyllä varsin vähän ja varsin varovaisesti. Kuskitkin ovat yleensä sitä ikäluokkaa, jolloin ne pahimmat kaahailuhalut ovat jo mennyttä aikaa. P.S. Laitoin tuonne ”Mitä katselet?”-keskusteluun linkin vanhaan filmiin 1960-luvun liikennekulttuurista.
1965 mallin Cortinan tähtiperän sain alleni heti kortin saatuani. Muistan kuin eilisen päivän, kun kortin saatuani lähdettiin heti kavereiden kanssa Kuljun moottoritien pätkälle kokeilemaan paljonko GT kulkee. Ja kulkihan se, mittarin mukaan yli 160 km/t. Turvavöitä ei ollut, ei niskatyynyjä, mutta ei myöskään mitään nopeusrajoituksiakaan silloin. Keskiolutkin oli vapautettu juuri.
Helgat varde ditt namn. Pitkästä aikaa en lähde mökille viikonlopuksi, joten aion huomenna pistää Leican taskuun ja suunnata kaupungille. Kuvausinto palautuu pelkästä ajatuksesta ... EDIT: Oli hyvä päivä. Otin noin 20 kuvaa ja sain filmirullan kuvattua loppuun. Minulle 20 valotettua ruutua on huikea määrä. Kehitystä pukkaa, ehkä jopa vielä tänään.
Sinä vuonna lapsia kuoli Suomen liikenteessä 155. Viime vuonna 5. - Ajotavat ovat hiukan siistiytyneet...
Luonnonvalinta on tehnyt tehtävänsä. Osa vauhtiveikoista ei ole ehtinyt jatkamaan (vauhti)sukuaan ...
Tuota kutsutaan myös "Darwinin palkinnoksi", kun joku poistaa itsensä ja sukulinjansa pois kehityksestä tyhmyyttään! Korjaa monta virhettä tulevaisuuden kannalta!