Tuostapa tulikin mieleen vanha työpaikka. Olen kuin olenkin joskus istunut Nokian toimitusjohtajan tuolilla.... Juuri tuossa konttorissa.
Pitänee hiukan täsmentää tuota edellistä lausumaani. Olen tosiaan useastikin istuskellut Nokian pääjohtajan tuolilla, mutta olin silloin ko. konttorissa yövartijana, ja aamuyön hiljaisina tunteina sovittelin takapuoltani tyylikkään työhuoneen tyylikkään kirjoituspöydän takana olevaan tyylikkääseen tuoliin. Hyvin se istui, mutta en oikein saanut siitä tunnelmasta kiinni, mitä työ siinä ympäristössä olisi ollut.
Oliko sinulla sellainen vedettävä tarkistuskello tai joku semmoinen? (Aikanaan oli yövartijoiden tarkistuskohteissa ketjun päässä roikkuva avain, jolla kuulemma vedettiin jotain kelloa. Sen toimintaperiaate on kuitenkin jäänyt minulle hieman epäselväksi).
Ok, tuli googletettua Kairamoa, R.I.P. Tuollaisella pallilla istumiseen tarvittaneen herkkyyden/itsekritiikin lisäksi myös paksua nahkaa, (jatkuvan muutoksen) paradokseihin sopeutumista ja useempia jääräpäisesti erilaisia avustajia (keinoäly-skenaarioita? Ihmismassojen käyttäytymisen mallinnusta?). Luterilainen vastuu painaa (varsinkin maanis-depressiivisyyteen taipuvaisia) liikaa, siis reippaasti enemmän kuin vaikkapa fortumin tapauksessa tuossa taannoin (kapitalistinen vastuu kun liukuu johtajan pallilta meidän kaikkien syliin). Huurusta valkeiden toripuiden humanismia/jatkuvan muutoksen pulmia, liiaksi kuormaa yhden ihmisen harteille.
Fennian talossa tuli käytyä noin kolmekymmentä vuotta sitten muutama kerta, hammaslääkärin vastaanotolla.