Itekin oon ajanut nyt kesällä, pojallehan se tulee. Ymmärrän tuon mopomallin suosion. Leppoisa ajoasento, mukava ajaa ja yksinkertainen, helposti korjattava rakenne
Tämän jo kertaalleen ostin, mutta kun kyseinen antennianalysaattori osoittautui vialliseksi, niin piti lähettää laite takaisin, eli nyt uusi yritys. Nyt näyttäisi toimivan. Laitteen Ukrainalaisella valmistajalla näyttää olevan kova halu päästä läntisille markkinoille ja hyvin ovat onnistuneetkin. Näitä myydään Amerikkaa myöten. Asiakaspalvelu on valmistajalla kyllä hyvä. Kun lähetin heidän Kiovassa sijaitsevaan toimipisteeseen erään teknisen kysymyksen sähköpostitse, niin vastaus tuli noin kolmessa minuutissa. Eli, kaikkea ei sota sentään ole siellä sotkenut. Minulle vastannut henkilö on myös radioamatööri ja kun kävin vierailulla hänen kotisivuillaan, niin sieltä löytyi kuva tämmöisestä muraalista:
Pentax Monochrome, sain viime viikolla. Nättiä jälkeä tekee. Monochromekennon dynamiikka selkeästi parempi kuin vastaavan Bayer kennon, yksityiskohtien toisto samoin, iso herkkyyden voi tarvittaessa antaa huoletta nousta yli 102400 arvon. Monochromella kuvatessa tulee eräänlainen ”back to the roots” tunne, vaikka kyseessä onkin digitaalinen kamera.Kuvaaminen pelkistyy olennaiseen, tyyliin vähemmän on enemmän. Jpg kuvatkin toimivat hyvin, ja jos editoi raw kuvia, on prosessi huomattavan paljon nopeampi ja yksinkertaisempi kuin värikuvien konvertointi mustavalkoisiksi, ja jälki on parempaa. Mutta pienen markkinasegmentin ”niche-tuotehan” tuo on ja sopii suhteellisen harvoille, vähän hurahtaneille entusiastille.
Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen vihdoin hyväkuntoinen Kodak Retina II c Schneider-Kreuznachin lasilla. Ennestään minulla on tuo Rodenstockin lasilla joka on erittäin hyvä. Nyt pääsen vertailemaan. Pidän tuosta Retinasta, sen lisäksi että se toimii erinomaisesti valokuvauslaitteena, on se tolkuttoman tyylikäs ja hienosti suunniteltu ja valmistettu. Se on nykyään minun kinokoon matkavärifilmikamerani, juuri palasi Wienistä.
Tuli sitten osteltua yksi Nikon D750. Käytettynä, tietenkin. Ei mulla tuollaiselle mitään tarvetta ollut, varsinaisesti, mutta kun kävin faijani rojuja tuossa jokin aika sitten lävitse, niin löysin sieltä kaiken muun ryönän joukosta yhden Nikkor AF 28-105 f/3.5-4.5 D:n ja yhden Sigma AF 17-35 f/2.8 D EX:n. Ei siinä muuten mittään, mutta noilla nimenomaisilla laseilla olin aloitellut kuvausharrastustani teini-ikäisenä. Nikkor tuli taloon faijan hankkiman Nikon F100:n mukana ja Sigman mä taisin saada joskus joululahjaksi. Faijalle se taisi päätyä takaisin, kun luovuin kinokalustosta ja siirryin keskariin. Ja vähän sen jälkeen unohdin koko touhun... Noh, nyt kun nuo lasit olivat taas lapasessa, niin pitihän niitä päästä kokeilemaan. Adapterillahan nuo olisi saanut toimimaan noissa Sonynkin rungoissa, mitä mulla on vain kaksi kipaletta kaapissa, mutta eihän sellainen peli vetele. Liian epäautenttinen kokemus. Pienen pläräilyn jälkeen sitten löysin sopivan hintaisen D750:n noiden jatkeeksi, joten kaupat syntyivät. Noh, koska aina on se "eikä tässä vielä kaikki", niin hommasin tuon kaveriksi vielä pari muutakin ruuvitarkenteista lasia. Toinen on itsestään selvä, eli Nikkor AF 50/1.4 D ja se toinen sitten Tokinan ultralaajis AT-X 17 f/3.5 D. Nyt on sitten taas kaapissa uutta rojua. Ei mun valokuvat vissiin tosta paremmiksi muuttuneet, mutta onpahan taas pitkästä aikaa peilittömän rinnalle peilirunko. Ihan kivahan tollakin on kuvata.
Uusi radio tuli hankittua. Kun ensimmäisestä julkisesta radiolähetyksestä on kulunut varmaankin jo 130 vuotta, niin helposti tulisi ehkä mieleen, että ei radioon enää voida mitään kovin radikaalia uutta keksiä, mutta kyllä vaan voidaan. Kuvan radio on nykytyyliin ns. softaradio, eli perinteisen tyylistä radiotekniikkaa on heti antenniliittimen jälkeen suurtaajuusosassa ja sekoittajassa yms. mutta heti sen jälkeen on A/D-muunnin, joka muuntaa analogisen signaalin digitaaliseksi, ja sen jälkeen kaikki signaalinkäsittely tehdään ohjelmallisesti erillisessä digitaalisessa signaaliprosessorissa. Eli, radioamatööriradiossa tärkeät suodatukset ja kohinanpoistot yms. tehdään lähinnä matemaattisesti. Aivan kuten nykypäivän kameroissa, niin myöskin kuvan radiossa on hirvittävä määrä jos jonkinlaisia ominaisuuksia, ja valikkoja on valikon perään. Kovasti saa muistella, mistä valikosta mihinkin ominaisuuteen saakaan vaikutettua. Jotkut varsinkin vanhukset usein jollain tasolla vastustavat uutta tekniikkaa, mutta kyllä ainakin tässä tapauksessa ero radion käytön mukavuudessa ja suorituskyvyssä verrattuna vanhempiin laitteisiin on melkoisen suuri.
Vasemmassa yläkulmassa on tutun oloinen nappula... - Alkometrikin näyttäisi olevan. Onko sen tarkoitus estää käyttäjän hölmöilyä?
Siis melkein neljän tonnin lelu? Olen myös tavallaan heikkona radioihin ja amatöörihommaan, mutta en ole koskaan päässyt aikomusta pidemmälle. Radioamatöörilehti mulle tuli kait joskus 80 -luvulla tms.
Sakke nokkelana miehenä heti löysi kaksi radioamatööriradion tärkeintä ominaisuutta. Siis, alkometri ja On/Off-nappula. Näillä on sellainen yhteys, että jos alkometri näyttää liian korkeita lukemia, niin sitten pitää painaa se On/Off-nappula siihen Off-asentoon. Joissain vanhoissa radioissa ei ollut alkometriä, ja siksi saattoi käydä niin, että joku oli saanut Alkosta Jaloviinan sijasta vahingossa pullon ”Rähinäviinaa”, ja pullon tyhjennyttyä on pitänyt melkoisen shown ”bandilla” (radioaalloilla). Jopa tappouhkauksia muistan joskus kuulleeni, en tosin itseeni kohdistuneena. Noista ajoista on kyllä aikaa. Uudemmissa radioissa on ollut tuo alkometri jo ilmeisen pitkään, ja niinpä en ainakaan muista, että minun antenniini olisi 2000-luvulla tullut mitään isompia epäasiallisuuksia.
Radio tuli taas ostetuksi, minä kun tykkään kaikesta vähän vanhemmasta, vaimokin on vuotta vanhempi kuin minä
Haa! Olen jo pitkään epäillyt, että meillä on radioiden suhteen samanlaisia harrastuksia, mutta jostain syystä et vain ole sitä halunnut suoraan tunnustaa. Hieno vanha ”Natikka” bandien kuunteluun ilman lähetysmahdollisuutta…
Tuon ainakin luulisi sopivan lihaasyöville valkoisille suomalaismiehille. Ihan "double superhetero" - voisko enää vahmempaa maskuliinisuutta olla?
Itse asiassa, on minullakin yksi radio, jolla tarvittaessa kuulee juttuja kaukaakin maailmalta, kunhan virittelee kunnollisen ulkoantennin. Hommasin sen joskus vajaat 40 vuotta sitten, kun harrastelin sään ennustamista. Silloin sai saksalaisia sääkarttoja radiolähetyksinä - jonkun sortin fakseja ne kai tavallaan olivat. Radion perään piti värkkäillä modemi ja tietysti sitten tietsikka. Muuta konstia ei oikein ollutkaan yläilmakehän painekarttojen tutkimiseen, paitsi tietysti IL:n tai yliopiston koneilta. - Sittemmin tietysti netti korvasi ne viritykset, varsinkin britit tuuttasivat nettiin kaiken tarpeellisen ja hiukan enemmänkin. No, vielä tuo Sony viihdyttää meitä aina aamukahvilla. Yle 1 taitaa tosin olla ainoa "bandi", jota sillä nykyisellään kuunnellaan. Ed. Cryptomuseum kertoo, että malli oli erityisen suosittu sen ajan vakoilubisneksessä. Viestintä meni paljolti niin, että itäisen Euroopan maista lähetettiin koodisanomia, ja agentit kaukomailla vastaanottivat niitä suhteellisen halvoilla ja yleisesti saatavilla olevilla lyhytaaltovastaanottimilla. Sony ICF-2001D
Itse asiassa voi olla, nimittäin vanha radioni on "triple conversion superhetero", eli varsin ”heteronormatiivista” on vastaanotintekniikka. Yleensä tuolla on myös korrelaatio radion hintaan, eli mitä ”heterompi”, sen kalliimpi. Tuo uusi radioni on sitten maltillisemmin vain tuo sama "double superhetero", koska kolmannen välitaajuusasteen kohdalla ollaan jo vahvasti digitaalisessa maailmassa, eikä lisäsekoitusasteille ole enää tarvetta. Niinpä, noita AM-radioasemia on vielä yllättävän paljon jäljellä. Varsinkin kiinalaisia sekä arabien lähetyksiä. Niistä kuulee kaikenlaista mielestäni mielenkiintoista musiikkia, jollaista ei meikäläisiltä radiokanavilta juurikaan kuule. Myös Romaniasta tulee paljon AM-lähetyksiä. Meillä on näköjään sama maku ULA-lähetysten suhteen. Eipä täälläkään ULA-radion VFO-nupille (säädin mistä valitaan kuunneltava taajuus) ole ollut suurempaa tarvetta liikutteluun, kun kerran on oikea taajuus saatu valittua. Kuulostaa jännittävälle… Puolassa muuten oli silloin aikanaan 646 metriä korkea radiomasto, jonka kautta levitettiin kommunismin ilosanomaa ympäri maailmaa. Harmi vaan, että jossain vaiheessa mastoa huoltaneet tyypit hieman mokasivat ja koko rakennelma sortui…
Aika vähän tulee nykyisin kuunneltua mitään kaukoasemia. Nuorempana kiinnosti kovastikin, mutta oli hankalaa kun ei ollut varaa kunnollisen vastaanottimen hankintaan. Joskus reilu 10 v. sitten osui kirpputorilla eteen pieni "maailmanradio" Siemens RK621, ja se on palvellut hyvin perusradiona reissukäytössä. Hyvä ja pikkuradioksi hyvä-ääninen vastaanotin myös huonoihin kuuluvuusoloihin. Kuuluu myös stereona kuulokkeilla tai lisäkaiuttimella. Mukana tuli näppärä omaan rasiaansa kelautuva Sangean -merkkinen lanka-antenni lyhytaaltokuuntelua varten, ja eihän se itse radiokaan mikään aito Siemens ole; suuren ja toki tunnetun sopimusvalmistajan Sangeanin tuote, jota nettilähteiden mukaan on 1980-luvulla myyty myös Sangeanin omalla tuotemerkillä.
Siitä vaan tuumasta toimeen! Monet radioamatöörikerhot järjestävät valmennuskursseja radioamatöörin pätevyystutkinnon suorittamiseen. Itse kävin aikanaan helsinkiläisen Kakkosten kerhon kurssilla. Tutkinnossa on minimissään kaksi koetta. K-moduuli, joka käsittelee radioamatöörimääräyksiä ja sitten T1-moduuli, joka on tekniikkaa käsittelevä tentti. Noista jos pääsee läpi, niin saa ns. Perusluokan pätevyyden. Mikäli haluaa täydet oikeudet radioamatööritoimintaan, pitää vielä suorittaa vaativampi T2-tekniikkatutkinto, jolloin saa ns. Yleisluokan pätevyyden. Kaikki mainitut moduulit voidaan suorittaa vaikkapa yksittäin, niin on ehkä hieman helpompi. Sähkötystutkintoa ei enää tarvitse suorittaa. Harrastus sinänsä on hyvin skaalautuva, ja lienee sovitettavissa jossain muodossa melkeinpä mihin tahansa elämäntilanteisiin.
Ostin ensimmäisen kerran Japanista käytetyn objektiivin, Pentax FA 31 f1.8 AL-Limited ( Pentax-FA smc 31mm F1.8 AL Limited, musta - Kuva-Järvinen ) kun Suomesta en löytänyt. Japanissahan käytettyjen laitteiden tarjonta sekä filmi että digipuolella on aivan eriluokkaa kuin EU-alueella. Miinuspuolena tietenkin hinnan päälle tuleva alv (24%) ja tulli (6,7%). Myyjänä MATSUIYA INTERNATIONAL CO LTD, objektiivin (uudenveroinen, mint) hinta 477,00 euroa, alv ja tulli tuohon päälle, hinta minulle oli n 632 euroa. Tilaus 8.8., Kangasalla noudettavissa 16.8 klo 13. Toimituskulut 0. Homma pelasi kuin Strömsöössä (toisenlaisiakin kokemuksia tietenkin on). Hieno objektiivi, ehkä paras koko limited mallistosta. Yksi asia enää askarruttaa: tarvitsenko oikeastaan tätä lasia.
Liput (no, Museokortilla, eli annettu osuus) Alpo Jaakolan Patsaspuistoon. On muuten käymisen arvoinen paikka, luulin muumiotaiteeksi.