Kasasin vihdoin yhden ikuisuusprojektin valmiiksi, tai siis ainakin kova yritys on saada se valmiiksi. Ei ole ollut hirveää tarvetta esitellä kuviani koskaan niin jäänyt aina tekemättä. Ja pitkään tuntui että ei ollut tarpeeksi matskua. Tietty ois kiva jos ois joku 10x tämä määrä, mutta se ei taida olla realistista. Mitään nimeä tälle ei ole vielä. Kun kuvasin tätä, olin aika kyllästynyt valokuvaan. Se yleinen romantisointi ja sommiteluilla pelailu ei enään jaksanut innostaa. Halusin tehdä mahdollisimman maanista kuvaa, ilman mitää selkeää aikajanaa. Rikkoa ja sotkea. Luoda jonkinlainen selkeä oma identiteetti tälle. Jotain jossa on silti perinteisiä elementtejä, ja joka ei vaan nojaa johonkin simppeliin "suora salama on räd" meninkiin. Tätä kootessani, tajusin että tämä on ikäänkuin sarjakuvaa tyylillisesti. Se on jotain jota ehkä saatan yrittää vielä painottaa enemmän. Laskeskelin että käytin noin 11 eri kameraa tän kuvaamiseen, 28 kuvaa tällähetkellä. Siellä on sekaisin kinarista 8x10" ja kaikkea sen väliltä. 1/3 näistä taitaa olla laakaa, jos fuji instantteja ei lasketa mukaan. Muutama kuva on vielä jota ajattelin kuvata tätä varten ja ehkä jotain vielä löytyy arkistoista, joten lopullinen määrä tulis olemaan varmaan joku ~35 kuvaa. Mutta ne ei tule merkittävästi muutamaan kokonaisuutta, hieman vain tuovat lisää painotusta tiettyihin lankoihin ja lisää yleistä volyymia. Miltä se näyttää? Suurin osa näistä kuvista on jo 10 vuotta vanhoja ja katsellut niitä ite sen verran kauan että alkaa olla aika sokea noille.
Ok/huh/niimpä, kohtuu kollektiivisen populistisesti masentava setti, mielenterveiset indiaanividualismille? Lääkereseptejä, keino-reaalis-luonnollista-virtuaalimaail(ii)maa? Päihteet yksinkertaistaa liiaksi. Ryhtiä. Rankoilta tuntuvien kokemusten sekaan ottaisin mukaan lisää voimakuvia. Lisää posetiivisempia voimakuvia, jos ei itseä, niin sitten edes m(juuankoskil)uita varten.
Nämä voisivat olla kuvituksena vaikka Hesarin kuukausiliitteen artikkelissa jonka mottona olisi: "Kaikenlaista on käytetty ja rankkaa on (ollut)". Kohteille ja kuvaajalle epäilemättä merkityksellisiä, itsessäni eivät herätä uteliaisuutta. Poliisit sikoina on jo hieman vaivaannuttava klisee. Erityisen maanisina en näitä näe, osin kuvat ovat hyvinkin tyyliteltyjä.
Kovin medisiinisiä - pilleripurkit ja mikroskooppileikkeet. Jotenkin minulta kumminkin katoaa punainen lanka. Mikä nivoo nämä kuvat kokonaisuudeksi? Mutta tämä on vaan minun näkemykseni, kysyttäessä.
Mitään päihteitähän tuossa ei ole, pelkästään erityyppisiä lääkkeitä. "Lisää posetiivisempia voimakuvia," Ollihan siellä ainakin yksi suuri hymykuva, tarkoitus oli kyllä tuoda noita lisää median kautta. En ole vaan täysin varma vielä miten, mutta juuri tuon yleisen asenteen takia. Ryhtiä ja voimakuvia Sisäistit jotenkin aika osuvasti tuon ironian.
Se on tavallaan tarkoitus, että se punaine lanka katoaa. Koska sitä ei varsinaisesti ole. Se mikä tän luo kokonaisuudeksi on siis lähinnä vain se yleinen tunne siitä. Jos pyrkii kuvaamaan jotain jossa ei ole mitään järkeä, mun mielestä se lopputulos pitäisi heijastaa sitä. Ei ole tarkoitus tehdä mitään siistiä tarinaa, vaan välittää se yleinen tunne. Koska tämä ei ole dokumentaarista kuvaa, vaan puhtaasti subjektiivista. Sitä voisi loputtomasti romantisoida, kertoa kauniita tarinoita jotka olisi helppo sulattaa. Tarjota yleisölle sitä mitä he haluavat, kuten äskeinen kommentoija halusi "voimauttavia kuvia". Se on vain hänen oma tarpeensa, saada jonkunlaista toivoa. Mulla ei vaan ole tarvetta tarjota sitä.
Se on syy miksi pidän tuosta sikakuvasta, se on klisee mutta se on myös hyvin todellinen klisee. Ja se nimenomaan vaivauttaa ihmisiä jotka haluvat uskoa virkavaltaan. Tai jopa samaistuvat siihen. Joten siinämielessä se toimii hyvin. Sitä voisi yrittää esittää auktoriteetti ongelmat jotenkin näennäis syvällisemmin, mutta se olisi hyvin falskia se. Sen tekisi vain siksi että se tuntuisi susta paremmalta. Esim. noi poliisit olivat juuri ampuneet lapsia niiden uusilla "non lethal" aseillaan, täysin vastoin ohjeita suoraan päin ihmisiä. Niitä kun olisi pitänyt ampua maan kautta. Kaikki sen takia, että ihmisjoukosta oli vierinyt yksi olut tölkki heidän suuntaan. Tosiasiassa, oli vaan tarve päästä testaamaan uusia leluja. Aikuisia ihmisiä käyttäytymässä noin, ei herätä suurta kunnioitusta. Täysin tarpeetonta väkivaltaa. Ehkä voisi sanoa, että jos mun kuvat olisivat hesarin artikkelina. Niin sinun kommenttisii olisi perus HS kommentoijan tuotantoa siellä alla. Kuten tuonkin tapauksen uutisoinnissa, HS kommentoijat asettuivat tukemaan virkavaltaa. Koska he samaistuvat siihen. Se kuva on myös viittaus Harro Koskista kohtaan. Halusin kyllä vielä muuttaa ton ekan kuvan mustan laatikon myös muropaketti naamariksi. Kuten toi sika naama, se on kellogs muropaketista naamari mitä varmaan kaikki lapsena niistä sai. Olen yrittänyt löytää yhtä Crackle, Smack, Pop naamaria siihen. Se nimenomaan painottaisi sitä mustavalkoista asetelmaa. En tiedä huomasitko, mutta FTC tägi = fuck the cops. FTC on aika tunnettu suomalainen crew. Spfffftsshh! ”Kytät hakkas meidät ja nyt ihmiset kysyy miks mun käteen on tatuoitu FTC?” ACAB tatuointi = all cops are bastards
Kuvista puuttuu oikeasti kaikki se potku joka tähän genreen kuuluisi, ehkä sarjan yksittäiset pilleripurkit häiritsee eniten, sillä niiden arvo on katsojan kannalta täysin tyhjä tai oikeastaan negatiivinen. Pilleripurkkikuvat ovat huonoa kerrontaa "muka todellisuudesta", vaikka voivat olla jollekin tottakin, liian osoittavia ollakseen hyvällä tavalla kiinnostavia, nyt pahasti vie tehoa muulta kokonaisuudelta. Taiteeseen ei myöskään kuulu mustat laatikot henkilöllisyyttä peittämään vaan muunlainen kerronta jos jotakuta pitää peittää, tökeröä some-meininkiä. Sarjasta sinänsä voisi jalostaa, mutta kertomasi mukaan tämä oli rankka matka ja jos nämä oli parhaat, niin synkkää kyllä, mutta kerronta ontuu, vähemmän suoraa valoa, enemmän vihjeitä, mutta ei suoria pläjäyksiä, tms. jos lääkkeisiin kerronta halutan viedä se kannattaa tehdä vihjaillen ei huonoilla lääkepurkkien kuvilla. Itsensä viiltely kahdella viillolla ei myöskään paranna vihjausta itsemurhaan, kun suoraan valaistu kuin kuva on niin tökerösti toteutettu nm. lääkkeitä nähnyt ja nauttii osin vieläkin, kukapa meistä olisi kokonainen? Sorry rehellinen kommentointi, kuvien suhteen, jos elämäsi on rankka olen surullinen puolestasi, mutta jos taidetta ajattelit sarjalla esittää, ei se sytytä ollenkaan, liian latteaa kuvina.
Siis taiteessa on jonkinlaiset säännöt? Eikö ihmisen kasvojen peittäminen ole kerrontaa? Mitä se voisi kertoa? " jos lääkkeisiin kerronta halutan viedä se kannattaa tehdä vihjaillen ei huonoilla lääkepurkkien kuvilla." Vihjaillen jos on tarkoitus tehdä jotain hienovaraista ja vihjailevaa, jos on tarkoitus käyttää tietynlaista suoraa ja toteavaa kuvastoa on toteutustapa tietenkin toinen. " Itsensä viiltely kahdella viillolla ei myöskään paranna vihjausta itsemurhaan," Viiltelyllä on hyvin harvoin mitään tekemistä itsemurhan kanssa, miksi se viittaisi itsemurhaan? Tarkoitus oli nimenomaan poistaa romantisointia, ja yksinkertaisesti todeta kuvassa jotain. Juuri samoin kuin noissa pilleripurkeissa. Ainoa mitä sanon noilla kuvilla, on että katso tätä. En jätä varaa katsojalle ohittaa sitä, osana jotain romantisoitua kaunista kompositiota vihjaillen. Mä siis pakotan katsojan katsomaan. Niiden ei ole tarkoitus olla hienoja valokuvia, niiden on tarkoitus vain todeta jotain. Kuvastoltaan ne nojaisi siis ennemmänkin, esim. poliisin tai muun virkavallan toteuttamaan kuvastoon jonka tarkoitus on vain tallentaa joku fakta. Sen sijaan, että yrittäisi luoda siitä jotain esteettistä tai kaunista. Niiden tarkoitus on myös rikkoa tota rytmiä tuossa kokonaisuudessa. Ja mielestäni se nimenomaan sytytti sussakin sitä mitä hain. Tietynlaisen häpeä reaktion, että osia elämästä pitäisi piillottaa, romantisoida eikä niitä saisi esittää suoraan. Toisaalta myö sen perus valokuvaharrastajan näkökulman että valokuvan tai taiteen pitää olla jotain tietynlaista, että on olemassa jotain sääntöjä joita pitäisi noudattaa. Koin että tietynlainen valokuvallisuus ei edistänyt tätä settiä, joten luovuin siitä. Mitään sääntöjä kun ei ole olemassa taiteessa, sehän se haastava osa on. Että on täydellinen vapaus tehdä ihan mitä vain. Romantisoinnilla on hyvin etäännyttävä vaikutus. "Kuvista puuttuu oikeasti kaikki se potku joka tähän genreen kuuluisi," Tämä oli ehkä se merkittävin, valitat että puuttuu se kaikki potku koska rikon liikaa sääntöjä. En saa käyttää mustia laatikoita, ja en saa käyttää pilleripurkkeja vaan niiden pitäisi olla vihjaavia. En saa näyttää viiltelykuvaa, vaan senkin pitäisi jotenkin romantisoida ettei se häiritsisi liikaa? " jos elämäsi on rankka olen surullinen puolestasi," aawww
Ok, voi olla jotta romantisointi etäännyttää, mutta suora vastakkainasettelu tuntuu etäännyttävän vieläkin enemmän (vrt. noin yleensä nykyistä kuplaantunutta keskusteluilmapiiriä, jossa valmiiksi pureskellut äärinäkemykset eivät koskaan kohtaa toisiaan ja vain muutamien äänekkäimpien ääni tulee kuulluksi/pääsee satunnaisen henkilökohtaisesti räätälöityjen algoritmien kautta edes läpi). Jotenkin kaiken tämän sakan seassa (itsekkyyden, rasismin, totuuden jälkeisenä aikakautena) tuntuu pärjäävän vain toivolla, pehmentäen sävyjä, jotta päästäisiin edes normaaliin dialoogiin? Onhan tuossa setissäsi muitakin voimauttavia kuvia, yliromantisoivana se hymykuva,-) Juu, kannattaa jatkaa kehittelyä, ponnetta ja puhtia.
Tarkoitin vaivaannuttava siksi, että tuo poliisi sikana on nähty niin moneen kertaan. Sillä ei juurikaan ole tehoa. Plagiaatit ovat lähtökohtaisesti vaivaannuttavia (siinä mielessä, että katsoja toki toivoisi tekijän esittävän jotakin muuta), viranomaisen toiminnan arviointi ja arvostelu toki on tarpeellista. Tämä näin väärinkäsityksen oikaisuna. Minun silmiini noiden käsivarsikuvien ja kovalla valolla tehtyjen frontaalisten kasvo- ja vartalokuvien heikkous on siinä, että ne ovat niin kovin geneerisiä; en näe niissä mitään, mikä erottaisi ne kovin monista aiemmin esitetyistä saman kaltaisista.
En tarkoittanut, että sinun tarvitsisi selittää ollenkaan, kerroin vain miten koen kuvasarjan. Koska en tullut ymmärretyksi, niin sanon lisää. Joo, ei taiteessa ole sääntöjä. Mustalla laatikolla peittely vaan vie kuvasta tehoa, ei kasvata sitä. Lääkepurkkien kuvat näin esitettynä on vain "lääkepurkkien kuvia", ikään kuin ylimääräisiä kuvasarjaan kuulumattomia, tylsiä, koska ne on kuvattu tylsästi vain "päin purkkia" Minusta sarja ei millään tavalla poikkea vastaavista, paitsi ettei ole vahva, ei riko totuttua kaavaa, eikä riko sääntöjä. Ei mun elämä niin kauhean rankkaa ole, kiitos myötäelämisestä, toivottavasti sinullakin on hyvin ja kuvaaminen antaa hyviä fiiliksiä!
Voitko mainita muutamia vastaavia? Se jäi kiinnostamaan, koska muutama ihminen mainitsi "genren", olisi kiva löytää se genre sitten. " Mustalla laatikolla peittely vaan vie kuvasta tehoa, ei kasvata sitä." Miksi, sitten pitäisi osata kertoa että miksi? Mun näkemys on, että se nimenomaan tehostaa sitä, koska se nimenomaan heijastaa sitä kokemusta ulkopuolisuudesta. Tätä tapaa peittää identittetti käytetään nimenomaan usein viranomaisten toimesta. Se on vähän kuin musta tussi jolla poistetaan osia dokumentista. Se poistaa ihmisen, ja juuri se että se on tehty valokuvan päälle. Se ei ole esim. naamari valokuvassa. Kuten esim. mitä Scot Sothern käytti kuvissaan. Se ei ollut kuvassa olleen valinta. "Ei mun elämä niin kauhean rankkaa ole, kiitos myötäelämisestä, toivottavasti sinullakin on hyvin ja kuvaaminen antaa hyviä fiiliksiä!" Aika lapsellinen kuva tulee susta. Niin pikkumaista lähteä tolle linjalle. En tiennyt että toi on vielä juttu internetissä 2023. Muistan että toi oli aikoinaan yleistä, mutta tuntui että ihmiset kollektiivisesti kasvoivat sen yli kun kukaan ei enään ottanut sitä tosissaan. Ehkä ei tällä foorumilla sitten. Keeganikin löysi jo itsestään uhrin, sama meininki vieläkin. Aikuisia ihmisiä.
Plagiaatit? Taidat käsittää sanan merkityksen väärin. Et voi plagioida yleisiä kulttuuri ilmiöitä. Plagiaatti: "Plagiarism is the fraudulent representation of another person's language, thoughts, ideas, or expressions as one's own original work." En siis väitä että keksin esittää poliisin sikana ja että se on mun idea Mutta käsitän että sulla on kova tarve vääntää tätä nyt niin negatiiviseksi kuin mahdollista. Mutta vois ainakin hieman yrittää peitellä sitä, hieman edes yrittää. Ettei vaikuttaisi vain siltä kuin yrittäisit puskea omia turhatumisiasi muiden niskaan. "Minun silmiini noiden käsivarsikuvien ja kovalla valolla tehtyjen frontaalisten kasvo- ja vartalokuvien heikkous on siinä, että ne ovat niin kovin geneerisiä; en näe niissä mitään, mikä erottaisi ne kovin monista aiemmin esitetyistä saman kaltaisista." Sitten on hyvä esittää esimerkkejä, valottaakseen tätä. En usko että valokuvausta tarvitsee keksiä uusiksi joka kuvaa varten. Silloin voisi pitkälti pitää kaikkea valokuvaa noin 1930 luvun jälkeen turhana, koska samoista elementeistä ne ovat koottu.
Musta tuntuu että sä puhut nyt jostain aivan muusta. En tiedä miten tämä liittyy tähän settiin mitenkään. Tämä ei ole mikään mielipide, tai artikkeli. Mua myös ihmetyttää tämä ristiriitaisuus, puhut siitä miten pitäisi "pehmentäen sävyjä". Ja sitten heti perään "ponnetta ja puhtia". Enkä vieläkään käsitä mitä voimauttavat kuvat ovat, miksi ne kuuluisi tähän. Ja miten tämä hymykuva, tai kumpikaan niistä, on romantisointia?
Nk." Kuvataideanttilan " ensimmäisen vuoden opiskelijoiden "valokuvauksen perusteet" "satoa" kerran, n. 30 v sitten, muistumat teknisesti ja tunnetason anniltaan yllättävän samankaltaisia. Tämä ei ollut varsinaisesti "kritiikki" - kuten huomata saattaakin. Joka tilanteesta on oivallista ponnistaa...
Totta, plagiaatti on tässä yhteydessä selkeästi väärä termi. Myönnän virheeni ja pyydän sitä anteeksi. Olisi ollut parempi pitäytyä kliseen käsitteessä. Toisaalta, kun kuviesi kritisointi saa aikaan näinkin rajun henkilööni kohdistuvan perusteettoman (EDIT joskin osin jo koomisen (minun mahdollisista "turhautumisistani" sinulla ei voi olla mitään tietoa eikä edes perusteita niiden arviointiin)) hyökkäyksen: "Mutta käsitän että sulla on kova tarve vääntää tätä nyt niin negatiiviseksi kuin mahdollista. Mutta vois ainakin hieman yrittää peitellä sitä, hieman edes yrittää. Ettei vaikuttaisi vain siltä kuin yrittäisit puskea omia turhatumisiasi muiden niskaan.", ei keskustelua osaltani ole enää järkevää jatkaa.
No ei mennyt taas keeganilta kauaa löytää uhri itsestään Ei ole asiat ilmeisesti muuttunut vuosien saatossa. Plagiaatin ja kliseen välinen ero on aika merkittävä. Eikö plagoinnista syytämistä voisi kokea "rajun henkilööni kohdistuvan perusteettoman hyökkäykseksi" Tossa on syy miksi en osaa ottaa sua tosissaan, koska kokoajan vaan odotat että voit heittäytyä uhriksi. Tuntuu että se on kaiken sun kommunikaation motiivi. Eihän aikuinen ihminen käyttäydy noin. Primitiivistä projektiota. Yhden millisekuntin sun tuli kokea oma agressiosi, ja heti uhri ja se tulee minun ulkopuolelta. Jotain jota kannattaisi vähitellen alkaa miettimään, että kykenisi aikuisten kanssa olemaan tekemisissä.
Hi, hii, nyt on useampi henkilö kommentoinut settiäsi eri kulmista, eiköhän noissa tullut pohdittavaa/omatoimista tutkittavaa/järkeiltävää/pähkinää vähäksi aikaa,-) Tsemppiä.