Helsingin suurpommitusten aikaan olisi käynyt huonosti ilman tutkia. Kuulohavaintojen perusteella ei olisi pystytty kohdistamaan sulkutulta riittävän ajoissa ja oikeaan kohtaan. Tutkan havaintoetäisyys oli noin 10-kertainen kuulohavaintoihin nähden. Ilmatorjuntahan jakautui kahteen osaan, sulkutulta ampuviin pattereihin ja seurantatulta ampuviin. Jälkimmäisillä oli jo tutkaohjaus laskimineen, ja ne olivat aika tehokkaita. - Ilman tutkia olisi pitänyt kuulohavaintojen perusteella ohjata valonheitinpatteireita, ja sitten kun kone saatiin valonheittimen keilaan, aloittaa ammunta. Tutkaohjaus oli nopea ja tarkka. Niinpä Helsingin pommitukset onnistuttiin melkein kokonaan estämään.
Ei sitä tarvitse pohtia, koskapa Kotimaisten kielten keskus on selvittänyt asian aika perusteellisesti. "Kysymys: Mistä tulee sana tutka? Vastaus: Tutka-sanan synty on tarkkaan tiedossa. Virittäjä-lehden vuoden 1946 numerossa kerrotaan asiasta näin (s. 504): ”Ns. radar-laitteesta oli syksyllä 1945 käytännössä 5–6 nimitystä (esim. kaikuradio, radiosilmä), ja laitteen teknilliset tuntijat olivat niihin kaikkiin tyytymättömiä. Yhdenmukaisuuteen pääsemiseksi pidettiin kokous, jossa oli läsnä insinöörejä, sotilasasiantuntijoita ja kielitoimiston edustajia. Todettiin, että käytännössä olevat nimitykset joko eivät ole asiallisesti tyydyttäviä tai ne tarvitaan muuhun käyttöön. Oli sen vuoksi turvauduttava kokonaan uuteen sanaan. Toht. L. Hakulisen ehdottama, nykyisin vain johdannaisistaan (tutkain, tutkia) tunnettu sanan tutka tuntui täyttävän vaatimukset, ja se pantiin ehdolle. Vähän myöhemmin se sai virallisen hyväksymisen ja tuli harvinaisen sattuman ansiosta nopeasti yleiseen tietoisuuteen: juuri samoina päivinä, jolloin tutka-sana päästettiin julkisuuteen, saatiin radar-laitteilla yhteys kuuhun, ja sanomalehdistön välityksellä sana levisi kuin kulovalkea.”
Luit huonosti, noitten "luotainten" nimityksiä oli käytössä useita, ja sitten toimikunta kehitti niille uuden nimen. (No, sikäli ei sama, koska nimi keksittiin vasta 1945, ja luotaimet tulivat Suomeen jo 1943.)
Edelleenkin on luotaimia käytössä, ehkäpä sinunkin veneessä. Lisäksi, taivaalle lähetetään tuon tuostakin säähavaintopalloja, joissa on kyydissä luotaimia. Minusta ”luotain” ja "tutka" ovat hieman eri asioita…
Aihepiiri on sikäli tuttu, että vuonna 1994 järjesti Ilmatorjuntakilta tms. it-upseerien yhdistys näyttelyn Helsingissä, taisi olla Balderin salissa tuon ilmatorjuntavoiton 50-vuotispäivien kunniaksi. Näyttelyyn liittyi kirjanen ko. pommitusten ja ilmatorjunnan historiasta, ja kun tein niihin aikoihin taittoja sivutoimisesti, satuin taittamaan sen. Onhan siitä jo kohta 30 vuotta, mutta siinä taittoa suunnitellessa tulin tietysti lukeneeksi opuksen aika perusteellisesti. Oletettavasti se on tuo - en kyllä muista edes kansikuvaa, mutta kun ajankohta ainakin täsmää:
Tälle oli apuna huippuluokan huijaus (yhtään tutkatoimintaa väheksymättä). Helsingin viereen tehtiin suurilla tulilla ja valaisuilla Vuosaareen "Helsinki", joka ottikin vastaan ison osan Helsinkiin aiotuista pommisatseista. Suunnistaminen öisin ei olut tarkkaa ja tuo siirto oli suuri pelastus, Vuosaari kun on myös niemi ja pimeässä tulkinta ilmasta on vaikeaa, varsinkin kun Vuosaarta puolustettiin kovalla sulkutulella, auttoi sekin pommittajia harhaan.
Totta. Tuosta ole joskus kirjoitellut, haastateltuani mm. joitakin sukulaisiani jotka asuivat viime sotien aikana itäisen Helsingin alueella. Kova oli pauke... Noista tarinoista suunnitteilla pieni kirjakin.
Eikös se luotain ollut alunperin " luoti" joka narunperässä heitettiin veteen syvyyttä luodattaessa.Siinä saattoi olla vahaa tms niin sai pohjan laadun selville. Nykyään avaruuteen lähetetty härpäke.
Juu, onhan se narun päässä oleva luoti vieläkin käytössä esim. rakennustöissä, ehkä, jos ei lasersysteemit ole vienyt senkin tehtäviä(??). Sitten on kaikuluotaimia, radioluotaimia, sääluotaimia, avaruusluotaimia jne. eikä niillä ole tutkan kanssa juurikaan tekemistä.
On olemassa myös käsite luotisuoraan, joka tarkoittaa pystysuoraan alaspäin. Onkoha sana luoti lainattu ruotsin kielestä, luotisuora on muistaakseni lodrätt, vastinparina sille vågrätt eli vaakasuora.
No tottakai! Rakennustöissähän on perinteisesti käytetty pystysuoruuden määrittämiseen painovoiman avulla, narun päässä olevaa luotimaiseen muotoon sorvattua teräväkärkistä painoa. Eli luotia tai luotilankaa nimeltään. (Niin tyypillistä tälle foorumille, että alkuperäinen juttu lähtee aivan sivuraiteille yleensä tiettyjen samojen henkilöiden toimesta… ).
Tässäpä kuva-arvoitus. Mikä tämä kone on? Vastausta en tiedä itsekään. Mieleen tulee jokin separaattori, kun laitteen merkkikin taitaa olla ”Lacta”. Toisaalta, löysin laitteen hylätystä hiilivoimalaitoksesta, joten enpä heti keksi, mitä siellä olisi separaattorilla tehty. Tuskinpa siellä ainakaan kermaa on maidosta erotettu(??). Ehkäpä sitä on käytetty johonkin tekniseen tarkoitukseen, esim. joidenkin näytteiden tuottamiseen laboratoriota varten tai jotain(??).
Ei omakohtaista kokemusta, mutta arvaus: Muuntajat on täytetty öljyllä, johon kertyy käytössä vettä ja muita epäpuhtauksia. Ehkä tuolla on käsitelty öljyä paikanpäällä ja näin lisätty öljyn käyttöikää. Öljyn puhdistusta: Muuntajaöljyn kuivaus ja puhdistuskäsittelyt nyt Multireliltä! - Multirel
Hyvä arvaus. Totta, sitä muuntajaöljyä pitää ajoittain puhdistaa. Tosin, tuollaisen voimalaitoksen muuntajat ovat sen verran isoja, että luulisi sen puhdistuslaitteiston olevan hieman järeämpi. Edelleen luulisi, että jos laitetta olisi käytetty öljyn puhdistamiseen, se olisi ulkopinnoiltaan enemmän tai vähemmän öljytahrainen, mutta tuossa ei sellaisia jälkiä näkynyt. Tässä vielä hieman epäterävä kuva tuollaisen ison muuntajan tyyppikilvestä, mistä näkyy ko. muuntajayksilön öljymäärä, mikä ei ole ihan vähäinen…
Tuo separaattori taitaa olla vähän isompi kuin se, joka oli lapsuudenkodissani. Sitä väännettiin veivillä. Kuvaa minulla ei ole enkä tiedä missä ko masiina nykyisin on.
No jopas!! Hieno löytö ja vieläpä noin kuudessa sekunnissa. Se on siis separaattori, mitä kyllä vähän epäilinkin, mutta en edelleenkään keksi, miksi se on voimalaitoksessa. Toisaalta, tuo voimalaitos on aikanaan tuottanut sähköä sokeritehtaaseen, joten tiedä sitten, jos separaattorilla on tutkittu ko. lopputuotteen välivaiheita tai jotain, mutta miksi voimalassa… Hauska juttu on sekin, että tuon ohjevihkon mukaan laitteen on valmistanut Wärtsilä-yhtymä. Tuo kuvan laite kun sijaitsee noin kivenheiton päässä Wärtsilän aivan uusista toimitiloista. Varmaa kyllä on, että enää ko. tiloissa ei noin pieniä ”separaattoreita” valmisteta, vaan hiukan isompaa tavaraa…