Eräs henkilö, joka oli minulle auktoriteetti, totesin kerran näin " Onnellisen avioliiton salaisuus on ettei mene nuoruuden hurmassa liittoon vaan elämään kyllästyneenä".
Traagisen kovaa, myötäilevää (sivu)valoa, ihan kuvan keskellä kolmet kädenselkämykset sormineen, yhdet mittaa vaistomaisen takakautta herkempää pulssia ihan(an) omasta ranteestaan. Korinttilais-joonialaisten antro(bio)po-loogisten pylväiden baasien perustuksilla, wiki(se)stä juurtuvien pilareiden pohjilta (juuri) tsekkasin. Heps, ja varuulta rautalanka_musiikilla höystettynä, turhat suut suppuun selostettuna: Tai noh, ei kai tarvii ees selostaa, Mertarantain noilla puolen,-) Elämä on ihanaa (jos sen vaikkapa Ko(n)tka(amatta)laisesti oikeen oivaltaa). Edit: ja Nestorin unohdetut hää(valssi)tkin saa tuulta siipeinsä alle,-)