Ilmeisesti ei ole ihan vettynyt, kun on jaksettu nostaa reunalleen Vihje: Jos se sisus on jostain kumman syystä säilynyt kuivana, ota hankaimet ja penkit irti ja tiivistä ruuvinreiät vaikkapa Sika Marinella tms. Niistä pääsee kummiskin vettä sisään jossain kohden. **** BTW, tulipa tuosta mieleen yhdet talkoot kauan sitten. Kaveri osti Terhi Fun veneen, sai halvalla. Hyvin edullisesti. Ongelma oli siinä, että paatti oli jäänyt syksyllä laituriin ja oli tukevasti kiinni paksussa jäässä, myös täynnä sitä. Hikinen päivä siitä tuli pikkupakkasellakin. Sahattiin vene irti, vinssattiin jään päälle ja kiskottiin jäätä pitkin rantaan. Kauan kaveri sitä sitten käytti, se oli hyvin tukeva ja vakaa vene. Vettynyt sisusvaahto painoi varmaankin 200 kg, joten paatti ei paljoa heilunut.
Kiitos vinkeistä. Olen aina ollut Terhi veneitä (kosteuden takia) vastaan mutta kun halvalla sai niin päätin kokeilla, venettä jaksoi nostaa ja liikutella yksi eikä tuntunut painavalta. Tulee rouvan käyttöön ranta vesiin.
Yhden tollasen ostin ( tosi halvalla ) kerran armeijalta. Yhden kesän soutelin ( ei hyvä soutuveneeksi ) ja pikkuprutkulla ajelin. Vettynyt oli sekin ja painoi kun synti. Mut kellui ja kiva siltä oli ongiskella ...Sitten se haluttiin jopa ostaa ja roudattiin jollekin järvelle...
Semmoisen sutjakan, perinteisen, itäheimolaisen puusoutuveneen vielä hankin. Järvi-Suomessa niillä tullut liplauteltua. Aika paljon ja hartaasti. On niin ihania soutaa. Ja terva tuoksuu!
Minulla on yksi sellainen (uusi) tiedossa. Isompi malli, siinä 5 m pitkä. Ei halpa, mutta hoidettuna loppuiän paatti.
Karppista ei pidä päästää airoihin, ja muittenkin on syytä käsitellä niitä varoen. Ainakaan vanhemmissa ei ollut hankaimien kohdalla minkäänlaisia vahvistuksia, hankaimet olivat kiinni muovilevyssä popniiteillä. Kovin riskiä soutajaa ei tarvita, jotta ne paukkuvat irti. Paatti on turvallinen ja helppo käsitellä, vaikka lastenkin siinä mökkirannassa, ja sellaisena kyllä täyttää tehtävänsä.
Toikin totta.. omaankin piti duunata tammesta uudet hankaimen sijat. Muutenkin soutaminen oli vääräasentoista syväuppousjyystämistä.
Erään täkäläisen marketin yläkerta on käytettyjen tavaroiden kauppoina. Enimmäkseen myynnissä on huonekaluja, hyväkuntoisia ja osin tyylikkäitäkin. Toiseksi on paljon kirjoja, ja niistä voi ehkä päätellä (ellei muutoin jo ole niin ajatellut), että yritys varmaan enimmäkseen ostelee kuolinpesiä; kirjoissa on paljon sotahistoriaa, uskonnollista kirjallisuutta, eräkirjallisuutta mutta myös aivan tuntemattomia suomalaisia kirjailijoita, joskus pitäisi aivan uteliaisuudesta ostaa jokin sellainen. Toisaalta siellä voi tehdä yllättäviä löytöjä, kerran esimerkiksi yhden Iris Murdochin. Sitten on kameroita, enimmäkseen 1980-luvun pokkareita, nuoriso näyttää niitä ostelevan aika pelottomasti vaikkei niissä olisi paristoakaan. Itselleni sieltä tänään lähti mukaan Praktican Super Tl 1000 ja Carl Zeiss Jena Tessar f2,8 50. Erilaisia viiskymppisiä on aina mukava testailla, ja runkokin on mittaria myöten täysin toimiva, siistin oloinen muutenkin. Aina on hyvä olla muutama M42-runko, tuota noin, öh, kaiken varalta. Toinen ostos on Voikkarin Vitoret DR, Color-Lanthar f2,8 50 mm. Siinä on kiinnostavaa se, että seleenikennomittari näyttää aivan järkeviä arvoja. Mittaetsin sen sijaan pätee vain lähietäisyyksille, jonnekin kolmeen, neljään metriin. Pitääpi sitten himmentää vähän enemmän ja mennä objektiivin etäisyysasteikon mukaan. Kaikenlaista ajoittain tarttuu mukaan.
Jonkun verran oon parin viime vuoden aikana kierrellyt kirppiksiä ja divareita. Kirjoja myös netistä katsellut ja ostellut. Kirjojen osalta on kyllä ostajan markkinat. Torista saattaa saada ilmaiseksikin. Esim. Tapiolan suuren suomalaisen eräkirjasarjan sain ilmaiseksi viime syksynä torin kautta. Ei suostunut ottamaan mitään, edes kahvipakettia. Halusin sen, kun sitä tuli jonkin verran kasarilla luettua.
Kun divareissa tulee luuhattua, niin kuulee ajoittain kun jotakin kirjasarjaa tarjotaan ja kauppias sanoo ettei ota, kun ei saisi kuitenkaan myytyä. Tietosanakirjasarjat tuntuvat olevan tuollaista tavaraa. Onneksi sain takavuosina itselleni sen Otavan Ison Tietosanakirjan 1930-luvulta. Täydennyksineen 17 osaa ja aivan mainio ajankuva ja kokonaisesitys tuon ajan tiedosta. Hienoja värikarttoja, valokuvia maailman suurkaupungeista (ja tietysti paljosta muustakin), tuon ajan tekniikkaa ja vaikka mitä. Kerrassaan kiinnostavaa. Mutta kaikki tuollainen taitaa nykyään mennä kaatopaikalle tai paperinkeräykseen kannet irti revittynä.
Joo. Noinhan se on. Jospa hinta nousisi sitä mukaa, kun niitä polttoon menee. Toisaalta sama mulle, oon pääasiassa nyt keskittynyt tietokirjallisuuteen, jota muksuna tuli lainattua kirjastosta.
Tilasin ittelle GoPro Hero 11 Blackin. Hetken pähkäilin DJI Osmo 3 perään….pikkujutut kuitenkin ratkaisi merkissä pysymiseen.