Kasvojen sävyt ovat aika luontevat ja kivat. Pieni lämmitys tekee tosiaan hyvää, kuten edellisen version kohdalla epäilin. Taustan valaistus on (minusta) hyvin tasapainotettu: tausta on mukana, mutta sen verran vaimeana, ettei häiritse pääkohdetta. Pientä jälkikäsittelyn tuunausta ehdottaisin kummiskin: * musta vaate on mun näytöllä musta aukko, ja veikkaan, että niin on useimpien muittenkin. Nostaisin (vaatteen osalta) sävyä sen verran, että vekit erottuvat just ja just. Vaikutelma on luonnollisempi, jos musta kohta hahmottuu vaatteeksi. * kaulan valaistus on.... no, jotakin, jonka korjaamista en oikein osaisi. Kirkas valotäplä leuan alla (mallin) oikealla puolella ei ihan kuulu joukkoon, ja se on helppo tummentaa editissä. Sen verran vain, että leuan linjan erottelu säilyy. Hankalampi juttu on likaisen värinen varjo siellä leuan alla. Ehkä sitä voisi hiukan vaalentaa, ja samalla jonniinverran lämmittää sävyä siltä osin, sinne ei se lämmitys ole ihan vaikuttanut. * Caught red handed... No ei ihan, mutta ilmiön suunta on näkyvissä. Kun handu tuodaan meikattujen kasvojen viereen salaman valoon, näyttävät sormet punaisilta. Monesti paljon pahemminkin kuin tässä. Jos ei sormia halua puuteroida, on jälkikäsittelyssä helppo rasti korjata se väri lähemmäs ihon luonnollista sävyä.
Hoplaa! Kaula on juuri yksi ongelmakohta. Tässä käytin sitä kultahopea heijastinta. Sen haastavuus on juuri se, että tuntuu aina jostain vuotavan, kuten tässä kaulaan Yhdessä kuvassa se jopa luo kaulaan varjot paidan kauluksesta. Siksi kysyin sitä lämmittävää suodinta tasoitusvaloon. Sen kanssa näitä epäloogisuuksia tulisi vähemmän. Hyvä olisi rakentaa pysyvä tasuri isolla pinnalla ja siihen vaikka ne orannsit suikaleet. Mutta kun ei vakio studiotilaa, niin sellainen ei ole mahdollista. Kaulan valkoista olen jo tähän hiukan tummentanutkin, mutta pitää vielä lisää. Paitaa pitää myös nostaa. Käsiä jo lämmittävällä suotimella hiukan käsittelinkin tähän kuvaan. Nuo kaulaa kohti taittuvat magentasormet, niihin en vielä keinoa löytänyt. Tällä hetkellä kuvaan isolla pinnalla ja pehmeällä valolla, se tuntuu oppimisen ja/tai käytettävissä olevan ajan kanssa optimaaliselta tällä hetkellä. Tässäkin on päävalona 125 cm syvä, hopeapintainen heijastava elinchtomen sateenvarjo ja siinä yksi diffuusorikangas. Suosittelen. Nopea koota ja helppo kuljettaa. Tausta on valaistu heijastavalla varjolla
Minulla on se 2x2 m kehys, johon saa läpikuultavan kankaan. Siitä saa hyvän tasurin ja takana olevan salaman voi kalvolla säätää lämpimäksi. Tilaahan se vaatii kuvaajan taakse aika paljon. Sateenvarjo on kyllä kätevmpi joskaan ei ihan niim kookas. Heijastimista ain puhutaan, mutta yksin puuhailevalle kuvaajalle ne ovat aika hankalia ja vaikeastl säädettäviä. Tehon säätö etäisyydellä toimii kirjoissa, mutta käytössä sekin on pita.
Valaistus, värit ja tunnelma ovat hyvät. Rajaus on tyyppiä "pää katossa", ja kun lisäksi on liian vähän tilaa katseen suunnassa, menee kuvan painotus liikaa oikealle. Rajaus on nyt jo niin tiukka, että pelkästään alhaalta ja vasemmalta pois leikkamalla sitä on vaikea korjata. Jos alkuperäisessä on varaa, ehdottaisin painopisteen siirtoa hiukan alas ja vasemalle. Siis siten, että silmä, sierain ja huulien keskikohta tulevat suunnilleen kuvan lävistäjälinjalle.
Hyvä kuva...mutta olisiko otettu 50mm kinokoossa vastaavalla lasilla??....ja jos oli niin olisiko tullut kauniimpi (ja taustakin häipynyt paremmin) jos olisi ollut >100mm vastaavalla lasilla?