Tällainen putkahti esille. Misssä nyt mennään? Innostaako asetelma enää ketään? Moni asia on muuttunut reilussa kymmenessä vuodessa, ainakin filmin hinnat, laadut ja saatavuus. Digissä kai kehitys enempi näennäistä?
Filmit ja värikemikaalit ovat liian hintavia. Mpix race digimaailmassa on hiukan hidastunut mutta jatkuu ja jatkunee. Vanhempi, huippudigikamera voi olla ihan hyvä ostos, kun hinnoittelu on reilu. Filmikameroiden tiskihinnat tosikalliit. Kaiken kaikkiaan ei ole ihan halpa juttu aloittaa filmikuvaaminen, paitsi jos kaikki värkit löytyy jo niin asetelma on erilainen.
Digin kehitys voi näennäisesti olla näennäistä jos verrataan kamerat joiden ikäero on vuosi tai kaksi. Pidemmän päälle kehitys on selvä, esim BSI kennot.
Se on harmi, että suuren kuvakoon skannaavia periä ei koskaan tullut markkinoille kohtuulliseen hintaan.
Niinpä sitä minäkin olen ihmetellyt. Mutta ilmeisesti Largeformat foorumissa on niitä jotka värkkäävät itse. Jos A4 skanneri maksaa parisataa ostaa niin uskoisi että joku kaupallinen tehtailee skannaavan perän tonnilla tai kaksi.
Se on hyvin suhteellinen käsite, mikä kenellekin on kallista tai halpaa. Joidenkin mielestä kaikki on kallista, mikä maksaa rahaa. Jos tyytyy harrastajatason filmikalustoon, niin satasella saa jo hyvän käytetyn kinofilmirungon ja toisella satasella siihen objektiivin. Filmi maksaa jotain, mutta sillähän voi olla positiivinen vaikutus kuvaukseen, kun jokaista kuvaa tulee kenties hieman syvällisemmin mietittyä ennen kuin painaa laukaisinta. Toki kiinnostuksen tasokin vaikuttaa. Jos jokin harraste tosissaan kiinnostaa, niin kyllä ihmiset yleensä ko. kiinnostuksen kohteeseen rahat löytävät.
En sano että 35mm filmijärkkäri ole erityisen kallis, mutta jos haluaa kuvanlaatua filmillä joka mielestäni on lähellä nykydigien kuvanlaatua, niin ne kamerat ovat kallistuneet. Pahimmassa tapauksessa yksi 120 filmi maksaa tänään yhtä paljon kun ennen 5 rll paketti eli noin 5x hinnankorotus. Ei ole ihan pieni muutos.
Kuten edellä todettiin, kinokalustoa saa halvalla, laadukastakin. Toinen juttu on sitten, että jos tosiaan haluaa digin laatua lähenteleviä kuvia, on hommattava keskari. Kunnollinen 6x9 alkaa jo olla lähellä FF-digin tasoa, jos objektiivi on asiallinen. Valovoimaa ei sellaiseen tietenkään saa rahallakaan, mutta eihän se kaikessa kuvauksessa ole mitenkään tarpeellistakaan.
No juu, varmaan ovat filmien hinnatkin nousseet, kuten monen muunkin asian hinta. Esim. ruuan hinta on mielestäni viimeksi kuluneen vuoden aikana noussut varsin merkittävästi. Filmejäkin on monen hintaisia. Katsoin juuri erään kotimaisen kauppiaan tarjontaa, ja halvimmillaan saa mv-filmiä alle 5 euroa kpl joko 135 tai 120 koossa. Toisaalta, 4x5 tuuman diafilmi on 139 €/paketti. Toki kustannukset riippuvat siitäkin, kuinka intohimoisesti kuvaa. Jos kuvaa satamäärin filmiruutuja joka kuukausi, niin kyllähän siitä jonkinlaisia kustannuksia syntyy. En kyllä oikein keksi, mikä tämän keskustelun tarkoitus on. Jokainen voi kai suhteuttaa filmikuvauksen kustannukset omaan tulotasoonsa ja päättää sitten, kannattaako hommaan panostaa vaiko ei.
Digin kehitys on tosiaan näennäistä, ainakin sikäli, että se nimenomaan näkyy, ja näkyy kuvan laadussa Kameroiden käyttöliittymät ja käytettävyys eivät juurikaan ole muuttuneet, jos pysytellään peilillisten maailmassa. Suunnilleen samanlaisia kapineet ovat kädessä kuin 10 vuotta sitten. Kuvan laatu, suuren herkkyyden mahdollisuudet, säädettävyys jne ovat sen sijaan parantuneet paljon. Samaten kameran toiminta vaikkapa autofokuksen osalta. Sitten peilittömien puolella kehitys on ollut valtavaa, kokonaan uusi ammattitason kameroiden maailma on tullut tarjolle. Oletettavaa on, että peilikameroiden valmistus loppuu ennen pitkää - ainakaan uusia malleja tuskin enää kehitellään. Joku kuriositeetti 1,15 promillen markkinaosuudella saattaa tietysti jatkaakin antiikkiesineiden valmistusta, mutta yleinen linja on arvattavasti toinen.
No, niinkuin kaikissa muissakin harrastuksissa. - Veneilijöiden ryhmissä väitellään niska punaisena purje- ja moottoriveneilyn eduista ja kustannuksista. Kunnollinen V8 tai V10 veneen perässä on kaiketi kiva, 900 litran polttoainetankki tyhjänä sitten ei - kaikkien mielestä Tuuli taas on ilmaista, mutta toimitukset takkuilevat aina joskus. Filmikuvauksessa on kyse kaikesta muusta kuin rahasta - eihän siihen kukaan ryhtyne tavoitteena kuvata 20 000 kuvaa vuodessa. Askartelun ja ajankäytön tasoero on merkityksellisempi, paljon merkityksellisempi. Pitää ottaa huomioon, että se filmihän ei vielä ole kuva (harvinaisia poikkeuksia ja diaa lukuunottamatta), vaan askartelua riittää tavalla tai toisella vielä senkin jälkeen, kun kehitetty nega on näpeissä.
Tuohan on ok, olen joutunut itse miettimään että onko se sen arvoista että ehkä ei kaikki prosessissa käy kuten ajateltu, ja mikä on epäonnistumisien merkitys. Se on keskeinen asia filmikuvauksessa.
Kaikessa toiminnassa joutuu sietämään epäonnistumisia. Ainoa tapa välttää niitä on se virkamiehen doktriini: ei tee mitään. Toki filmillä epäonnistumiset voivat olla kirvelevämpiä ja työllistävämpiä. - Lähinnä kuitenkin pitäisin sitä ajan ja puuhaamisen allakointia olennaisena. Jos on valmis vaivaan ja ajankäyttöön harrastuksessaan (niin kuin useimmat ovat, tai ainakin olivat ns. takavuosina), voi filmikuvaus olla hyvinkin palkitsevaa. Aika vaikea kuvitella, mikä voisi olla hienompaa, kuin täsmälleen oikein valotettu ja työstetty 30x40 cm baryyttivedos. Se vain on aika suuren vaivannäön takana.
Ajattelen objektiivi edellä tätä asiaa - "parhaat" (mielestäni) potrettilasit eivät ole kinokoon tai edes 6x6 koon objektiiveja...eli jos haluaa "visuaalisesti parasta" niin pitää valita filmi.. Tämä siis mielestäni...
Olisikohan tuo noin enää nykyään? Objektiivien pinnoitteet ja tekniikka noin yleisesti on kehittynyt huimasti ihan viime vuosinakin, luulisi ettei pinnoittamattomat eivät enää mitenkään voisi pärjätä nykytekniikalle. Ja onhan nuo suuret tehtaat kehitelleet aika paljonkin laadukkaita ja valovoimaisia objektiiveja kameroihinsa. Tämä mullakin vain mielipide, ainakin kaukoputket ja kiikaritähtäimet ovat kehittyneet todella paljon viimeisen 20 vuoden aikana. Miksi tuo ei periytyisi kameroihinkin?
Täytyy kyllä olla jo melkoisen iäkäs objektiivi, jossa ei olisi minkäänlaista linssien pinnoitusta. Kyllä kaikissa esim. 1970-luvun ja siitä eteenpäin objektiiveissa on jokin pinnoite. Ei välttämättä yhtä hyvä kuin nykyisissä, mutta kuitenkin.
Ne antiikkiset pinnoittamattomat objektiivit ovat välttämättä 60-80 vuotta vanhoja. Käyttökelpoisia toki, ja jälki voi olla kaunista, silmää miellyttävää pehmeydessään ja loivassa kontrastissaan. Mikään mitattavissa oleva suure ei kuitenkaan sitä "fiilispohjaista miellyttävyyttä" kerro. Vanha teknikka on vanhaa tekniikkaa. Vuoden 1946 Rolls-Royce Silver Wraith on upea auto ja varmastikin kiva ajella, jos on pidetty hyvässä kunnossa. Missään suorituskykyä mittaavassa testissä se ei kuitenkaan tämän vuoden Teslalle pärjää - ei taida olla edes verrattavissa millään tasolla. (Siitä huolimatta - kyllä minäkin mieluummin Rollsilla ajelisin. Fiilispohjalta, nääs.)
Jos laittaa "dept of field" laskimeen kinokoon valovoimaisen objektiivin arvot ja vertaa noita arvoja valovoimaisen "antiikkisen" 8x10 muotokuva objektiivin (esim 400mm f3) arvot niin havaitsee että jotain muutakin kuin "fiiliksen"...ja tietysti terävyysalue kun ei ole ihan tasossa niin tästä tulee lisää "fiilistelyä"
....ja jos oikeasti kuvaa sellaisella, huomaa vielä jotain ihan muuta, mitä ei ehkä nettiä selaamalla oivallakaan..... Nuo laskimet antavat ihan haluttuja arvoja riippuen siitä, mikä laitetaan epäterävyysympyrän halkaisijaksi. 50 mm F:1.2 terävyysalue on 1 m päässä 3 cm sellaisen laskimen mukaan. Paljonko pienempi pitäisi olla? Voihan sitä kuvata hiukan lähempää, puolen metrin etäisyydellä se on 6 mm.