Tänään haudattiin bändimme basisti, Jouni. Monipuolinen osaaja jalaajasti sivistynyt, suoraselkäinen mies.
Erikoinen päivä, tänään haudattiin myös isäni, ihan itse uurnan maahan laskin, otettiin kuviakin, mutta en jaksanut sitä/niitä tähän liittää, ei kummempia kuvana, tuskin kukaan näkemisestä mitään iloa saisi. Basistin kuva hyvästä hetkestä sen sijaan on ilahduttava!
Jep, kyllä kai ne hautajaiskuvat otetaan vaikka ei se kuvien katsominen ilahduta yhtään kuvat jää vain muistoksi että tällainenkin hetki oli joskus, mieluummin katson näitä kuolleiden kuvia kun olivat elossa niissä herää mukavia muistoja.
^ Voi että! Sakelle jää kyllä tyhjä aukko elämään siinä vaiheessa, kun tuo laitos saadaan täysin käyttökuntoon ja käyntiin.
Juu, kyllä niitä riittää. Parillakin kaverilla on Sitikka. Toisella kotonakin tänä viikonloppuna (toisella tietysti korjaamossa).
Oli mun kaveri. Siis Markus. Hyvä sälli. Kerran, opiskeluaikoina, riideltiin maalauksen väreistä... Viimeisen kerran nähtiin yhden kolmannen tutun hautajaisissa joka läks vieläkin nuorempana.
Ok, väreistä kiistaa, myös mukavan värikkään kuvan sain, kun viime kuussa kattelin hänen tuotoksiaan Kiasman 5. ja 4. kerroksessa. Copperin luomukset on vielä muutaman viikon esillä. Pakollinen kohde, must juttu, vaikkakin ristiriitoja hankinnoissa/perinnöissä. Herättelee myös insinöörimäisiä sydämmiä luonnoksineen, kaavioineen, hitsi/urku/pilleineen, performansseineen, äänineen, mielikuvituksineen, kannanottoineen.
Jep. Itteeni jotenkin kirvelee koko taiteen mädättänyt fyrkka-ahneus ja pidän etäisyyttä noihin muumioiviin taiteen hautapaikkoihin. Muistotkin elävämpiä...
Kovin harva ymmärtää taiteesta yhtään mitään, varsinkaan valokuvataiteesta. Moni vielä tätäkin paljon vähemmän.
Hyvinkin ymmärrettävää, ja todennäköisesti kustannus-kysymykset ajaa jossain vaiheessa myös mainitsemasi taiteen hautauspaikat virtuaalimaailmoihin, kaikkien ulottuville, niin kuin on osittain käynyt vaikkapa musiikille, elokuville Mää itte oon noita museokortin kanssa innostunut kahlaileen, ja aina välillä yllätyn, niin kuin tässäkin tapauksessa. "Reaali"maailmassa elävänä teknikkona en ollut koskaan aiemmin kiinnittänyt huomiota vaikkapa Copperin seitsemän meren arkkienkeli-valas-luustoihin. Puisten-urkupillien ympärille hitsattua kehikkoa, tavoitteena tinkimättömiä matalampien merien alaisia äänisävyjä, punaisin piuhoin kytkettyjä releitä,-) Suorittaminen ja jakoavainsarjoen sopivuus tuntuu olevan nykymaailman käsitöissä vieläkin se kestävähkömpi juttu, tekoäly kampittaa jo tietotyötä, luovuuden arvo nousee. Hitsi, kun tärkeimmät voimavarat saataisiin pidettyä ruohonjuuritasolla.
Niinpä. Taide on sikäli hankala asia, että ei oikein ole tarkkaa määritelmää siitä, mitä taide ja varsinkaan mitä hyvä taide on. Kukin kokee taiteen omalla tavallaan. Yleensä ihmiset ymmärtävät sellaisista asioista jotka heitä kiinnostavat. Jos esim. valokuvataide ei juurikaan kiinnosta, ei siitä välttämättä paljoakaan ymmärrä.
Minusta on merkitystä vain sillä, että taide synnyttää tuntemuksia tekijässään ja kokijassaan. Mennään vääreille raiteille, jos taidetta 'pitää ymmärtää'. Mutta jos taiteen jonkun alan asiantuntemus ja sitä kautta sen ymmärtäminen lisää taiteen herättämää tuntemuksen voimakkuutta, niin siitä vaan.
Tarkistin tuossa, niin jos ymmärsin oikein, niin Ruotsissa pitää olla "ylivalvojan" lupa kaikissa yli n. 4000 euron arvoisissa holhoustoimenalaisissa oikeustoimissa. Ja Ruotsissa, samoin kuin Suomessakin, holhoustoimilaki kieltää holhoustoimenalaisen henkilön omaisuuden lahjoittamisen. Käsittääkseni tuo Ruotsin ylivalvoja vastaa Suomessa DVV:n holhoustoimen ylitarkastajaa. Ja Ruotsissa holhoustoimenalaiseksi alaikäinen pitäisi määrätä, mikäli omaisuus on n. 16500 euroa.
Viimeksi, kun penkkareita kävin kuvaamassa 2011, taisi olla yli 20 pakkasta, ei tosin tuullut kovasti. Kävin tänään fillarilla Myrtsissä ja pari kertaa meinasi kaatua, kun puuska yllätti.
Jep, aika hyvä ilmanvaihto tuossa koiralenkilläkin oli. Merellä 22 m/s, puuskissa 26. Täpärästi yli myrskyn rajan.