Kyllähän noi on kivoja, kuten kirjoitinkin. Sateenkaaret mutkin pakottaneet kuvaamaan itseään monen monta kertaa...
Kävin Varkaudessa viimeksi noin 10 vuotta sitten. Ostin paikallisesta aseliikkeestä erään hiukan harvinaisemman haulikon. Tosin joka vuosi Varkauden ohi tulee ajettua, mutta kun matkaa on vielä jäljellä niin ei ole malttia pysähdellä.
Jos haluaa ostaa aseen, niin pitääkö lupa hakea edeltä käsin juuri jotain tiettyä asemerkkiä ja mallia varten, vai voiko asetyypin määrittely luvassa olla suurpiirteisempi?
Hankintalupaa varten tulee ilmoittaa aseen tyyppi, onko kysymyksessä haulikko vai luotiase. Ja onko se kertatuli vai itselataava, sekä aseen käyttötarkoitus. Mikäli on kysymyksessä ensimmäinen aselupa, niin hakija joutuu merkilliseen idioottitestiin, joka täyspäisestä vaikuttaa merkilliseltä, sanotaan. En ole sitä testiä suorittanut. Sehän tuli käyttöön aselain uudistamisen yhteydessä. No, eduskunnan lainlaatijat. Poliisi hankintaluvan myöntää ja poliisipiireissä voi hankintaluvan kohdalla olla joitain erilaisuuksia, en oikeastaan tiedä.
Kävin takkia ostamassa, ei löytynyt mieleistä järjelliseen hintaan. Menin sitten piruuttani vielä Prismaan ja kas kummaa sieltä löytyi Fjällrävenin Vardag Lite Padded, hintalapussa 299€, punaisessa lapussa 209€, kassalla oli iloinen yllätys, 149€.
On noissa kovat katteet, Prismallekin jäi vielä mukavasti katetta tuosta hinnasta, koska hinnoittelevat kertomalla sisäänostohinnan piillä,
Postia, kun aina mollataan. Lähetin eilen paketin Jyväskylään, tein netissä kaikki asiaan kuuluvat kommervenkit ja printtasin osoitelapun, vein R-kioskiin iltapäivällä, nyt on automaatissa odottamassa hakijaansa, melko tarkka vuorokausi, ei se nyt ihan huonosti ole.
Niinpä, mutta oman kokemukseni mukaan Postin palvelu on hyvin vaihtelevaa. Tuollaisia kuvailemiasi onnistumisia tulee aina silloin tällöin. Esim. yritysten välisessä ”Express” pakettiliikenteessä homma onnistuu vuorokaudessa lähes aina. Sen sijaan kuluttajapostissa toimitusajat ovat siitä vuorokaudesta jopa kuukausiin, kun ovat hukanneet välillä paketin jonnekin. Vaikea siis sanoa Postista mitään yleispätevää.
Niin kuin kaikesta, mulla posti ei ole ikinä hävittänyt lähetyksiä, pitkäksi aikaa Yleensä se on toiminut vähintäänkin kohtuullisen hyvin.
Itselataavasta on tiedettävä aseen merkki ja malli tarkemmin jo ostolupaa hakiessa, muista ei. Aselakia on uudistettu myöhemminkin. Se idioottitesti jäi pois 2018. Kerkisin sen kertaalleen suorittaa joskus 2014, vaikka kyseessä oli seitsemännen aseen lupa. Ekaa aselupaa hakeva joutuu nykyään haastatteluun, jossa soveltuvuus arvioidaan. Ostolupa on tosiaan lupa aseen ostamiseen, sitten se ase on vietävä poliisilaitokselle tarkistettavaksi, ja sen jälkeen saa varsinaisen aseluvan (kansanomaiselta nimeltään kantolupa). Näistä on aika hyvät ohjeet poliisin sivuilla. Jahtimediankin selvitys on aika kattava: Aseenkantolupa on oikealta nimeltään aselupa. Näin hankit sen:
Se aseluvan "idioottitesti" oli kyllä varsinainen Tehtiin tietsikalla, joka oli poliisilaitoksen odotustilassa. Rasti ruutuun -periaatteella vastattiin noin 140 kysymykseen, jotka hieman eri sanoin muotoiltuina olivat tyyppiä "Oletteko viime aikoina aikonut ampua itsenne, sukulaisenne tai naapurinne?" Piti ymmärtää vastata, että ei. - Kai silläkin testillä ihan kahjot pystyi erottamaan, mutta muutoin se oli täyttä pelleilyä. Asia ymmärrettiin kyllä viranomaispuolellakin, eikä kyseistä testiä tms. enää ole käytössä. Koko juttu kaikkine testeineen ja tarkisteluineen oli sikälikin minusta koominen, että olin hakemassa 7. aselupaa. Sen myöntämisen pitkäaikainen pohdiskelu ja selvittely oli minusta sikäli hassahtanutta viranomaispuolelta, että JOS testaamisen ja selvittelyn tulos olisi ollut kielteinen, olisi ehkä sitten ollut syytä peruuttaa ne 6 aikaisempaakin lupaa. Sitä ei kuitenkaan kukaan ottanut puheeksi.
Kun omaa aseluvan, saako niitä patruunoita sitten ostaa mielinmäärin, vai onko niissä joitakin rajoituksia tyyliin, X kappaletta per vuosi, tai jotain vastaavaa?
Patruunoiden säilyttämisestä laki määrää, ei ostosta. Kotona saa säilyttää enintään 2 kg ruutia ja 20000 aeisiin sopivaa patruunaa. Ammoisina aikoina nimismiehet kirjoitivat patruunanostoluvat ja myönsivät pieniä lupia, koska tienasivat niillä, joten lupia joutui hakemaan tiuhaan mikäli harrasti innokkaasti ammuntaa. Tämä sporttelimaksukäytäntö on siis historiaa.
Tosissaan savikiekkoja ampuvat ostavatkin yleensä sen 20000 kpl kerralla. Saattaa tulla halvemmaksi, kun kauppiaitakin kiinnostaa semmoinen isompi määrä, ja kilpailutuksella saa edullisiakin tarjouksia. - Ostavat porukat tietysti kimpallakin samoin perustein. Aseluvan esittämällä saa ostaa patruunoita. Niinkin, että "raskaamman" aseen luvalla saa ostaa kevyemmän patruunoita, koska aseita saa lainatakin. Omaa lupaa vastaavia tai "kevyempiä". Kiväärin luvalla saa lainata kaverilta haulikkoa ja ostaa haulikon patruunoita jne. (Pistoolit yms. eivät kuulu joukkoon.)
Videon perusteella ei jää mitään epäselvyyttä siitä, kuka on metsäkulmilla kovin luu. Vapaaottelussa ilves hakkaa suden mennen tullen. Pentujaan puolustava ilves antoi sudelle lähdöt – Rajavartiolaitos kuvasi harvinaisen videon
Juu, muistan, että Mikko Niskasen elokuvassa Kahdeksan surmanluotia oli kohtaus, jossa päähenkilö kaverinsa kanssa menivät kauppaan ostamaan aineita pontikan keittoa varten ja samalla tilasivat päivittäistavarakauppiaalta haulikon patruunoita. Siinä sitten pohdittiin, että olisiko luvassa varaa vielä kaverinkin ostaa niitä samoja tuotteita. Kauppias muisteli, että 180 paukkua vielä on…. Eli, ilmeisesti ajat ovat tuon suhteen muuttuneet. Tuo 20 000 patruunaa on kyllä niin paljon, että sillähän voisi aloittaa vaikka yhden miehen sodan.
Määräthän ovat politikkojen keksintöjä. Mkikäli lataa itse käyttämänsä patruunat, yhdestä kilogramman purkista lataa noin 500 patruunaa hiukan kaliperista riipuen. Ampuja, joka harjoitellessa ja kilpaillessa ampuu vuosittain vaikkapa 3000 laukausta, joutuu muutaman kerran käymään aseliikkeessä. Tosin ns. huippuampujat ampuvat vuosittain moninkertaisen määrän. Sama koskee haulikkoampujia ja pienikaliperisilla .22 aseilla ampuvia. Tosin kummatkaan eivät lataa patruunoita itse. Se on taloudellisestikin kannattamatonta.
Tuossa on sellainen taustalla, että alun perin asetuksessa oli, että patruunat ja ruuti tulee säilyttää EI30-säilytystilassa. Ampujat eivät tienneet, mitä sillä tarkoitetaan, joten se poistettiin ennen kuin asetus tuli edes voimaan. Määriin ei kuitenkaan enää puututtu. Vertailun vuoksi; palavia nesteitä ja aerosoleja saa asunnossa säilyttää 20 litraa (sis. kaikki tärpätit, hiuslakat ym.) ja nestekaasua 25 kg. Lisäksi ilotulitteita ja vastaavia yksityisille sallittuja viisi kiloa väliaikaisesti. Kokonaisuutena aika paljon?
Kilpaurheilijat harjoittelevat. Luulisin, että kansainvälisellä tasolla kilpailevat haulikkoampujat paukuttelevat vähintään 10000 paukkua harjoituskaudella. Kivääripuolella en tiedä, mutta luulisin, että vähemmälläkin pärjätään. Haulikolla se aika nopeasti liikkuva maali edellyttää suorituksen harjoittelua niin paljon, että koko toiminta on tavallaan automaattista. Parhaat ampujat saavat 125 kiekosta rikki siinä 120. (Suomen ennätys tosin on 125, naisilla 121.)