Varmasti on sellaisiakin ollut. Vaan on ollut sellaisiakin, joille homma on ollut jonkinlainen intohimo ja suorastaan elämäntapa. Usein sellaiset ovat poliittisesti olleet vahvasti vasemmalle kallellaan. Ilmeisesti he ajattelivat luottamusmiehenä toimiessaan olevansa edes jollain tavalla rakentamassa uutta kansanvaltaista yhteiskuntaa. Neuvostoliiton ja koko itäblokin romahdus oli kyllä monelle em. tyyppiselle henkilölle jonkinlainen järkytys ja vaikutti myös heidän omaan ajatteluunsa. Vaan eipä silti, kyllä vieläkin on ainakin joitakin ihmisiä jotka haaveilevat jonkinlaisesta ”vallankumouksesta”. Eräs sellainen minulle tosin hieman hymyillen totesikin, että: ”Tämä on sellainen harrastus…”. Ja juu, Freya on tuossa toisessakin kuvassa kovasti nättinä…
Varmasti joka ammattieyhmästä ja työntekijäjärjestöjen ja työnantajien etujärjestöistä löytyy omat oikkuilijansa. Ihan samoin kuin joka puolueesta. Tuo on monimutkainen juttu. Kukin edustaa ja ajaa sen ryhmän etua, jonka edustajaksi hänet on valittu.
En kyllä oikein tiedä, miksi lainasit viestiäni? Siis, minähän en kirjoittanut mistään työelämän ”oikkuilijoista”, vaan henkilöistä joille ns. työväenaate on ollut oikein elämäntapa, eikä siis mikään ”oikku”.