Freya on esiintynyt tällä palstalla aiemminkin, mutta laitetaan nyt vielä yksi kuva. Vaikkapa niitten iloksi, jotka pitävät nimenomaan luomusta ilman meikkejä, tatskoja tms.
^ Olikohan se niin, että häikäisevän kaunis Freya on nuoruuden, hedelmällisyyden ja sensuaalisen rakkauden jumalatar. (Ainakin skandinaavisessa mytologiassa). Toisaalta, jos ”laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä” olisi vielä voimassa, niin tuosta voisi tulla sanomista. Kullervo Koiviston entinen työnantaja olisi varmaan ostanut kuvan suoraan. Mielestäni kuva on jo hieman ”rietas”, mutta kivahan sitä on katsella…
Enpä usko Toihan on korkeintaan ns. pikkutuhma. Jonnet ei muista, mutta Kullervon ajan Jalluissa meno oli paljon reteämpää... Siis paljon. Jostain itsellenikin täysin käsittämättömästä syystä mökin nurkissa ajalehtii joitakin 70-luvun Jalluja - referenssiainestoa siis on. (Lehdet eivät voi olla minun perintöäni, kun en enää silloin asunut paikkakunnalla. Kuka lienee niitä kuljetellut...)
No joo, saattaa tietysti olla noinkin. Itselläni ei ole referenssiaineistoa ja olen viimeksi tutustunut ko. alan julkaisuihin armeija-aikana. Korian varuskunnan tuvissa kiersi siellä ollessani joskus alan painotuotteita, joita halukkaat saivat selailla. Itse Jallu-lehdestä muistui mieleen juttu lapsuudesta. Erään silloisen kaverini kanssa etsimme ajoittain kerrostalojen lehtiroskiksista lähinnä sarjakuvalehtiä, mutta kerran löysimme Jallun. Kuinka ollakaan, lehdessä oli juttu kuvien kera kaverini perheessä kotiapulaisena työskentelevästä nuorehkosta naisesta. Jutun otsikkona oli: ”Pidän vain kokeneista miehistä”. Jutussa käytettiin myös likan oikeaa etunimeä. Sovimme kaverini kanssa, että löydöstämme ei kerrota kellekään ja että kaverini vie lehden kotiinsa sekä piilottaa sen huolellisesti. Kuinka ollakaan, niin seuraavana päivänä tapasin tuon kotiapulaisen kaverini kotitalon pihalla ja enpä malttanut olla häneltä kysymättä: ”Miksi pidät vain kokeneista miehistä?” Enpä ole toiste nähnyt yhtä nolostuneen näköistä ihmistä. Lupasin kuitenkin likalle, että en kerro asiasta kellekään. Vaan kuinkas sitten kävikään. Kaverini kanssa sopimastamme huolimatta, ko. kaveri oli näyttänyt lehden vanhemmilleen sillä seurauksella, että kotiapulaisen irtisanomisaika lähti välittömästi käyntiin ja likka sai etsiä itselleen uuden työpaikan lisäksi uuden asunnon, kun oli asunut työsuhde-etuna isäntäperheen asunnossa omassa huoneessaan. Tapauksen jälkeen välini tuohon kaveriini katkesivat, sillä mielestäni oli törkeää, että kaveri rikkoi sopimuksemme, vaikka olimme oikein lyöneet ”kättä päälle” sopimuksen vahvistukseksi.
Niihin aikoihin taisi muillakin työpaikoilla tapahtua irtisanomisia samasta syystä. Moralisointi oli vahvaa, vaikka toisaalta meno oli melkoista julkisuuden ulottumattomissa. Vanha valokuvauksen opettaja sanoi aina, että tamperelaisten miestenlehtien kuvaukset ovat ainoat, missä suora salama päin persettä on käypäinen valaisu. - Muualla siis ei.
Niinpä! Jälkeenpäin olen joskus miettinyt, että olikohan edes sen ajan työlakien mukaista irtisanoa ihmistä sillä perusteella, että on vapaa-ajallaan esiintynyt sinänsä täysin laillisissa alastonkuvissa. Kyseisessä tapauksessa kuvat eivät edes olleet mitään erityisen irstaita. Ei mitään ”coitus”-juttuja, eikä ”levittelyä”. Eli, vain sellaista ”pikkutuhmaa” tai ”pikkusievää” hieman katsojan omasta arvomaailmasta riippuen.
Näinkin voi olla. Lisäksi, voihan olla niinkin, että esim. em. tapauksessa henkilö itse on myös kokenut tilanteen kannaltaan hieman kiusallisena, kun isäntäperheen jäsenet ovat nähneet henkilön kuitenkin varsin eroottis-sävyisissä kuvissa ja siksi hyväksynyt ehdotuksen työsuhteen päättämisestä(??).
Ennen vanhaan oli helppoa, hiukka vajaa 50 v. sitten olin eräässä maahantuontifirmassa, sinne tuli varastopäälliköksi kaveri jonka mielestä liittoon on hyvä kuulua, perustettiin sitten Liikeliiton ay-jaos. Sen jälkeen toimitusjohtaja ei enää liiemmin pitänyt minusta, oli siinä ollut vähän lomienkin kansa epäselvyyksiä. Varastopäällikkö sitten laittoi mut autonapumieheksi keikalle, tultiin takaisin ja toimarin puheille, kenkää tuli, en ollut käynyt kysymässä häneltä lupaa apumieheksi menoon. Otettiin sitten liittoon yhteyttä josta otettiin yhteyttä Nokiaan, oli Nokian tytäryhtiö, sieltä sanottiin, ettei voi mitään, tietävät kyllä hankalaksi tuon johtajan. Liitosta sitten sanottiin, että voidaan mennä oikeuteen ja voitetaan varmasti, mutta sen jälkeen ei kannata odottaa, että juuri mihinkään pääsisi töihin, lupasivat sitten järjestää työpaikan, järjestivät, mutta olivat unohtaneet mainita mun pikku ehdoista lomien suhteen joten en mennyt OTK:n varastoon. Sorry tämmöinen vuodatus joka ei liity kuvaan millään tavalla.
Keskustelun rönsyily on täällä maan tapa, eikä ainakaan minua haittaa mitenkään. Päinvastoin. - Eivät tällä saitilla aiheet kerää satojen kommenttien ketjuja, niin kuin jossain vaikkapa lehtien somesivuilla. Ja (taaskin todettakoon), jos jostakusta kommentteja on liikaa, niin siihen on edelleen se varsin yksinkertainen hoito: jättää lukematta.
Liitoissa on puolensa ja huolensa. Pahimmillaan ay-aktivisti voi pistää koko firman nurin. Eräs tuttuni on pienyrittäjä, työllisti 2 hlöä vakituisesti oman perheensä lisäksi. Kyseessä on monipuolinen saha yms. puuhun liittyvää rakennustavaraa ja tiettyihin rakentamisessa käytettäviin pientarvikkeisiin (ruuvit, kiinnikkeet, laatat, listat jne) liittyviä tuotteita. Sesonkiaikaan hommia tehdään kun kysyntää on ja sitten kun on hiljaisempaa, on työssäoloaikakin joustavampaa. No kerran he palkkasivat henkilön, joka kuului liittoon ja tunsi hyvin työaikasäännökset jne. Hän piti työehtosopimusten mukaiset tauot silloin ja sen mittaisina kun ne sopimuksissa lukivat. Se on oikeutettua, mutta ei kovin pitkänäköistä. Hän lähti lain määrittämälle tauolle kesken ruuhkaisimpien hetkien, kun liike oli asiakkaita täynnä. Asiakkaat jäivät ilman palvelua tai joutuivat odottamaan liian pitkään ja äänestivät jaloillaan. Korostan vielä, että työnantaja oli todella reilu silloin, kun ajat olivat hiljaisempia. Myös työsuhde-edut olivat poikkeuksellisen antoisat ja hyvin järjestetyt. Yksityisyrittäjälle joustamaton työntekijä voi olla ongelma ja pahimmillaan syödä liiketoimintaa pitkän aikaa. No lopulta kävi niin, että ko. työtekijän työsuhde purettiin pitkän väännön ja mittavien kustannusten kera ja yritystä pyöritettiin pelkästään perheen voimiin eli kaksi vanhempaa ja kaksi täysikäistä poikaa. Toinenkin työntekijä eläköityi aikanaan. Liiketoiminta supistui, liikevoitto kasvoi noin 15-20 %. Mutta seurauksena lähti 5 vuoden sisällä 2 vakituista ja hyvää työpaikkaa.
Varsin luonteva ja sensuellilla tavalla rehevä kuva. Tulee elävästi mieleen eräs tyttöystäväni 70-luvun alkupuolelta. Voi tietysti olla, että muistan väärinkin…
Eihän tuossa syy missään liitossa ollut. Se, että vaaditaan työnantajaa noudattamaan lakia, ei niin. kovin vaarallista ole. On huomattava, että lait säätää Eduskunta.
Rekrytointi pettänyt pahasti, olen pitkähkön työelämäni aikana törmännyt muutamaan vastaavaan tapaukseen ja jokaisesta näki sen heti kun avasivat suunsa, yleensä duunarit ovat huomattavasti joustavampia kuin työnantajansa.
Järjestin joskus pitkäaikaistyöttömille koulutusta. Valinnasta huolimatta 15 hengen ryhmässä saattoi olla 12-13 sellaista, joita kukaan ei suin surminkaan rekrytoisi mihinkään hommaan. Syitä oli monenlaisia, mutta yksi oli juuri tuo ammattiyhdistysaktivismi, keskittyminen omien etujen vahtimiseen ja pilkuntarkkaan noudattamiseen. Vastaavaa oli sellainen aggressiivinen asenne muihin ihmisiin - työpaikan ilmapiiri tuhoutuisi alle viikossa, jos semmoisen ihmisen sinne päästäisi irralleen. Niinpä ko. henkilöt kaiketi ovat olleet pitkäaikaistyöttämiä vastakin.
Tuollaista on aikanaan tosiaan ollut. Nykypäivänä sellaista on ainakin nuoremman väen kohdalla aika harvinaista löytää. Myös työntekijöiden järjestäytymisaste on merkittävästi laskenut. Monet ammattiliitot ovat kärsineet jäsenkadosta. Nykyään juuri ketään ei isossakaan yrityksessä kiinnosta, kuka kuuluu liittoon ja kuka ei. Aikanaan jossain isossa yrityksessä oli lähes mahdotonta olla töissä, jos ei ollut liiton jäsen. Liittoon kuuluvat työntekijät pitivät siitä käytöksellään järjestäytymättömiä kohtaan huolen.
Joskus 70-luvulla oli aika vahvaa painostamista liittoon liittymiseen, mutsi oli pääluottamusmiehenä, ihme kyllä hän ei painostanut, liityin vasta sitten, kun luottamusmieheksi oli valittu melko hankala tapaus. Liityimme kaikki liittoon kuulumattomat ja yksi kaveri alkoi vastaehdokkaaksi ja ankaran vaalitaistelun jälkeen luottamusmies vaihtui ja ilmapiiri parani kummasti.
Hyvin niiden liiton henkilöiden kanssa pärjäs. Hermot piti tietenkin olla hyvässä kunnossa niissä pöydissä ja kotiläksyt hyvin tehtyinä. Joskus kallisteltiin välän lasiakin yhdessä. Mutta Freyaan palatakseni, on kyllä luonteva malli, sensuelli ja luonnollisen elämänmakuinen. Hyvä kuva tuo toinenkin.
Luottamusmiehiä oli kahta perustyyppiä. Osa katsoi työnantajan ja työntekijöitten olevan rintamalinjojen vastakkaisilla puolilla (niin kuin tietysti osa pomoistakin) ja osa ymmärsi, että kyseessä on symbioosi, molemmat osapuolet tarvitsevat toisiaan. Niinkuin poliitikoiksi, luottamusmiehiksikin hakeutuu osa itsetehostuksen vuoksi.