^ Onpas hauska kuva. Aivan kuin tuossa jalustalla olevan Canon FTb -kameran salamakengässä olisi erillinen etsin. Enpä ole tuollaista ennen nähnytkään. Lieneeköhän hyödyllinen(??).
Noissa Canoneissahan se etsin oli kuin persereikään kurkistaisi... Kaverin silmälasit eivät vaikuta erityisen vahvoilta, mutta voipihan olla, että hän on harkinnut sen irrallisen etsimen käteväksi. Mittaetsinkameroissa niitä enimmäkseen käytettiin.
Ai semmoinen etsin oli Canon FTb kamerassa. Tosin, tuo vertauksesi ei minulle välttämättä paljonkaan kerro, koska en ole tähän mennessä vielä kurkistanut kenenkään peppuaukkoon sisälle, joten en tiedä miltä siellä näyttää. Sen sijaan minulla oli (ja on edelleen) Canon A-1 ja siinä on kyllä ihan kirkas ja ”raikkaan” oloinen etsin. Eli ei tuo mieleen mitään ruumiinaukkoa. No, eri kameramalli kuitenkin…
No, eipä ole tullut kurkisteltua - isot pojat ovat kertoneet, että pimeää siellä on. - Niin kuin Canonin etsimessäkin.
Tommonen ftb ollu mulla joskus. Kyllä sillä kuvas kun oli ihan ehjät öögat daijussa vielä.., ilman extra etsimiäkin... AE 1 ja AE1 programeilla myös ( joilla ottamiani kuvia oli joskus lehdissäkin). Varsinaisen harrastustoimintani tiimoilla naksahtelivat kuitenkin Nikonini. Niillä tehtiin sitä sellaista niinkuin "taidetta".
Niin ja sitten Canon F 1 -jötikät! Niis oli itselleni jotain viehätystä. Messinki kulmista paistoi ja kävi vaikka itsepuolustukseen tai vasaroiksi... Tai voihan sitä piestä jonkun vaikka ixuksella jos ei välitä säilyykö se ehjänä... Mutta Nikon... Sen merkkisiä runkoja on sitten tullut osteltua jo kymmeniä...
En ole vilkaissut FTb:hen tai verrokkiin. Mahtaisiko kameran etsimessä olla silmälasien käyttäjälle turhan lyhyt katseluväli (low eyepoint).
FTbeessä on myöskin itselaukaisin viritetty, oliskohan valmiina seuraavaan potrettiin porukasta, jalustallakin kun on? Mun mielestä se FTbeen kakkula vaikuttaa hyvin laajalta, olisko se lisäetsin vesivaa'allinen, tai ajateltu helpommaksi, kun tarkennus on lonkalta? Mutta toi pukeutuminen, tuskin on saanut noilla pankista edes vekseliä, kulttuuriapurahaa ne on toisaalta vielä laimeat...
Höh, tuommoisia nuttuskehveleitä valokuvaajat just olivat. Ja valtaosaltaan ovat vieläkin. Asuntovelallisia palkallaan eleleviä. Aikoinaan kun asustelin Pohjois-Helsingissä, oli busimatkalla keskustaan helppo havaita se ero. Pohjoiskulman omistusasuntojen alueelta nousi aamubussiin töihin menevää väkeä: nuhjuiset farkut, toppatakin retale, kengät lintassa. Sitten matkan varrella oli kunnan vuokra-asuntojen alue. Sieltä kyytiin tuli miehiä nahkatakeissa ja bootseissa, naisilla turkit ja talvisaappaat polven yli. Pukeutumisen taso oli kokonaan toinen siellä vuokra-asuntojen kortteleissa.
Juu, tuohon aikaan ihmisiä vielä arvotettiin vaatteiden perusteella. On paljon tarinoita esim. siitä, miten joku varakas herra oli mennyt ”kesämökkivaatteissa” ostamaan itselleen tuliterää Mersua, mutta Veholla vain kehotettiin menemään jonkin käytettyjen autojen ”jobbarin” puheille jne. Nykyajan autokauppiaat kyllä ainakin pääosin tietävät, että ei ihmisten varallisuutta useinkaan vaatteista näe. Yleisestä käyttäytymisestä ja puhetyylistä yms. voi sitten joitakin päätelmiä kenties tehdä.
Vanha tuttava, nyt jo aikaa sitten edesmennyt, oli sodan jälkeen ison metallialan yrityksen töissä (oliskohan ollut Rauma-Repola tms.) Tekivät sotakorvaustavaraa neukkuihin, mm. raamisahoja. Vastaanottajan tapoihin kuului hylätä aina joku osuus tavarasta - eivät täyttäneet laatukriteerejä. Kukaan ei tosin tiennyt, mitä ne kriteerit olivat, ja miten jokin valmistettu tavara poikkesi niistä, mutta kuitenkin. Niinpä tehtaalla oli ylimääräinen raamisahakoneisto, ja niistä oli kotimaassakin puute. Jonain aamuna ilmaantui paikalle jostain Savonmaalta papparainen pussihousuissa ja sarkapuserossa, reppu selässä. Kyseli sahan ostamisen mahdollisuuksia. Tehtaan porukka hiukan naureskeli papalle - joo, onhan tuossa sellainen. Milläs meinasit maksaa sen? Rahalla, vastasi papparainen, otti repun selästään ja kumosi sisällön pöydälle.