jep, se 70 luku oli synkkää mustavalkoista aikaa Valokuva/Kameralehdissä ja muutenkin synkännäköisiä äijiä pitkine pulisonkeineen ja ruokottomalla hiuskuontalolla varustettuna. niin eilen onnisti Catawikissä ekaa kertaa parin vuoden yrityksen jälkeen.
Itse en suuremmin vielä 1970-luvulla kuvannut, mutta eikös silloin jossakin vaiheessa ollut muotia järjettömän kontrastikkaat, "graafiset" kuvat? Ja solarisaatiokin?
nimenomaan etsi jostain Divarista 70 luvun Valokuvalehtiä ne oli suureltaosin nimeämisiä mustavalkokuvia, olihan monella harrastajalla himassa tarvikkeet tehdä mustavalkokuvia niin kuin minullakin.
Takalan kuvakirjoja katsoin jo 90 luvun alussa, vaikken itse vielä edes kuvannut. Hänellä on mökki tässä lähellä. Käytiin siellä 10 vuotta sitten. Mahtava kokemus oli tavata, oltiin siellä 5 tuntia.
Takala oli täälä valokuvakeskuksella pitämäs esitelmän, ja näyttelynsä avajaasis. Ihan mielenkiintoista tarinaa.
Takalan kanssa oli myös mielestäni hyvä keskustella. Jopa sellaisista kuvantekemisen alueista, joista esim. täällä "nykynetissä" olisi täysin turhaa edes viritellä vuoropuhelua. Jossain kuvia (joita hänestä kerran otin) kyseisestä valokuvauksen ammattimiehestä, jolla maamme alan yrittäjille poikkeuksellisesti jopa persoonallista taiteellista näkemystä työhönsä eikä vain materialistista fetismiä työkaluihinsa.
Kaksi valokuvataiteen valtionpalkintoa (1967 ja 1973), kolme taiteilija-apurahaa (puoli-, yksi- ja kolmevuotinen) ja professorin arvonimi. - Niihin on tehtävä muutakin kuin pohdiskelua Mk II ja Mk III -kameramallien tarkennusjärjestelmien eroista.
On kovat meriitit. Eikä tuohonkaan esittelyyn ilman laajaa arvostusta yllä, vaikka sadasta onkin kyse ANTERO TAKALA | 100 Finnish photographers Jossain vaiheessa olin kovinkin innostunut Takalan kuvauksesta.
Kyllä. Hän oli syvällisesti sivistynyt mies, jolla oli lapsen uteliasuus. Minä luulen, että niin syvällisesti valokuvauksesta osaavat keskustelijat ovat nykyään yhden käden sormilla laskettavissa tässä maassa. Sammallahti on elossa ja täälläkin kommentoiva henkilö, jolta ostin Olympus om1 kameran, nimeä en saa nyt mieleen.
Aivan. Kyllä minäkin Takalaa arvostan hyvin suuresti, vaikka en itse just sellaista puuhailisikaan. Huikea kaari 50-luvun kouvolalaisesta kameraseurasta retrospektiiviseen näyttelyyn Valokuvataiteen museossa 2010. Puolen vuosisadan työ.
SakkeM, ei nykyiseen some keskustelukulttuuriin kuulu se, että arvostaa vaikkei pidä. Sitä pitää tai ei pidä ja se samaistuu arvostamiseen. On vain oikea ja väärä. Ja kaikki, jotka ajattelevat toisin kuin sä, ovat väärässä sekä tyhmiä ja huonoja ihmisiä. Sellaista sivistyksen taso on nykyään.
Onkohan tuossa paljonkin eroa nykypäivään... No, ainakin sen verran, että ennen oli merkityksellisempää, mitä sukua kukin oli - kenen lapsi jne. Muutoin taitaa mennä 1:1.
Joskus käytiin kameralaukun porukan kanssa kuuntelemassa Takalan esitelmää, kertoili omista kuvistaan. Oliko se nyt Malmitalossa noin viitisentoista vuotta sitten.
Eikös Takalan varsinainen ammatti ollut elokuvaaja, eli kameramies elävän kuvan takana ja valokuvaaminen vain harrastus.. Ellen ihan väärin muista joskus jossain hänet tavanneena kuullut hänen kertoneen. Komeita kuvia kyllä "harrasti", todella komeita. Ehkä juuri tuolla mihin Motris viittasi, niitä keskusteluja käytiin.
Valokuvataiteilija. Muitakin töitä tehnyt mutta siis: Valokuvataiteilija. https://www.google.com/url?sa=t&sou...cQFnoECDMQAQ&usg=AOvVaw3pnPI9w33A6VsQQyPRgk-o
A. Takala oli YLEn TV-kuvaaja. 1960 hän aloitti Yleisradiossa kameramiehenä. Takala jäi eläkkeelle Ylen pääkuvaajan tehtävästä vuonna 2002. Olihan hän taiteilijakin, mutta päätyö oli yli 40 vuotta YLEN hommissa.
H, Rousseau - tullimies (ja "sunnuntaimaalari"?) vai taiteilija? P. Gauguin - skönäri, pörssimeklari vai taiteilija? jne jne.... Leipätyö, päätyö, elämäntyö, sivutyö, kesätyö, tuuraaja, lomittaja, virka, harrastus jne, jne.... Ihmiset (toisinaan, ainakin) kaipaavat terminologisia "lokeroita"? Ne luovat illuusion järjestyksestä ja siitä että hallitaan kaoottinenkin todellisuus? Niitä eri tavoin painottamalla voi saada hupia myös -joskus tarkoitushakuiseenkin- pienpolitikointiin päämääräänä eipä juuri oikein mikään... Tokihan saivartelukin voi olla jonkinlaista "luovaa työtä". Itselleni "inhimillisenä saavutuksena" tasokas taiteellinen työ on korkeammalla merkityksellisyydessään mutta se on varmaan harvinaista. Se missä ihmisen tekeminen luo esille itsestään jotain persoonallista eikä vain hengenpitimiksi puurrettua kaavamaista puurtamista, vaikkapa? TV -kuvaajan työ ja valokuvataiteilijuus voivat, taasen & esimerkiksi, tukea toisiaan ihan mukavasti. Toimia voisi myös vanginvartija-kirjailija kombo? Sotilas ja poliitikko jne.... Monen tekeminen antaa mielelle virikkeitä, jollei ole niin kuluttavaa että tylsistyttäisi? Lopultahan ihminen on, kuitenkin sekä ennenkaikkea, sekaravintoinen ja tasalämpöinen "nisäkäs", jolla jotkut uskovat olevan myös ns." sielu".
Enpä osaisi panna video- ja stillkuvausta mihinkään kiistattomaan "arvojärjestykseen". Molemmissa lienee omanlaisensa taiteellisen ilmaisun mahdollisuudet. Toista Takala kuitenkin teki kuukausipalkalla, toista harrastuksena.
Aiheesta jatkaminen eittämättä kiehtoo moniakin? Itse en koe hedelmälliseksi jatkaa. Esillepano nahistui jo.... Mukavaa päivänjatkoa Harrastus = Ihminen Työ = Orja (leikkimielellä, tottakai)
Muistan lukeneeni, että Stanley Kubrick oli työkseen valokuvaaja ennen kuin alkoi harrastamaan elokuvia. Stanley Kubrick Photo Album: Look Magazine Images From 1945-1950 | IndieWire