Puolukalla aika yleistä, mutta joskus hiukan hämmentäväkin näky kun on isompi ala varvukkoa myöhään syksyllä täydessä kukassa.
En kiistä, minä olen hyvin harvoin tavannut vaikka paljon olen syksyisin maastossa liikkunut. Eräs vanhan kansan tietäjä kertoi puolukan syksyn kukinnon ennustavan sotaa. Pitää varmaan paikkansa. Joka syksyhän jossain päin maailmaa soditaan.
Joka syksy niitä näkee, mutta yleensä vain yksittäisiä kukkia. Taisi olla syksyä 2003 tai 2004, kun Evolla (Pitkänmäenmaa) eräässä hakkuuaukossa pieni kumpare oli laajalti kukassa. Kumpareessa puolukkavarvusto oli vielä säilynyt, kun taas aukon alavammat osat siinä ympärillä olivat jo vahvasti heinittyneet. Sellainen mielikuva minulla on, että jokin metsän reuna tai esimerkiksi tien penkka olisi tyypillinen paikka, jossa runsaampaa puolukan jälkikukintaa tapaa. Ehkä erikoisin jälkikukinta, joka on jäänyt mieleeni, oli kerran Padasjoen Vesijaolla. Lokakuun lopulla suopohjaisessa kuusikossa sammal oli vähän jo jäässä, ja siinä kukki muutama vanamo.