Itse kukin tietysti pitää tuomarointina mitä haluaa, ei siinä mitään. Ihmisten välisessä kommunikoinnissa kai kuitenkin yleensäkin pyritään pitämään ero siinä, kritisoidaanko viestin sisältöä vai kritisoidaanko viestijän persoonaa. Kaveri-linssien suhteen erehdyt, en ymmärtääkseni ole SakkeM-nimimerkkiä koskaan tavannut enkä edes tiedä hänen oikeaa nimeään.
Ollenkaan tuomaroimatta voi kuitenkin todeta, että nimimerkin MTZ lukuisista viesteistä yksikään ei edes pieneltä osaltaan liity ketjun aiheeseen. Ensimmäinen asiallinen kommentti antaa vielä odottaa itseään.... (Lupaan laittaa tykkäyksen heti kun semmoinen ilmestyy!) (Jos ketjun aihe on unohtunut, niin se löytyy tuolta sivun yläreunasta.)
Ohhoh, viestihistorian luvun jälkeen lähti käyttäjän tili kuin telkkä pöntöstä. Jatkakaa ilman tappelua, kiitti!
Kaiken kaikkiaanhan tässä mielipiteiden vaihdossa koskien Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 2013-2017 toimineen alle 30 vuoden ikäisen Sanna Marinin muotokuvaa käytiin hyvinkin monipuolista ja pääosin varsin asiallista keskustelua. Hyvä! En kuitenkaan malta olla toteamatta, että ottaen huomioon valtuuston puheenjohtajan toimiaikanaan kovin nuoren iän (28-31 vuotta), kuva on naurettavan pateettinen ja muistuttaa hämmästyttävällä tavalla monien diktatuuristen maiden johtajista ikuistettuja kuvia. Miten ihmeessä Meeri Koutaniemi on suostunut julkaisemaan tämän kuvan?
Osansa saattaa olla sillä 2500 euron hinnallakin. Melko kohtuullinen kustannus muotokuvasta tässä viitekehyksessä, muutoin tietysti aika kallis. Kuvan pitää tietysti sopia siihen paikkaan, johon se tulee esille. Siten se ei voine olla kovin paljoa erilainen, "nuorekas" tai "raikas"-
Näin epäilemättä on. Kuva lienee hyvä sekä Sanna Marinin että Meeri Koutaniemen mielestä. Tämän tyyppinen julkisin varoin rahoitettu ja teetetty muotokuva on tietysti aina oikeutetustikin myös julkisen kritiikin kohteena, ja nyt kun kyse on valokuvasta myös valokuvaajien arvioinnin kohteena. Mutta ei tätäkään kuvaa tietenkään loputtomiin pidä vatvoa: kuvahan ei ole millään tavoin epäonnistunut tai huono, joten oman vatvomiseni lopetan tähän.
Mietin tuon hieman nuppuisen puheenjohtajan kuvaa, joka vaatii sanallisia selontekoja avautuakseen. Toisaalta onko hän modernin naisen kuva. Olisiko hänestä vertaisohjaajaksi, tai kokemusasiantintijaksi. Nopea ja rationaallnen päätöksentekijä tässä verkostoituneessa enten tenten, ...enter... globaalisen median keitoksessa. Toisaalta voisiko kuva olla rehellinen. Mielensä peittävä, arvoituksellinen... Palaisin vanhojen esim. saksalaisten maalareitten, muutosaikojen, maalauksien moninaiseen, mallin sisäisen olemuksen ja arvovalintojen mahdollisuuksiin ottaa niitä viitteeksi muotokuviin. George Grosny'n 'nimetön' vuodelta 1920, jossa on taustana moderni kaupunkikuva rakennuksineen ja tehtaineen, edessä kasvoton mallinukke, leikattuine ja käsineen. Jonka voit mieleisesti vaatettaa. Tai Otto Dix'n tutkielma 'Sängerin Elisabeth Styntzner, vuodelta 1952'. Esiinkaivamisen arvoiset työt. Näin toteutettuna jättääkö nykyvalokuva mahdollisuutensa käyttämättä, tai ovatko omat pelkoni dystopiaan johtavista hallintotavoista avoimen tulkinnan esteenä? Meeriä arvostan kyllä hyvin paljon. Päivälehdissä toimittajat pohtivat 'lobbaamista' työprosessina. Mutta antaako poliitikon 'juristilahjakkuus' ja nuoruus tarttumapintaa haastaa kokeneen kunnallispoliitikon karisma ja aikaansaannokset. Kaupungin vaakuna värineen vaikuttaa aika ennenaikaiselta CV'ssä. En tunne hänen ansioitaan. Jokinkirjallinen teos voisi rauhoittaa mieltäni. Päättäjien viihdedokumentit Tv'ssä vain lisäävät kuvien valtaa. t. manual
Arvokastahan se olisi nähdä erilaisia mielipiteitä ja varsinkin perustellut ja asialliset sellaiset olisi tärkeää sisältöä. Henkilökohtaisesti "näen punaista" oikeastaan aina kun vallankäyttäjistä luodaan henkilökulttia & ihailun kohteita. Poliitikot idoleina tai muka jonkinlaisina hömppämedian "rocktähtinä" - olkoon sitten hyvin tai huonosti esitettyinä (tai kohteet joidenkin mielestä enemmän tai vähemmän poliittisesti "hyviksiä" tai "pahiksia") ei ole taiteellisesti omien mieltymyksieni mukaista. Ja vallankäyttäjien tarve olla ihailtu on syystäkin kriittisen tarkastelun kohteena hyväksyttävää. Mutta voihan se olla että muutaman vuosikymmenen kuluttua mielipiteet muuttuu - ihminen kun seniiliytyy vääjäämättä kun kylliksi elelee? Poliittisten propakuvien ontuvaan symboliikkaan kohdistuvaa kritiikkiä ei myöskään saisi sekoittaa liian kevyesti henkilökritiikkiin. Mutta jos joku haluaa itsestään noin karmean muotokuvan niin kai se jotain kohteen "henkisestä olemuksesta" kertoo, toki... (?) Edit. Miksei tänne muka mahtuis Joren juttuja enemmänkin? Mielelläni lukisin...
Ja oppiminen edellyttää että ottaa vastaan sellaista joka on itselle uutta. Erilaisten näkemyksien pelko on paitsi turhaa mýös kehityksen este. Olkaa siis urheita ja esittäkää pelotta... Kiitos!
Ei varmaan haittaa esittää tästä aiheesta myös linkkiä Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen artikkeliin esimerkkinä palautteesta. Possibility of African Consent: Meeri Koutaniemi’s Pictures on Female Genital Mutilation Julkisen sanan neuvosto käsitteli myös lehden reportaasia ja antoi vapauttavan päätöksen. 5402/SL/13 - JSN
Tuskinpa on jalusta kuvassa vahingossa sen vähempää kuin punainen värialuekaan, veikkaanpa, että taiteilija nimenomaan on sen kuvaan sijoittanut vihjeeksi, avaamatta kuitenkaan miksi. Tässähän on nimenoman dokumentin sijasta tarkoitus luoda mielikuvaa ja sopivaa jännitettä ja vihjailla muuta, että kuva erottuisi tylsästä perusmuotokuvasta. Jalustan näkeminen jalustana on tyypillinen dokumenttikuvaajan näkemys/tapa nähdä maailmaa, mutta silmät sulkeva ajatus, elementeillä on muukin tarkoitus kun kuvata todellisuutta täsmällisesti.
Eihän tuo artikkeli oikeastaan ollut mikään palaute. Siinähän oli vain koottu eri tahojen näkemyksiä yhteen - ihan asiallisen akateemisesti kirjoitettuna, toki. Unicefin toimijoiden näkemykset noudattelevat Joren kantaa, median sitten taas toista. Kirjoittajan oma näkemys asiasta ilmenee lähinnä rivien välistä. Siinä oikeastaan tuli esille semmoinen naisten silpomista myötäilevä näkemys - kun se on "paikallista kulttuuria", niin ihan ok silpoa tyttölapsia.
. . . Ok, jos punertavalta taustalta hahmottuu kulmikkaampi kamerateline, sun muita kiireellisten aikataulujen puolittain rullattuja ja rakennettuja taustakankaita. Hiusten jakauksesta lähtee oikeelle taustakankaasta laskostuvat kultaiseen vivahtavaiset eksponentiaalisesti nousevat poimut Kuvassa lienee kuitenkin pokkaa, haituvaan valkoiseen puuteroitua etulinssiä ja poskipunaa. Pari suoraa linjaa. Jonniinmoista väriä all male paneeleihin ,-) Toivoa? . . . Next day edit, seuraavan päivän lisäys: Hi hii, 90% siitä mitä näemme, perustuu kunkin katsojan aiempiin kokemuksiin, kontekstiin, ahneuteen, kuviteltuihin kaunoihin, arvoihin, lempeyteen,... Puheenjohtajien kuvat värittyvät joka tapauksessa. Tässä tapauksessa tod. näk. harmaasävyisestä pönötyskuvastakin olisi pieni sos. med. myrsky syntynyt (kuvitellaas tasaisen sinertävällä taustakankaalla, ilman kuvan ylimääräisiä häiveitä), tyyliin: miksi noin perinteinen? 1600 luvulta? väärin hymyilty, katse väärään suuntaan, eikös ois jo korkee aika muutokselle,-)
Siellähän se roikkuu valtuuston aulatilojen seinällä. Talokin menee vuodenvaihteessa täysremonttiin, joten ei häiritse pariin vuoteen muuta kuin ehkä rakennusmiehiä. Sitten onkin jo uusien puheenjohtajien kuvat ajankohtaisia.
Melko köyhäksi on keskustelut ajautuneet. Aina vaan jauhetaan jonkun entisen S-Marketin kassalikan naamasta.