ja vuosien takaa. Satuin syysiltana kävelemään paikallisen taidemuseon ohi. Molemmat Pentax KX, Elitechrome 100, Pentax 50 mm, puoli sekuntia f2.
Ok, melko hienovaraista, jaksottaista pimeyttä, mistä lienee kohtuu vaikee saada kiinni. Mahdollisen posetiiviseen sävyyn kommentoiden ensimmäisen kuvan ensimmäisen pallovalaisimen pinnan harmitonta koronaa, vieläkään noteeraamatonta fuusiota. Toisen kuvan aurinkotuuli heiluttelisi messujen harsoa, "2012" (W)ei silti, jos kuvaushetki äänineen koettuna, tuulen puuskineen hiuksissaan lie varmasti jotain iha(na)n muuta
Kiitos paljon, ystävällistä kommentoida. Siinähän sitä onkin kysymystä, yrittääkö kuvalla välittää jotakin omasta kokemuksestaan, joskus se onnistuu (palautteesta päätellen) ja joskus ei. Yllättävää. Ehkä ikä tuo mukanaan laiskuutta, joka tapauksessa kuvaan nykyään vähemmän omaa kokemustani ajatellen. Tietysti voisi ajatella, että kuvaaminen on turhaa ellei sen motiivina ole oman subjektiivisen kokemuksen välittäminen, mutta tuosta vastaväitteestä en ole ollenkaan vakuuttunut. Kuva on oma olionsa, konstruktio se on joka tapauksessa ja sillä voi olla (?) arvo sitä kautta. Hyvä palaute sinulta