^ Omalla veneelläkö sinne ajelit? Pääseekö siellä katselemaan vanhoja kaivokseen liittyviä juttuja, esim. pääseekö joihinkin rakennuksiin sisälle?
Juu, kivat ilmat. Yöllä pikku pakkasta. Rakennuksiin ei tietenkään saa mennä, virallisesti. Onhan siellä jotain kaivostoimintaan liittyvää jäljellä.
Juu, kyllä sinne pikkuporukalla mahtuu. Pakkasyöt ovat toki hiukan viileitä, lämmitys ei ole ihan parasta A-ryhmää.
Olisiko vielä kivaa kertoa veneen merkki ja malli? Mutta, jos ei olisi kivaa, niin sitten ei kannata kertoa….
Ai? No, sehän ei ole salaisuus. Peräti julkista tietoa, jos rekisterinumeron näkee. Paatti on Van de Stadt Sprinter 32. Tehty Englannissa Atlantilla purjehtimiseen 1968, joten sillä on kokemusta minuakin enemmän, sain hankittua ekan purjeveneeksi rekistereissä nimetyn vekottimen joskus -75 paikkeilla. Ikää ja vaiheita takana, mutta sopivalla tuulella liikkuu ihan kivasti. (Toisin kuin minä, siis...) SailboatData.com - SPRINTER 32 Sailboat
Laitetaan nyt vielä pakkasaamun kuva. Laituri oli kuurassa ja sen puinen käyntisilta niin jäässä, ettei tahtonut päästä ylös. Muuten tosiaan varsin leppoisa keli.
Tuo ekan kuvan laiturinäkymä on kesäkuukausina useimmiten tämän näköinen, joten tuntui tosiaan ihan ruhtinaalliselta mennä laituriin, jossa ei ollut ketään.
Kun nyt harhauduin muistelemaan edellistäkin Jussarön käyntiä, niin spämmätään vielä pari kuvaa. Puputin Tiina on joskus yrittänyt opastaa minua valokuvaukseen liittyvissä juttuissa, ja vastavuoroisesti yritin opastaa Tiinaa merellä suunnistamisessa. Kumpikin projekteista on melko vaativa, noin opettajan roolissa olevan kannalta, eikä tuloksia oikein paljoa ole havaittavissa... Samassa veneessä oli sitten onneksi myös Matti J. Kaleva, jonka suvereeni asiantuntemus on osapuilleen yhtä vankka purjehduksessa kuin valokuvauksenkin alalla.
No niin, kovasti mukavan näköinen vene ja sopivan kokoinen, että uskaltaa lähteä pidemmällekin reissulle, mutta ei kuitenkaan niin iso, että tarvitsisi välttämättä olla jonkinlaista miehistöä mukana. Tilaa riittävästi, että mahtuu vaikka joukko iloisia valokuvaajia matkaan mukaan lukien se salaperäinen ”MJK”. Saako vielä udella, missä vene talvehtii. Omalla kotipihallako vaiko jossain ”venehotellissa”?
Aivan, paatti on hyvin purjehdittavissa yksinkin. Useimmiten liikunkin merellä omin nokkineni. Luonnonsatamiin rantautuminen on joskus hieman työlästä, jos ei pääse tuulelta hyvään suojaan, mutta kulussa pärjää hyvin. Talvipaikka on Inkoossa kunnan satamassa, kohtuuhintainen kaupallisiin telakoihin verrattuna.
Jaha, hyvä että on edullinen talvehtimispaikka veneelle löytynyt. Siellä Inkoon kalasatamassa taitaa olla aika isokin kaupallinen veneensäilytyspaikka. Muuten, käytätkö vielä perinteistä magneettista kompassia lainkaan? Lähinnä kiinnostaisi, tuleeko sellaiseen suurikin virhe siellä Jussarön lähistöllä rautamalmista johtuen?
Kyllä niillä kulmilla kompassin heitto on aika iso. Paikoitellen voi olla lähes 30 astetta, 15 ainakin vakiona. Tosin, veneen itse aiheuttama virhe saattaa lisätä sitä. Kompassi kyllä on koko ajan edessä, ja onhan se apuna suunnan pitämisessä. Varsinainen suunnistaminen ja paikanmääritys tosin on miltei kokonaan gps-laitteiden varassa. Väylien ulkopuolella ei osaisi enää liikkuakaan ilman elektroniikkaa.
Esimerkiksi, venekerhon tukikohta on Saaristomerellä Rosalan eteläpuolella Västra Granholmen -nimisessä saaressa. Kun sinne tulee etelästä tai lounaasta. joutuu kulkemaan noin 100 saaren, luodon tai karikon labyrintista. Ilman gps-laitteita en edes yrittäisi - ne luodot ovat kaikki saman näköisiä, ja niitä on tosiaan monta. Plotterin näytön mukaan siellä pujotellaan...
Ruorissa olevan edessä on plotteri ja tabletti, jossa on yleensä laajempi näkymä merikortista esillä. Magneettikompassi sitten kolmantena. Kohtuullisen helppo noilla on suunnistaa, paperikartta on tietysti sitten myös ulottuvilla. Siitä tosin tavallisesti tarkistellaan vain pitempiä reittisuunnitelmia.
^ No juu, kyllähän noilla jo pärjää. Tuohon vielä sekstantti mukaan, niin ei jää pulaan, vaikka sähkövehkeet pettäisivät. Siitäpä muistuikin mieleen, kun joskus silloin kun nuo GPS-laitteet olivat uusinta uutta, ostin omaan veneeseeni sellaisen paristokäyttöisen kädessä pidettävän mallin. Ajelin sen kanssa innoissani kaikenlaisia uusia reittejä, enkä arvannut kuinka paljon laite kulutti paristoja. Niinpä laite sitten yllättäen pimeni kun oli jossain täysin vieraassa paikassa ilman muita navigointivälineitä. Oli varsin epämiellyttävä tilanne. No, otinpa sitten opikseni, enkä sitten enää ole lähtenyt yhtä huonosti varustautuneena merelle…
Niinpä. Ainahan voi vika iskeä. Minulla on noitten kahden lisäksi vielä puhelimessa Karttaselain backupina - ja se paperinen...
Tämmöinen tuli vielä mieleen… Eli, otetaanko veneestäsi masto irti talveksi ja jos otetaan, käykö se helposti?