Sain luettua loppuun Are Kalvøn Helvetillinen vaelluskirja. Ihan jees (kun ite ostin). En tykännyt suomennoksesta ja osin alkuperäisestäkään (Päätalo tuli mieleen).
Laiskan lukijana, Ylen kolumneja, vaikkapa uusin: Miriam Attiaksen kolumni: Tulevaisuutemme on tasan yhtä hyvä kuin mielikuvituksemme tulevaisuuden Ennakointi = Maalliset faktat x mieliCuvitus potenssiin kaksi
Silmälinpä Suur-Suomen opaskirjaa, kun käsiin sattui. Vuodelta 1942, siis. Uho oli vielä aika korkealla. Osattiin sitä silloinkin, tosiaan. En ollut tiennytkään, miten upeassa ja ihanassa maassa sittemmin asustelin! - Vai käviköhän tuossa niin, ettei sitten elo ollutkaan niin erinomaisen loistokasta, kun sota tuli hävittyä?
Divarista tilasin, niistä saa hauskoja opuksia. Sen kaverina on nyt Simo Penttilän Kalpea Kamala seikkailee jälleen. Taisi olla 2. painos, vuodelta 1942 sekin. Suomalainen sankari rökittää Neuvostiliiton roistomaisia agentteja Tangerissa, taisi jotenkin liittyä Espanjan sisällissotaan. Melkein yhtä hullua meininkiä, muttei ihan. Kyllä tosielämä aina fiktiota hurjempaa on.
Dostojevski, F. M., Narri kartanon valtiaana. Kirjassa on päähenkilönä Foma Opiskin. Minulla on kamerassa filminä Foma Pan. Sattumaa?
Viimeksi luin Antti Nylenin Johdatus filmiaikaan, hyvä kirja. Nyt on kesken Ville Kivimäki Murtuneet mielet, hyvin mielenkiintoinen tietofinlandia palkinnonkin saanut kirja.