Jaha, no, ehkäpä ne ei sitten Topilla olleet mitään kovin suuria esteitä edessään(??). Ainakin mitä omalla elämänpolulla on joskus esteitä tiellä ollut, niin ei niiden yli välttämättä kovin nopeasti ole päässyt, mutta lähinnä kovalla yrittämisellä suurimmasta osasta esteitä on kyllä selvitty…
Joskus on, ikäänkuin, hieman vaikeaa ymmärtää mitä, sillälailla niinku, tarkoitat ja niin pois päin...
Eipä aina kannatakaan tarkoitella osoittamalla mutta jättää kunkin tulkinnaksi. ("yön sylissä enkelit matelevat, ja jumalat nukkuvat lattialla" - Vielä yksi opetus - Tuomari Nurmio)
Mää en pitäis Marinia uhrina. Jonniinmoista uuden ajan postmodernia politiikkaa? Välittömyyttä, vilpittömyyttä, konsanaan. Aiempien vuosien äijien salatuista saunailloista... Tämän päivän mukanaan tuomaan koko metaversumin läpinäkyvyyteen, on vielä kuitenkin matkaa. Johtajien todelliset taidot ratkeaa kriisitilanteissa. Alkuun noita "moraalisia" aspekteja on tietysti käsiteltävä koko kansan keltaisen lehdistön voimin, mutta jossain vaiheessa kaikille luonnollisista "virheistä" tullee metaversumin arkea. He hee, tahallinen/tahaton "virhe", itsekäs/lojaali/uhrautuva/epäitsekäs "virhe", puntaroitaisiinko noita jatkossa myös keinoälyn avulla ,-) Yleisen avoimmuuden harjoittelu vie vielä hetken ,-) ,-D
Hieno juttu: Riikka Turusen, 32, unelmalle omavaraisuudesta naureskeltiin ensin – nyt ruoka tulee omasta pihasta ja kaupassa on käytävä vain harvoin
Aika kauan sitten, mutta kummiskin. Clint Eastwoodin kaverit kustansivat näyttävän lentokoneella tehdyn onnittelutekstin. Meni vähän vituiks.
Suomessa oli samankaltainen pienen välin ongelma aikoinaan kalakukkoleipomon mainoksessa. Leipomo yritti Helsingin markkinoille, ja kustansi Hesariin etusivun mainoksen tekstinä "Nyt koko Suomi pääsee muikun makuun". Graafikko valitsi kuitenkin pölkkykirjasimen, jossa piste i:n päällä oli neliö. Graafikko ei myöskään ymmärtänyt, että huokoiselle sanomalehtipaperille painettuna se pieni rako menee umpeen.
Mitä pääsin näkemään graafikkojen koulutuksista LMI:ssä (valokuvaajilla oli myös samoja kursseja ja kaikilla lukuvuosilla useinkin yhteistyötä), olisi hyvin outoa jos tuotakaan ei olisi tehty tietoisesti. Myös mainostoimisto kyllä tietää metkut jolla tulee paras markkina-arvo.
Jos minulla on oikea käsitys asian myöhemmästä kulusta, niin sekä leipomo että mainostoimisto menivät konkurssiin tapausten jäljemmissä vaiheissa.
Ei tuote uponnut kohdeyleisöön. Kummallakaan nähtävästi. Onhan noita mainostoimistojakin tullut ja mennyt. Mutta melkoista riskinottoa jos lehtimainokset veivät kalakukkoleipomon konkurssiin. Mitä vuosikymmentä? On siinä ollut kova usko uusiin markkinoihin. Ei se nyt niin hyvää ole.... hintaansa suhteessa. Käsityö siinä tietysti varsinkin maksaa.
Olin muuten Mikkelissä Länsi-Savo lehdessä silloin kun ensimmäisiä muikunperkauskoneita saatiin toimimaan. Muistan kun Veikko Kilkki oli ihan innoissaan siitä. Uutispäällikkönä oli talossa. 1987. Mikkeliläinen Veikko Kilkki antoi Juha Vainiolle aiheen yhteen hänen suurimmista lauluistaan, mutta se oli päätyä takassa poltettavaksi — Vanhojapoikia viiksekkäitä ei tahtonut kelvata suurelle yleisölle mutta aika on tehnyt siitä rakastetun klassikon