Tätä ei insinoorit olleet vielä pilanneet. 152/45 C – Wikipedia Jaa onhan noihinkin Tampella tehnyt uusia putkia. 152/50 T – Wikipedia Semmoinenhan se taisi olla. Toisaalta ei se ollut kartussivehje. Ja 130TK oli se mikä kyllä parikin kertaa ladattiin mutta aina tuli jotain ja homma keskeytettiin.
"Ansiokasta pohdintaa kertakaikkiaan!" _________________________________ Mun arvaus on että jos tarpeeks isolla tykillä "päästää" niin se ikäänkuin häviää kokonaan itse "päästämistapahtumassa" - tai "niinku sillai". Siis se piippu ainakin. Tää nyt on tämmöstä mutua vaan mutta... Niinhän vois luulla? Melkein niinkuin antimaterialla hivelis... Ainakin joku vois hetkellisesti niinkin tuumiskella?
Kyllähän sä tiedät ettei täs voinut ottaa tosissaan enää koko höpinää... toihan meni -taas- "ihan"... *kyllähän sä sen sen tiedät* _____________ Mut ei sentään nimitellä/haukuta ketään - jookos? (edit. tää ei ollu diefenbakerille)
Asiahan ei taas minulle kuulu mitenkään, mutta kun tiedon valoa ehkä pitäisi tähän tykistökeskusteluun kuitenkin hieman jakaa. Putken käyttöikä riippuu monista asioista, esim rihlattu vai sileä, kaliiberi, päällystetty vai ei jne jne. Suurimman kulutuksen aiheuttaa käytetty lataus. Siksi käyttöikä ilmoitetaan täyslatausekvivalentteina. Ajankohtaisen Nato kaliiberin 155mm nykyaikainen kenttätykki kuluttaa putkensa 2000-2500 täyslatauksen jälkeen käyttökelvottomaksi kuluttaen putken karkeasti ottaen 2mm materiaalihäviöön halkaisijasta mitattuna. Tästä voi jokainen laskea eri tykeillä (=putken pituuksilla) kuinka paljon tavaraa lähtee täyslatauksen mukana putkesta taivaalle. Vanhemmilla tykistöaseilla voi huoletta olettaa kestoksi 1000 täyslatausta. Mutta asia ei ole siltikään ihan suoraviivainen koska nykyaikainen tykistön lataus tuottaa kovempia paineita ja kuluttaa eri tavalla kuin vanhemmat aseet. Periaatteessa jos ei ole väliä mihin ammutaan ja osutaanko mihinkään niin vanhempi tykki putkineen ja lukkoineen voi kestää enemmänkin kuin nykyaikainen 155mm kenttätykki. Ja se kalliossa oleva rantapyssy on ihan kenttätykkiin verrattavissa, mutta kiinteästä tornista osuu tarkemmin kun taulukot on kunnossa kyllä reilusti yli 20km päähän.
Vanhat Obuhovin tykit olivat kauan Suomen rannikkopuolustuksen pääaseita. 305 mm putki, vajaat 16 m pitkä ja putken massa noin 50 tonnia. Ruutia paloi per kuti 152 kg. Paine siellä alkupäässä 2500 bar kulmilla. Ammuksia taisi olla monenlaisia, mutta painavimmat 750 kg luokkaa. Lämpötilat ovat noitten vehkeitten putkissa hetkellisesti aika suuria, ja joka laukauksella ohut pintakerros putken sisäpinnalla sulaa ja pyyhkiytyy pois - se ei niinkään ole mekaanista kulumaa, jota sitäkin tietysti on, kun raskaita ammuksia kiihdytetään melkoiseen alkunopeuteen. Suuri merkitys on lisäksi putken sisäpinnan haurastumisella, jonka aiheuttavat suuret lämpötilavaihtelut. Putkihan kuumenee pinnaltaan äkkiä sulamislämpötilaan, ja jäähtyy taas nopeasti lämmön kulkeutuessa kauemmas pinnasta. Jatkuvat kuumenemis-jäähtymissyklit haurastuttavat terästä. No, jos oletetaan noillekin tykeille Materon edellä asettamat lähtökohdat - 1000 laukausta ja 2 mm kuluma, voidaan tosiaan laskea katoava teräsmäärä per kuti. Putken pinnasta lähtisi siis 0,002 mm per laaki. Putken sisäpinta-ala on noin 1738 dmˆ2. Hävikin tilavuus olisi 0,035 dmˆ3 ja jos tiheys on noin 8 kg/dmˆ3, saadaan katoavan tavaran määräksi 0,28 kg per pati. Ei siis ihan kiloa kutia kohti, mutta jos hiukan muutetaan lähtöarvoja - oletetaan, etteivät nuo tsaarin ajan Venäjällä valmistetut putket kestä mainittuun kulumaan kuin 250 laukausta, saadaan se 1 kg per pamaus arvioksi. Sarjatuliaseitahan nuo eivät olleet, eikä kai millään yksilöllä ammuttu koskaan muutamaa kymmentä laukausta enempää. (Joku innokas laskimen omistaja varmankin tarkistaa laskut - pilkkuvirhe kun vaanii aina.)
Tuollainen oli (on) Kuivasaaressa myös museoituna ja meille kerrottiin että kun viimeksi sillä ammuttiin niin Kaivarissa hajosi ikkunoita. Olikohan siinä yhdenlaista turistilisää myös. Varmaan kuitenkin niistä millä me ammuttiin kerrottiin luotettavaa tietoa.
Sulkeisten kesto! Pakko vielä sanoa että satuin seuraamaan pätkän saunasarjasta jossa tää yks Kasper ( suomenruotsalainen varmaan) kiertää maan erilaisia saunoja. Oli semmoisessa pyöreässä kivirakennuksessa Porkkalassa ja vieressä rannikkotykki. Siitä siirryttiin sitten Fiskarsiin ja juonto kuului jotenkin niin että tykinkantaman päähän siirryttiin. Se olisi kyllä jo melkoinen tykki. Pidin sitä virheenä ilman muuta. Jos siinä ajateltiin noita 305 muinaisjättejä niin kai se voisi olla mahdollista vaikkei varmaan yhtään käytännöllistä. Karttaan laitoin Upinniemen kun luulen että sauna oli siellä. Mäkiluodossa ehkä voisi olla semmoinen iso tykkivanhus ainakin.
Kajanuksen saunalta Fiskarsiin on linnuntietä melko tarkkaan 50 km. Jopa noilla 12-tuumaisilla jäisi kantama hiukan nihkeäksi, ilmoitettu on 42 km. Aika lähellä kuitenkin ollaan. Samaa luokkaa ovat uusien kenttätykkien kantamat, hieman alle 40 km. Amerikkalaisilla tosin on noin 70 km päähän ampuvia tykkejä, mutta niitten ammuksissa on jonkinlainen rakettipolttoaineen systeemi, ne polttelevat sitä vielä matkalla.
Niillä 305-millisillä saatiin Suomenlahti suljettua tarvittaessa. Suomella ja Virolla oli 30-luvulla yhteisiä suunnitelmia, ja Mäkiluodon ja Naissaaren tykkitorneilla pystyi ampumaan ristiin koko välin.
1000 laukausta putken kestoiäksi on kyllä kovin vähän, saattaa jonkin Abramsin M256:n kestoikä olla tuota luokkaa. Kenttätykeissä taitavat määrät olla selvästi suurempia, muistelen jostakin lukeneeni, että M109A6:n putken kestoikä on 7000. Voi toki olla, että muistan ihan väärin ja Matero on aivan oikeassa. Kunhan tässä lämpimikseni....
Tuo 1000 laukausta oli Harrison-Stetson-menetelmän arvio 1907-malliselle 12-tuumaiselle. Niillä ei kai koskaan niin paljoa ammuttu.
Eivät kai ne rantapyssyjen arvioidut kestoiät olleet kovin mittavia. Jossain tykistön historiikissa mainittiin talvisodan kohdalla, että ampumatarvikkeita oli varastoitu tykeille sen verran, kuin putkien odotettiin kestävän. Paljonko se nyt sitten oli, ei ilmennyt, mutta kun ajopanos ja ammus painoivat puoli tonnia yhteensä, ei niitä nyt ihan 1000 laakia voinut olla tykin yhteydessä olevassa varastossa.
Saattoipa hyvinkin olla. Joku tykistötaistelun kertomus oli, hiukan epävarma muistikuva. NL:n laivassa oli 12 samanlaista tykkiä, ja se ampui 400 laukausta rantapatteria kohti. Vastaan ammuttiin 2 putkella noin 50 laukausta. Siitä taisi kuitenkin tulla tasapeli, kumpikaan osapuoli ei saanut viholliselle merkittäviä vahinkoja aikaan. Samoja tykkejä oli tsaarin sotalaivoissa, 4 aina kolmessa tornissa.
Rannikkotykistö (jos siihen lasketaan myös maalla olevat torpedonheittimet) voi olla laivoille ihan vaarallinenkin, kuten voisivat todistaa saksalaiset Oslon edustalla 1940 ja britit Gallipolin tienoilla 1915 (no, siellä rannikkotykistö ajoi miinanraivaajat pakosalle ja isommat laivat sitten poksahtelivat miinoihin).
Rannikkotykeillä ammuttiin aika vähän sota-aikanakin, mutta se taisi johtua enemmän siitä, että vihollisalukset pysyttelivät kantaman ulkopuolella. Jarkosodan aikana Kuivasaaren tykit kai ampuivat kerran, Hangosta vetäytyviä venäläisiä kuljettanutta alusta. Suomessa tykit korvattiin sitten 60-luvulla hankituilla ensimmäisillä merimaaliohjuksilla.
Kolmatta sivua on tykillä ammuttu Nikonin ja Canonin sulkimia. Joku foorumia tuntematon henkilö kun sattuu hakukoneen kautta sivustolle saattaa ihmetellä moista menoa