Pitkään on ollut mielessä testata käytännön tasolla, miten kehitteen laimentaminen (ja vastaavasti kehitysajan pidentäminen) vaikuttaa negatiiviin. Valotin 4 kpl identtisiä negatiiveja 8X10 Ilford FP4+ kaikki samalla valotusajalla 1/15 s f:22. Aurinko paistoi sivulta suoraan kohteeseen, päivä oli pilvetön ja olosuhteet samat koko valotussession n. 2 min ajan. Kehitys tehtiin kaikki samalla tavalla eli 1 kpl 8x10 ruutu Jobo 3005 kehityspurkissa. Ensimmäinen ruutu kehitettiin Rodinal 1+25 eli 20ml Rodinalia ja vettä, kunnes on 500ml. Kehitysaika 8 min. Toinen ruutu Rodinal 1+50 ja kehitysaika tuplat eli 16 min. Kolmas ruutu 1+100 ja kehitysaika taas tuplat eli 32 min. Viimeinen ruutu Rodinal 1+200 ja kehitysaika tuplaksi eli 64 min, siis: Laimennos Keh.aika 1:25 8 min 1:50 16 min 1:100 32 min 1:200 64 min Vedostus kaikille negoille samalla arvolla pinnakkaisena Ilford MG RC paperille ilman mitään filtteröintiä. Pinnakkaisista sitten tasoskannerilla digitointi. Vuescan teki suorasta skannaustiedostosta keskiharmaan, jonka vuoksi kontrasti on säädetty PS automaattiasetuksella. Lopputulos vastaa hyvin pitkälle pinnakkaisia. Olennaista kuvissa ei ole PS, vaan nähdä, miten kehitteen konsentraatio ja vastaava kehitysajan pidentäminen vaikuttaa lopputulokseen. Rodinal 1+25 näyttäisi antavan aavistuksen tummemman negan ja erityisesti kaikkein kirkkaimmista kohdista, muuten ei juuri eroa negatiiveista löydy. Olin hyvin yllättynyt, että vielä 1+200 laimennoksella (2,5ml Rodinalia) 8x10 nega saa täyden tiheyden ja on täysin vertailukelpoinen kaikkien muiden kanssa. Kuvien sävyerot johtuvat skannauksesta, pinnakkaiset ovat kaikki samansävyisiä.
Onhan noissa 25 ja 50 kuvissa aika selkeä ero. Ei kai tosin mitään, mikä ei paperin jyrkkyydellä ja vedostuksen valotusajalla olisi kompensoitavissa. Noinkin suuritöinen ja aikaa vievä testi tietysti kannattaa aina tietysti tehdä vanhentuneilla kemioilla...
Massive Chart Dev -sivustolta Ilford FP4+ * Rodinal puuttuu täällä esiintyvä 1+200 -rivi. Sielläolevassa 1+100 rivillä on nootti, että "low contrast". Tässä testissä todistetaan, että tämä kyseinen nootti on siksi, koska ei kehitetty samanaikaiseksi, kun oli vähennetty kehiteliuosta. Webifoorumeilla mitä useimmiten kerrotaan, että Massive Chart Dev -sivusto on jumalasta seuraava (ylöspäin) kun foorumeilla kysellään erilaisia parametreja filmikehittämiseen, niin tämä testi on todistus siitä, että täytyy ottaa aivo käteen, ja pitää tehdä tarvittavat testit omine käsine (tai luottaa luotettavan tahon, silloin, kun todistusvoima on riittävä), jotta voi luotaa ajatusvoimaan, eikä luottaa internet-oraakkelin ennustukseen. HS kirjoitti tänään Suomen itsenäisyyden ajan tärkeimmäksi kirjaksi valittiin suurtyö, josta muistan, että se oli moniulotteisten lauserakennelmien kehto. Nyt takaisin todellisuuteen. Lisäsin screenshotin siitä Massive Chart Dev:in tuloksista tänään 13-07-2022. Toivottavasti ne päivittävät niiden tietokantaa, kun tästä testistä tuli parempia sovelluksia ajoista ja liudennuksista.
Kehityksen lopputulokseen vaikuttaa niin moni asia, että mikään julkaisu ei voi olla muuta kuin suuntaa antava. Siten niiden julkaisujen hienosäätö on aika turhanaikaista. Kunkin kehittäjän henkilökohtaiset tavat vaikuttavat; miten ajanlasku aloitetaan ja lopetetaan, miten sekoittelu oikeasti tehdään, kastellaanko filmi ennen kehitystä, ja jos niin miten, miten purkki tyhjennetään, miten keskeyte kaadetaan ja minkälainen jne. jne. jne. Siten tuo tapa - omien työnkulkujen testaus - on se ainoa oikea, jos tarkkuuteen pyritään. Lisäksi jatkotyön tapa vaikuttaa optimaaliseen tulokseen - skanneri, suurennuskone. Entisaikaan oli itsestään selvää, että kondensorikone ja hajavalokone olivat erilaisia, ja optiminegatiivi hajavalokoneelle (väripää tms) oli hiukan tiheämpi (siis kontrastikkaampi) kuin kondensorikoneelle. Joskus maailmassa oli tapana kuvata kinarirullan alkuun aina kaksi testiruutua: tasaisesta pinnasta mittarin mukaan ja neljä pykälää ali. Kehitys oli about kohdillaan, jos ruutujen tiheydet densitometrillä olivat 0,7 ja 0,1. Noin yleisesti, kehitystestit ilman densitometrisiä mittauksia ovat pseudotiedettä. Tuntemukset ovat tuntemuksia, luulot ovat luuloja - mittaaminen on. tietämistä. (Vanhan liiton sanonta, mutta niin totta....)
Rodinal on mielestäni hyvä, koska säilyy hyvin, ja sillä voi tehdä melkein millaisia laimennoksia tahansa. Mutta kyllä se oman prosessin testaus on se tärkein.
Rodinal oli oikein hyvä kehite sen ajan filmeille silloin 1890-luvulla. Siitä tosin on jo 130 vuotta.
Kauan se ottaa, kuitenkin. Jauhemaiset sitten kestävät kuivassa säilytettyinä käytännössä ikuisesti. D-76 myytiin joskus peltisissä säilykepurkeissa.
Aivan totta. Harrastajana joka ei koskaan ole densitometria käyttänyt, olen päätynyt siihen, että prosessi joka on sujuva (ja tietysti vakioitu) ja jonka lopputulos miellyttää minua, on minulle hyvä prosessi
Ei niistä peltipurkeista ikuisuutta ole vielä. Purkeista joita mulla on päättelin että ainakin 90-luvulla toimi vielä Ranskassa Kodakin tehdas. Mahtaako isompien kuin litran Kodakin jauhepakkausten kahdella ainesosalla (A+B) olla kuitenkin syynä jauheen säilyvyys? (Niissäkin ohjeissa sanotaan että kaikki pitää sekoittaa kerralla, mutta A+B on kuitenkin jaettavissa melko tasalaatuisiin sekoituseriin esim. vaa'alla. Yhdessä komponentissa enemmän ongelmaksi jaossa tulisi erikokoiset kiteet, jotka kerrostuvat aivan samoin kuin sorassakin isot kivet "kelluvat" hienompien päällä. Toki niissa A:ssa ja B:ssäkin voi olla myös useaa jauhetta sekoituksessa (?), mutta ei ne näytä yksinään kovinkaan kerrostuneilta ja on myös sekoiteltavissa ennen avaamista.) Huomasinkin juuri muuttolaatikossa D-76 pussit jotka olin teipannut kiinni ja merkinnyt mitä jäljellä on. Muistan että pussien painon määrittelin myös tyhjentämättä ottamalla määräkokoisen palasen siitä vaakaan! Edit. D76 onkin yhdessä pussissa. Koskee siis kuitenkin Microphen ja Xtol kehitteitä. Toki myös jos ottaa D76: sta vain osan niin huomioikaa kerrostuminen. Nämä tavat on vastoin ohjetta. Kyse siis vain siitä, etten viitsinyt sekoittaa viittä tai kymmentä litraa kerralla. Tai jenkkigallonia. Enkä säästäväisenä ostella litran pakkauksia. Aika hillittömät litrahintaerot meinaan.
Niinpä. Sen verran paljon hommassa on näppikohtaista vaihtelua, että omaan tarkoitukseen vakioitu työnkulku on just se oikea. Vakiosävyinen negatiivi helpottaa vedostamista, mutta aika paljon saa pielessä olla, ettei kohtuullista vedosta ollenkaan syntyisi. Mustavalkonegan toistoalue on 12-14 aukkopykälää, paperin 5-6. Paperin toistoala sattuu kyllä sille negalle johonkin kohtaan, ellei ole toivottoman paljon alivalotettu.
D-76 on aika peruslaatuinen metoli-hydrokinonikehite, jossa on vain kehiteaineet ja happamuudensäätöön suoloja. - Jaa, hiukan bromidia hunnuttumisen estämiseksi. En oikein osaa sanoa, miksi sitä kahdessa pussissa myytäisiin, ellei sitten kaupallisiin koneisiin tuorestettavaksi. - Olen kyllä kuullut sitä käytettävän niinkin, että filkkaa liotetaan veteen sekoitetuissa kehiteaineissa (metoli+hydrokinoni+bromidi), ja kehitteen annetaan imeytyä emulsioon. Kehitehän ei toimi, ennen kuin se on emäksisessä liuoksessa, joten sitten filkka siirretääm emäsosuuksien liuokseen kehittymään. Se kehittyy sitten vain sen verran, kuin emulsioon imeytynyttä kehiteainetta riittää, joten kai melkoisen tasaava kehitys niin saadaan, eikä ainakaan ylikehittymisen vaaraa ole, vaikka pitempäänkin liotettaisiin. Muutoin kai D-76 tavallisesti on yhdessä purkissa. (En oikein usko, että tuo jaettu kehitys toimisi kovin hyvin nykyisillä ohuilla emulsioilla, taisivat olla paksumpia silloin vanhaan hyvään aikaan.) Sekoittelin noita itse silloin joskus, kun apteekista sai aineksia tiskiltä. En oikein tiedä enää miksi, mutta kai se oli sitä nuoren kokeilijan ja keksijän intoa. Ja labravehkeitä oli nurkissa kemian opintojen jäljiltä.
Ouh! Sekoitin toisiin kehitteisiin. Ilford Microphen on ainakin a+b pusseissa. Ja Kodak X-tol. Nuo onkin juuri kaksi viimeksi käyttämääni.
Joo. Niissä on metolin tilalla phenidonia. Luulisin, että ne on vain liuotettava erikseen, kehiteaineet ensin veteen. Joku komponentti ei ehkä liukene kunnolla emäksiseen liuokseen. Yhtenä liuoksenahan niitä sitten käytetään. Jotain kaksikomponettisia kehitteitäkin on ollut, ensin liotus toisessa ja sitten toisessa. En kyllä muista kokeilleeni.
Jos vertaat Massive Dev Chart aikaa 1+100:lle (20 min) ja vertaat käyttämääni aikaan (32 min) niin ilmiselvästi 20 min on "low contrast".
Juuri niin. Tuo minun ylläoleva seuraava lause oli tarkoitettu kertomaan juuri tämän; nyt tässä vaiheessa pari päivää sen minun oman lauseen kirjoittamista, niin en nyt ymmärrä paljonkaan sitä lausetta, vaikka kirjoitin sen silloin. Sinun lause on naseva, lyhyt, ja suora. Tykkään.
Vanhassa luontokuvausoppaassa (Ingvar Holmåsen 1977) oli tai on mielenkiintoinen kehitysresepti, jota ei jostain syystä tullut kai koskaan kokeiltua. Siinä käytettiin muistaakseni pelkkää metolia kehiteaineena (metoli ilman hydrokinonia on aika ohutta jälkeä tekevä kehite) ja pitkä standi ihan liikuttelematta - no, 15 min tai jotain. Ingvar väitti, että niin saadaan paras mahdollinen ääriviivaterävyys, kun kehite kuluu sieltä valottuneemalta puolelta rajaa enemmän. Kirja ei ole just nyt käsillä, joten en voi tarkistaa asiaa. Loogiselta se kyllä tuntuu edelleen. Resepti lienee olut suunnilleen D-76 ilman hydrokinonia. Ainakin hyvin tasaava, "low contrast", kehitteen on oltava.
Ite aattelin testata Pyro 510, pitäs ens viikolla tulla Film Friday: Is 510 Pyro the next great film developer?
Minä tilasin samaa. Kuulemma säilyy tästä ikuisuuteen. Testamentissani sanon, että tarvitsen jäljellejääneen kemikaalin sinne hautaan. Mikä voisi olla olennainen testiskenaario tänä vuonna?
Minä kyllä ymmärsin että luvataan 6 v säilyvyys, mutta tuolla 1:100 suhteella tuo purkki mun käytössä saattaa sen 6 v kestääkin. Jos osoittautuu hyväksi, on omaan käyttöön täydellinen kehite, tosin hc110 on myös toiminut hyvin jolla myös säilyvyys lähes ikuinen