Jos miljoonarunkoa esiteltäisiin markkinoinnissa, kääntyisi mainosvaikutus helposti negatiiviseksi kun alkaisi ilmaantua enemmän niitä jotka pettyvät jo 150000 hajonneiden kanssa. Ahkeraa timelapsee niin tuleehan sitä ruutua. Eikä kulu paljon napit ja rullat.
Joku aika sitten katsoin korjaamon pihalla, kun kohtuullisen kunnossa olevan näköistä Mersua tyrkittiin siirtolavalle. Kysäisin omistajan näköiseltä, miksi auto paaliin pantiin. Sanoi sillä ajetun jo 1300000 km, ja kun hän sai kaveriltaan uudemman, vain miljoona km ajetun, niin ajatteli vaihtaa käyttöauton tuoreempaan. Miljoona km oli aikoinaan tavanomainen aika vaihtaa ammattiajossa ollut Volvo uuteen. Luotettavuus alkoi heiketä, ja ammattiajossa viivästykset ovat aina haitaksi.
Niinpä, henkilöautoille tuo miljoona kilometriä on jo melko paljon. Sen sijaan kuorma-autoille se ei ole vielä matka eikä mikään.
Eikös se miljoonan mailin Volvo ollut Yhdysvalloissa? Artikkelin mukaan siihen oli vaihdettu moottori ja vaihdelaatikko ainakin kerran, jos oikein muistan.
Kolme moottoria ja kaksi vaihdelaatikkoa. https://www.autoevolution.com/news/...lvo-gets-new-one-but-with-a-catch-181358.html
Jollain kuljetusliikkeellä oli 240 farmari jolla jakoivat postia pohjoisessa. 2 miljoonaa kilometriä tuli täyteen, toinen miljoona yhdellä moottorilla. Auto oli -79 mallinen. tässä: Yli 2 miljoonan Volvo - SE Mäkinen Logistics Oy
Nimenomaan nuo Mäkisen kuljetusliikkeen Volvot olivat niitä suurten kilometrimäärien autoja. Farmarimallin 245 ja sitten myöhemmin 240. Ymmärtääkseni kuljettivat pankkien tietokonelistoja. Siihen aikaan nopein tapa siirtää suuria tietomääriä oli pakata ne autoon ja lähteä ajelemaan. Tuo 2,6 miljoonaa ajettu taisi kuitenkin olla postiajossa.
Tässäkin kolme moottoria ja kaksi vaihdelaatikkoa. Kyllä kamerakin kestää kaksi miljoonaa laukaisua, kunhan suljin välillä vaihdetaan.
Laukaisumääristä tuli mieleen muinaiset, kuinkas muuten. Inttiaikoihin olivat kokeilleen Santahaminassa, montako patia Kalashnikov kestää laukoa, ennen kuin alkaa tulla toimintaan häiriöitä. Kuulemma hiukan yli 20000, sitten posahti piipun kylkeen reikä. (Vertailun vuoksi, sen ajan Suomi-konepistooleilla 4 tai 5, sitten oli pati poikittain.)
Niin ja isojen tykkien putkista irtoaa joka laukauksella kilokaupalla metallia. Laukaisumäärät lienevät luokka 200 – 300 kpl/putki (??).
No niin minulle aikanaan kerrottiin, kun vierailin Tampellan tehtailla ja katselin tykinputkien valmistusta. Ei ole omakohtaista kokemusta asiasta.
Vanhoja rannikkotykkejä kai lämmitettiin puolipanoksilla, ennen kuin täysiä latinkeja lauottiin. Jossain mainittiin, että Pukkion tykki vaurioitui Talvisodan aikaan, kun piti yllättäen ampua täysillä.
Turistioppaiden jutuissa on usein jotain oikeansuuntaistakin mutta kilokaupalla myös ihan vaan viihdettä. Kyllä vanhoilla 152mm kiinteillä rannikkotykeillä edelleen ainakin osui minne tähtäsi vaikka olivat todella vanhoja jo silloin -85. Ja niitähän silloin vielä käytettiin aika ahkeraan joka vuosi. Oli mm. eri rannikkotykistörykmenttien väliset kilpailut. Maaleja hinasivat jossain 10km etäisyydellä. Tykin miehistön luku oli muistaakseni yli kymmenen. Se oli rantakallioon kaivettu ja päällä laakea teräskupu. Jossain 20km taisi olla niitten järkevä maksimikanto. Pyöristyy muisti tässä vaiheessa jo noissa asioissa. Nämä tykit oli jo periaatteessa museotavaraa silloin. Ohjukset tuloillaan mutta modernejakin tykkejä jo oli joitain ja semmoisellakin jo ehdin harjoitella. Oli elektroniikkaa ja ruuti erillisessä pötkyläpussissa ja ammus siis erikseen. Muistan että puhuivat kuitenkin väistyvästä aselajista jonka ohjukset tulevat syrjäyttämään. Kiinteät tykithän tosipaikan tullen hyökkääjä tuhoaa heti tarvittaessa... ei voi kuvitellakaan etteikö koordinaatit olisi tiedossa.
Ei kyllä kertoja ollut ”turistiopas”, vaan konepajainsinööri, enkä ollut siellä turistina vaan muista syistä. (Vaikka kilo jotain rautametallia ei ole isokaan palanen). Kertoivat myös, että putken reikä koneistetaan ensin hieman tarvetta suuremmaksi ja sitten taotaan haluttuun mittaan, niin saadaan lisää kestävyyttä. Mutta jos ”Mirrored” on asiantuntija, niin kerro toki, montako laukausta suuremman puoleisen tykin putkella voi ampua ennen vaihdon tarvetta?
"laukaisumäärät sulkimissa" Mä olen vaan käynyt armeijan Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentissä. Tampellan turistioppaan tietojen oikeellisuus. Tai kuinka horoilla piipuilla vielä hyvin ammutaan. Sinähän nyt taidat olla piippuinsinööriasiantuntija. Ne 152mm oli jotain tsaarinaikaisia melkein. Ei kai Tampellaa vielä. Googlaa.
Juu, kieltämättä juttu on lähtenyt hieman rönsyilemään, mutta en minä kyllä aloittanut keskustelua tuliaseiden piippujen kestosta. Eli keskusteltiin aivan eri asioista. Minä kerroin jostain 1980-luvun tykeistä ja sinä höpötit jostain ”tsaarinaikaisista”. Eli ”mirroredin” asiantuntemus ei ole edes sen ”turistioppaan” tasolla. Googlaa ite, ei tämä minua niin paljon kiinnosta.
Höhlä, se oli Tampella joka oli tullut juuri Kuivasaareen ja jolla pääsimme jo harjoittelemaan. Kuitenkaan yhtään laukausta emme laittaneet menemään, vaikka tarkoitus oli. Siihen tuli aina jotain tarkistettavaa, oli ensimmäinen tykki laatuaan. Elektroniikasta taisi kiikastaa, kaikenmaailman varojärjestelmiä jotka ei ollut vielä toimivia. Kyllähän se oli tietynlaista turismia olla tuolla saarissa melkein vuoden. Mutta perusjuttu on se, ettei siitä kilokaupalla voi metallia irrota joka laukaisulla. Ei vaan mee läpi, sorry. Kertaluokan liioittelu.
Idiootti vaan lässyttää, vaikka ei ole mitään käytännön kokemusta asiasta, eli siitä ampumisesta ja tykin putken kulumisesta. Mutta joo, ihan miten vaan.