Niin, ihan vanhoja perusjuttuja. Mä kuulin siitä isobroidilta (joka opetusluvalla mulle autokoulun korvasi) kun se oli ammattikoulun käynyt jossa sama eka vuosikurssi autoasentajien kanssa (lentokonepuoli). Niin siis eka asia mitä tässä aiheessa kuulin silloin aikanaan oli että kun vaihtaa raidetangon pään, pitää mallata - jo ennen kuin koskee avaimiinkaan - uutta osaa vanhaan nimenomaan sen pituuden suhteen ja missä kohtaa kierre menee nivelen sisään. Merkitä kohta vaikka. Uusi samalla lailla. Virhettä voi tuoda erilaiset tarvikeosat tai valmistussarjat toki että tarkka saa olla.
On kyllä muuten sen verran tarkkaa tehdä nelipyörsuuntaus, että jätän suoraan pajalle jossa on kunnon laitteet. En lähtisi enää tekemään itse edes pajalla, turhautuu vaan aikaa.
On syytä muistaa myös että täsmällinen aurauskulma on paitsi valmistajan mallikohtainen suositus, myös samalla kompromissi. Se perustuu johonkin valittuun auton lastaukseen. Kuinka paljon takajouset päästää perää keulaa enemmän alas yms. Aurauskulma ei ole ainoa kulma eturenkaissa. Esimerkiksi pakettiauto jota ajetaan pääsääntöisesti tyhjänä, voi olla "virallisilla" säädöillä melko keturallaan. Tai farkku suuressa takalastissa.
Niin ne antaa ymmärtää. Kalliit laitteistot nääs. Jos joka nivelen vaihdon jälkeen veisi tuohon toimenpiteiseen, sillä rahalla ostaisi äkkiä rengassatsin. Vähintään parin. Mutta RB:n kertomusta miettien, asiallisista korjaajista on pulaa. (Vaikka olisivat suositelleet suuntausta mikä jätetty kuitenkin teetättämättä.) Ja onhan se yleensä huonompi ja vähän vaarallinenkin ajaa jos niin paljon on väärin että äkkiä reunat kuluu. Useimmin tullut osteltua rengaspari kerrallaan.
Nii cedricfan on hienojen klassikkojen autoharrastaja ja näkemys erilainen. Vaikeatahan se on prikulleen tehdasarvoihin laittaa kotikonstein. Ennen nykyisten säätölaitteistojen aikaa se oli myös työteliäämpää korjaamoillakin. Vaan onhan niitä pikkupajoilla vanhoja apuvälineitä joskus nurkissa vähintään siihen suunnilleen oikein säätöön. Pyöriin kiinnitetään semmoiset pitkät palkit joista millimitalla mitataan. Saattaa olla jopa niin että pyytävät tulla takaisin jos ei tunnu hyvältä. Mutta voi olla häviävä asia tämmöiset. Sukupolvikysymyskin ammattikunnassa. P.S. Se nelipyöräsuuntaus on ymmärtääkseni takapyörien osalta enemmän tarkistus ja harvemmin takana onkaan säätöjä. Mutta kun vimosen päälle tehdään, "tähtäyslinjat" otetaan takaa.
Nämähän eivät ole mitään ”taidekuvia”, eli ei varmaan juuri ketään täällä kiinnosta, mutta kun tuossa joku viesti taaksepäin kerroin suurten öljysäiliöiden siirrosta, niin tässä muutama kuva aiheeseen liittyen. Eli, ensimmäisessä kuvassa näkyy yksi tunkeista, joilla säiliöt nostettiin ja toisessa kuvassa ollaan valmiina ajamaan kuljetuskalusto säiliön alle. Kolmannessa kuvassa säiliöt ovat jo proomussa valmiina merimatkalle Ruotsiin.
Oli vähän vastoinkäymisiä maan saamiseksi istutuskuntoon. Ensin kone, sitten sade, lopuksi helle. 17.6. tulin istuttaneeksi turpeeseen irtoastioihin ja tänään vasta sain viimeisetkin peltoon. Nicola Siikli Blue Congo Blå Bornholm (tuliainen itse nimetty) Violet Queen Puikula
Tuossakin kannnattaa hieman miettiä, mitä vaihtaa. Esim raidepäät on yleensä sen verran halpoja, että kannattaa vaihtaa parina, oletettu kestoikäkin on sama. Alatukivarren osat: harvoin kannattaa vaihtaa yksittäisiä puslia tai palloa, vaan koko alatukivarsi. Kyllä ne on mitoitettu kestämään sama aika. Toki on rakenteellisia poikkeuksia kuten vaikka Mersun takapää, mutta sielläkin on ne pari muita kuluvampaa osaa. Tai toisaalta Transporterin T4 johon kannattaa vaihtaa joka kerta kaikki, vaikka onkin muovikassillinen. Tai surullisen kuuluisa Passat/A4/A6 etupää, josta ei saa hyvää, vaikka vaihtaa kaiken. Tietty ne autot, joilla ajetaan vain seuraavaan katsastukseen on oma lukunsa. Mutta nekin vaan tuppaa olemaan joka vuosi vain seuraavaan leimaan saakka...
No mä olen todennut että hyvää korrelaatiota nivelien iällä ja kestolla ei ole. Aivan sattumanvaraisesti kestää kauan tai hajoaa pian. Siksi vain väljät vaihtoon. Eihän noissa kovin paljoa ole edes sitä, että "kun nyt on tuo kohta auki, niin on kätevää vaihtaa tuo toinenkin". Usein työ vain tuplaantuu jos pareittain vaihtaa. Auto ei ole tässä harraste vaan mahdollisimman vähällä työllä ja rahalla laillisena ajossa pidettävä laite. Ei yhtään liikaa painetta eteen ja varovaista ajoa huonoilla teillä niin helpottaa nämä kyllä vanhassa Expertissä, joka taitaa juurikin olla paku henkilöauton ohjausosilla. Nivelet kovilla. Ja kyllä, siinä on nuo alatukivarret tehty niin ettei siitä hevillä erikseen mitään puslia vaihdetakaan vaan uusiksi on mennyt. Ensin toinen puoli ja kuuden vuoden päästä toinen. Mulla on ollut tuo jo yli 10 vuotta.
katso liitettä 284531 No nyt vihdoin tuli tämä runko rikkoutuneen FM2n tilalle. Taitaa olla downgreidaus, mut näillä mennään Nikonin leirissä.
Nikon on aina Nikon. Joskus myös Mikon. Nipponin ikon kuitenkin. Tuossa vois kai suosiolla mennä aika-automaattiin valotuksen lukituksella. Miten lukitus on toteutettu? Käsisäätö ei lie niin sujuvaa kuin FM:llä?
Ei siinä taida olla kuin 1,5 aukon ylivalotusnappi, muuten suljinautomatiikka ja M90 ja B. Vitkalla peili nousee heti. Erillistä virtalukitusta ei näköjään viritinvivussa ole, mutta M90 asetus lukitsee virran.
Jopas jotakin. Valotuskontrolli kuin pokkareissa. Niillä sitten: herkkyydensäätö ja 1,5 aukon nappi. Luulin että Canon AV-1 oli pohjanoteeraus. Nikon pisti "paremmaksi". Anteeksi. Kyllä sillä värinegaa nappailee ja hyvin. Jos vaan maittaa. Valotusvarat on mahtavat värinegassa, varsinkin Kodakin moderneissa filkoissa.
Mulla on ollut AV-1, mut siinä ei ollut mekaanista aikaa ollenkaan, joten Nikon pyyhältää ohi. Eiks joo?
Katselin AV-1 käyttöohjetta. Vaikuttaa siltä että valotuksen kontrolli on samanlainen siinä. Siis muistin väärin ja luulin että siinä olisi käsisäätö jollainen lailla mahdollinen. Jos mekaaninen aika on hyödyksi joskus, sillonhan Nikon on valtava voittaja jälleen. En koskisi pitkällä tikullakaan kumpaankaan. Oikein järkkärit.
Kuviin ei näillä tunteellisilla jutuilla ole juuri mitään kontaktia. Ottaa kuviaan millä tahansa, kuvat ovat kuvia eikä runkoa kysellä.
Toimiihan se herkkyyssäätö valotuksen korjailuna, toisin hikan työläästi. Negoilla ei juuri ole väliä, miten valottaa, pari pykälää sinne tai tänne ei haittaa. Mieluummin kuitenkin reilusti kuin niukasti.
Aika lyhyt oli aika kun EMmiä käytin silloin kun nuo oli uusia. Halpa hinta ja keveys kiinnosti, mutta kun valotusta ei saanut kivasti korjattua. Olis ollut edes muistilukitus... No nyt digien kanssa käyttää helposti juuri muistilukitusta tai EV korjailua etusormella.