Zeiss Super Ikonta IV:en myynti ei enää harmita. Ostin nimittäin uuden. Ja nyt tarkoitan siis UUDEN. Ruotsalaisen myyjän isoisä sai tämän kameran lahjaksi vuonna 1956, mutta jostain syystä hän ei ikinä käyttänyt sitä. Kamera sekä valmiuslaukku ovat olleet käyttämättöminä alkuperäisissä laatikoissaan siitä asti. Sarjanumero hyvin alhainen, numero 443. Vaatii luonnollisesti suljinhuollon, sen jälkeen kamera päsee käyttöön 66 vuoden odottelun jälkeen.
Oho! Ja raaskit oikeasti ottaa säilymäihmeen käyttöön? Mulla on useitakin uusia kameroita -tosin ysäreitä- joita en vaan raaski.
Kyllä tämä (kuten muutkin kamerani) on hankittu käyttöä varten. Jos saan suljinhuollon tehtyä ajoissa, Super Ikonta pääsee mukaan vaellukselle Sarekiin heinäkuun lopussa.
Nyt vaan sellainen retrovaellus tyyliin kuten joku aika sitten oli esim. Vasaloppet. Jubileumsvasan - Vasaloppet
Eikös tämän ketjun pitänyt tuottaa lukijoille sitä parasta iloa - eli vahingon iloa...? Eikä kamera-kateutta...
Tommosen Rolleiflexin voisin kyllä ostaa. Vaimoni isällä oli sellainen aikoinaan, mutta jossain kahinoissa sekin hävisi ulottumattomiin. Mutta ketjun aiheeseen palatakseni, harmittaa kun Df tuli jälleen kerran myytyä. Toisaalta olen päättänyt, että D40 pysyy mulla loppuun saakka. Se on mainio kamera, ja kun loppupelit alkavat olla käsillä, se riittää kaikkeen.