"Irto-osia" turbiiniputkissa. Toisaalla joku duunari miettii että olisikohan pitänyt mainita heti asiasta kun taskusta putosi jakari ja taskulamppu. Ja sitten se termospullo!
Kuulin kerran jossain radio-ohjelmassa tapauksesta, jossa ilmeisesti itse tekijä kertoi tapauksesta Neuvostoliiton tukikohdassa Virossa. Hän oli huoltamassa ohjusta ja pudotti jakarin sen sisään. Hän mietti hetken, josko tästä pitäisi ilmoittaa, mutta tuli lopputulokseen "mitä väliä, siinähän lentää mukana".
Asekategoria kyllä muuttui kun siihen liitettiin tuollainen tytärammus. Jos lisäksi hohtimetkin olisivat tippuneet, kenties sitten siitä olisi jo tullut rypäleasejäjestelmä?
Vuonna 2008 silloinen esihenkilöni kysyi, haluanko lähteä ol3:een laadunvalvojaksi. YT:t oli juuri menossa ja firmalla yksi sopimus laadunvalvonnasta. Kotona oli aviokriisi, ja äitini oli juuri sairastunut syöpään. Asuntovelat painoi päälle. Jäänyt kyllä ikuisesti mieleen, että viikonlopun yli harkittuani, vaati aika paljon pokkaa sanoa, että en lähde. Jatkoin samassa firmassa toisissa tehtävissä vielä lähes kymmenen vuotta. Sittemmin perhe hajosi, ex vaimokin on kuollut. Äitini selvisi syövästä ja on edelleen hengissä.
Jonkun verran tuli seurailtua Loviisan ykkösvoimalan rakennusvaihetta, kun kavereita oli siellä töissä. Melkoista säätöähän se ajoittain oli, työmaa oli siihen aikaan Euroopan suurin. Noin 4000 ukkoa töissä parhaaseen aikaan. Jotenkin edelleen tuntuu, että moinen tohelointi ei olisi ollut siellä mahdollista - tarkistukset tehtiin niin moneen kertaan ja eri organisaatioiden puolelta.
Mitä ite seurannut asioita, niin loppujen lopuksi Suomessa yksittäisen viranhaltijan vastuu on aika suuri. Nykyisin riski rikosoikeudellisiinkin seurauksiin aika suuri. Joten en ihmettele. Pitäisi olla pakollisena jo perusopetuksessaa 1 op; viranhoidon perusteet. (Kurssilla opetellaan sanomaan eri painotuksin sana ei. Opetellaan myös vinkit kiertoilmauksien perusteisiin, sekä jakamaan vastuuta ja suojaamaan oma selusta).
Niin, tai sitten siellä ei vaan asioita tarkastettu yhtä huolellisesti kuin nykyään (??). On sen laatuinen rakennusprojekti, jossa on syytä olla todella huolellinen. Mutta ”kansan syvissä riveissä” ei sitä ilmeisesti ihan aina ymmärretä.
Onhan se näin. Mutta kyllä tuossa lainaamassasi on totuuden siementä. Ajatuksenahan tässäkin on ollut jakaa elinkeinoministeriön (TEM) ja ympäristöministeriön (YM) kesken. Varsinkin tällaisessa projektissa kummankin intressit voi kuitenkin erota toisistaan huomattavastikin. Eiköhän tämä ole kulkenut juristien kautta muutenkin jo varmaan yli kymmenen vuotta. Toki projektilla on edistetty kumpaakin hallinnon alaa. Mutta mietin kyllä itekin, onko minkä eduksi.
Totta. Itse kun puljaan nykyisin hankintalain kanssa ja mukaan aika paljon... Mietipä huviksesi, kuinka hankit 200 torkkupeittoa (nykyisen) hankintalain mukaisesti. Voin sanoa, että nykyisin verorahoja on mennyt vähintään se 10 000 euroa (eli torkkupeitto á 50 e) jo ennen kuin juristit on sanoneet viimeistä sanaa. Toki ne oli n. 135 e/kpl, mutta.. En puolusta edes itseäni, mutta kokonaisuus mielestäni joskus unohtuu. Hankintalaki on hyvä esimerkki. Siinä tällä hetkellä 169 pykälää + erinäiset säädökset. Ja hankintalaki koskee siis ihan lyijykynänkin hankintaa julkisella sektorilla. (Mm. opetusvälineiden hankinnoista tehdään tyypillisesti puitesopimukset).
Lukeekohan edelleen lakikirjan alussa se vanha tuomarin ohje: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata lakikaan olla." (noin ulkomuistista)
Siis periaatteessa, jos organisaatiossasi on puitesopimus esimerkiksi toimistotarvikkeista. Ja jos vaikkapa Suomalainen kirjakauppa ei ole siinä puitesopimuksessa mukana, niin et saa ostaa edes yhtä lyijykynää sieltä (organisaation laskuun). Ihan oikeasti näin on. Näistä tämän tyyppisistä käydään ihan oikeasti tälläkin hetkellä oikeutta. Tiedän meneillään olevan jopa rikosoikeudellisen tapauksen, jonka ajamiseen viranhaltija on nyt käyttänyt yli 20 000 euroa omaa rahaa. Asia on aivan älytön ja käsittääkseni tuon lyijykynän tyyppinen, ja uskon (ja toivon) tulevan vapauttava. Mutta näin se vaan tällä hetkellä viranhaltijan puolesta menee. Vasta oikeuden (oikeuksien) ratkaisun jälkeen voi saada korvaukset. Työnantaja ei saa edistää, kun on asianomistajana. Vastuuvakuuttaja ei takaa henkilökohtaisia rikosepäilyjä. Viranhaltijan kohdalta aika mahdoton yhtälö.
Näin on myös omassa organisaatiossani. Ja ne sopimukset eivät näin suorittavan portaan viranhaltijan näkökulmasta aina ole sen enempää edullisia, joustavia kuin riittävän kattaviakaan. Mutta pieniä nämä ovat ukrainalaisten murheisiin nähden.
On se aika kohtuutonta, kun toimittaja laittaa tuollaisen poliisitutkintaan. Tässä itse tilaaja (ei siis tämä rikossyytteessä oleva) oli tehnyt virheitä. Mutta ihan selvästi yksi toimittaja hakee nyt korvauksia yhdeltä ihmiseltä, kun sai tietää virheet. En halua tätä firmaa nyt paljastaa. Tulee varmaan hesariinkin, kun tapaus käyty läpi. Mutta itse olen huolissani tästä henkilöstä, jota koskee.
Omat muistikuvani ovat, että kunnan hankintasopimukset olivat erityisen epäedullisia. Esim. tietokoneille tehtiin vuoden hankintasopimus - joskus kesän alussa siis, seuraavaksi kalenterivuodeksi. No, sitten puolentoista vuoden päästä kun niitä koneita toimitettiin kouluille, olisi saman saanut kaupasta puoleen hintaan - jos vielä niin vanhentunutta mallia jostain jäännöslaarista sattui löytämään.