Tässä kuvassa puu on oikeesti pääosissa, suoraan aistittavissa, ryhdikkäästi suorassa väreineen, päivineen, imee kaikkien katseet, vaikka sähkölinjat ja talot kaatuis ympärillä. Taustan liikennettä pyöräillen, autoillen, useampia ihmisiäkin, pääosissa tarhoista hymynaamoin tulevat... Puun juurella kunnioittavaa taidetta, melkeen jostain ulkomailta, tai jostain sisämaasta? Puun yläosissa kasvavat oksat sublimoituu ympäristöönsä, harhauttaa, jotta puu saa rauhassa kasvaa. Melkeen räjähtää silmille. Puukuvien aatelia.
Mikä lie mökkirannan puutarhurin idea istuttaa lahden kivelle jotain uutta kesäksi? Vai mitä punainen oikein on?
Kuitua satavuotiaassa. Aurinko maalaa suorakulmaisen kolmion tyveen - yksityiskohta joka on tärkeä tässä kompositiossa. Kuitenkin näet siinä muutakin kuin kuitua, mikä on ilo.
Ulkoilijat varsin kivalla rytmillä polulla. Ilmankin kuva olisi näyttämisen arvoinen. Silmänmukaiset sävytkin.
Eteläisestä SUOMESTA. Ehkä ilmaisen itseäni epäymmärrettävästi kun on tota basque -verta? Stadissa nyt on komeata sumua ollut - koko ilta ja iltapäivä. Vaan oon väsynyt edes kuvaamaan - paitsi fönsteristä. Kolme siniristilippua liehuu, tuossa, ja sumuaallot vyöryvät - tääl rannalla...
Jees. Mulle ihmiset tasa-arvoisia. Jotkut näkee muuten. Fönsteristä tsiigailaan fågeleita, jota nyt tulee ineen.
Totta Mooses ollaan köik samanarvoisia - mut ei onneks samanlaisia kaikki... Ainakaan vielä? Ehkä tulevaisuudessa? Tuleeks fogelit sun himaan ineen?
On tullut pari. Inhoan pikkulintuja tässä. Jo jalkojen ja kakkimisen takia. Yksi/2 vuotta on joutunut siirtämään ulos. Ennen Helsinkiin muuttoa ei koskaan.