Sattui käsiin opus nimeltä The Film Developing Cookbook (Bill Troop & Steve Anchell) ja siinä kerrottiin filmien alkuperästä. Opuksen mukaan esimerkiksi Adox Scala on alkuperäinen APX 100 kun taas nykyiset APX 100 ja APX 400 ovat Harman 100 ja 400. Arista Edu Ultra - sarja on Fomaa joka siis tekee itse filminsä. Rollei RPX 100 ja 400 ovat myös Harman 100 ja 400 (kuten tietysti myös Kentmeret). Foma 200 on kirjan mukaan sekoitus konventionaalista ja Delta / TMax-tyyppistä emulsiota (ilmeisesti siis kaksi kerrosta??)
Se on muutenkin hyvä kirja. Miten erilaiset kehitteet toimivat, miten erilaiset kehitystavat toimivat ja niin edelleen. Ja tietysti erilaisista filmeistä. Suosittelen kyllä oikein lämpimästi kaikille mustavalkokuvaajille. Itselleni siitä on kyllä ollut hyötyä ja on se muutenkin mielenkiintoinen.
Kiitos vinkistä! Sanotaanko siellä mikä vastaa vanhaa kunnon rodinalia joka säilyy ikuisesti? Rodinal + apx100 standina oli hieno yhdistelmä…
Täytyykin, taas, kaivella filmivempeleet kaapeista. Pitää vaihtaa suurennuskojeeseen turvallisempi virtajohto niin pääsee taas pimiön taikuudesta nautiskelemaan. Filmejäkin kehittämättä, yhä, kymmenittäin ...
Alkuperäinen rodinal poistui jossain vaiheessa ja sitten tuli monenlaisia reseptejä R09 jne… mutta hyvä tietää että siis tuo adonal vastaa suurin piirtein alkuperäistä, kiitos tiedosta ja kyllähän tuo tieto netistä helposti löytyikin. Alkuperäistä agfan rodinaalia ei löydy hyllystä, sakelle tiedoksi
Alkuperäistä sinäkään et ole nähnytkään, koskapa sen valmistus loppui v.1896. Sen jälkeen olleista versioista kaiketi v. 1941 kauppoihin tullut on ollut se yleisin.
R09 on vanhempi versio, adoxin rodinal on näköjään viimeisimmällä reseptillä tehtyä. Yllättävän modernia rodinalia. Sitten on vielä fiiniä spessu rodinalia: Compard R09 Spezial 120ml Ite käytin Agfan Rodinal Specialia ekoissa APX keskari rullissa ja se jälki oli varsin fiiniä. Sillä kun kehittää pitää vain muistaa nostaa pikkurilli ylös, ei se muuten toimi.
vettä 750 ml 52-asteisena astiaan natriumsulfiitti 50 gramma natriumhydroksidi 25 grammaa para-aminofenoli hydrokloridi 5 grammaa vettä kunnes volyymi 1000 ml sitten, kun on liuennut, kannattaa lisätä para-aminofenolia vielä 7 grammaa Tässä reseptissä on hyvä huomioida para-aminofenolin korkea sekoituslämpötila ja lipeän emäksisyys. Kyseessä on siis alkuperäinen Rodinal-resepti aitojen golf-pallorakeisten filmien kehittämiseen
Tuo niffen resepti taitaa olla se alkuperäinen, patentoitu Amerikoissa 1891. "Water (125F/52C)- 750ml Sodium Sulfite (dessicated) - 50 grams Sodium Hydroxide - 25 grams p-Aminophenol Hydrochloride - 5 grams Water 1000 ml" Eli oikeastaan vain aminofenolia ja happamuuden säätöön aika vahvoja emäksiä. 1900-luvulla on kehitelty kymmenittäin paljon parempia kehitteitä. En kyllä keksisi mitään syytä käyttää jotain noin antiikkista kehitettä, ellei sitten se (taaskin niffen mainitsema) goilfpallon kokoinen rae ole se juttu, jota tavoitellaan. Yksi tyylikeinohan sekin on, mutta ihan koko rullaa en kyllä haluaisi sellaistakaan tulosta.
Onkohan aikanaan ollut ammattikuvaajien keskuudessa yleistä tehdä kehitteet itse? Siis, tarkoitan aikaa, jolloin kaupallisiakin kehitteitä on jo ollut saatavana.
Jaa'a. Luulisin, että melko yleistä. (Mutua, siis.) Apteekeissa oli aineksia, ja reseptejä julkaistiin paljon. Lisäksi vanhemmalla porukalla oli varmaankin perinteitä ajalta, jolloin kemikaalit oli pakostakin tehtävä omin konstein. Kolmanneksi, koeteltua työnkulkua ei ollut syytä kovin usein muuttaa, hankaluuksiahan siitä vain olisi tullut. Harrastajapiireissä oli tietysti oma kemiaan suuntautunut porukkansa, joka kokeili innokkaasti jos vaikka mitä.
Toki. Taustana tietysti kemian opiskelijan välineet ja pääsy joihinkin kemikaalivarastoihin, mm. HY:n kemian laitoksella... Peruskehitteet ovat helpompia valmistaa kuin pullataikina: sekoitetaan reseptin ainekset ohjeen mukaisessa järjestyksessä. Jonkinlainen vaaka on hyvä olla, muutoin ei mitään kummallista tarvita.
Joo, veikkaan, etä tuona armonvuonna Rodinalin valtteja olivat jonkin verran tasaava kehite, kohtalaisen mukava käytettävyys, hyvä säilyvyys ja alhainen huntu, jolloin onnistui pitkän kehitysajan käyttö laimealla kehitteellä. Saken listauksessa oli vielä täsmennys, että natriumsulfiitin pitää olla vedetön.
Tuo Rodinal Spezial on valovuosia eri kuin Rodinal. Käytetään myös nimeä Studional. Säilyy aika huonosti, siksi 120ml pullot ovat järkeviä. Muistaakseni olen pitänyt pullon avattuna 6kk. Väriltään se on läpinäkyvän kellertävää, ei lainkaan punertavaa. Hapettuneena tummanruskeaa. Ja on siis hienostunut jos perus Rodinal on karheaa.
Enpä tietenkään ole kokeillut, mutta ei se paperilla datasheetin mukaan niin kovin erilaiselta näytä. Sama kehiteaine, mutta lipeänä on kalilipeää perusrodinalin natriumlipeän asemasta. Sillä kai saadaan hienorakeisempi lopputulos, koska kaliumhydroksidi liuottaa rakeita enemmän kuin natrium. Itse kehitystapahtuma lienee hyvin samankaltainen - sama kehiteaine suunilleen samassa emäksidyydessä jne.