Tosta ranskalaisesta kiillottamisesta... Ajatus lähti täälläkin (kuvassa) esitetyn miehen sanoista/opeista. Käytännössä mahdoton tehtävä, anarkisti kun itsekin olin... Mutta onnistui, kun tiikkiviilu oli riittävän ohut. Käsittelyyn meni kuutisen viikkoa. Ekat pari viikkoa siiklaus kuori aina lakat käytännössä kokonaan pois. Ihan kuin tuulilasia skrapaten. En lannistunut. Ja ai että olikin valmistuessaan hieno. Tupakkapöytä; kuten sanotaan. Sortti-asemalle sittemmin meni, koska hajuvesipullo (näyte) pilasi ja muutenkin oli liian ysäriä. Ollut kuitenkin yksi parhaista, mitä elämässäni olen saanut aikaan. Nyt on netti ja sen opit. Mikäpä siinä.
Se ei varmaankaan ole ainoa asia mikä sinulta ei ole onnistunut. Tuolla suomenluonnonmaalit.fi -sivustolla opastetaan vernissan käytöstä mm. näin: Vernissan kostuttamat rievut ja trasselit (tms. huokoinen aine) ja hiontapöly voivat syttyä itsestään, joten ne on säilytettävä vedellä kostutettuna ennen hävitystä, kuivattava mieluiten ulkona avoimessa tilassa tai poltettava välittömästi.
Tiikin kiillottaminen lienee tosiaan aika lailla kärsivällisyyttä vaativa temppu. Lienee niin, että sen oma rasvaisuus on ensin saatava pois, ja kyllähän kiillotusaineen liuotin (alkoholi?) sen ajan mittaan vie. Tulosta voisi (ehkä) nopeuttaa käyttämällä ensin pelkkää liuotinta.
vernissaa käytetään myös taiteessa mm.öljyvärimaalauksessa ja vanhan öljyvärimaalauksen ym. entisöinnissä, ehkä taiteilijat on tietoisempia käyttämiensä aineiden vaarallisuudesta, kun Mona Lisakin on vielä jäljellä.
Riski on huonoilla taiteilijoilla, joiden työt tulee rutattua roskikseen. Siinä se hyvä taulukin kuivuu ilman lämmön liiallista nousemista kuin auki levitetty puhdistusrättikin. Itsesyttymisvaara on hyvin tiedossa oleva riski muillakin kasviöljyä sisältävillä pintakäsittelyaineilla, kuten Osmo-vahat.
Gentlemen, this reminds me.... Joskus sotien jälkeen jossain harjoitustöissä jouduimme käsittelemään valkoista fosforia, joka on melko herkästi itsesyttyvää. Rätit ja paperipyyhkeet oli oikeastaan vain laitettava pesualtaaseen ja annettava palaa, ei niitä mihinkään voinut säilöä. No, fosforiliuoksella sivelty pinta on itsevalaiseva (fosfori hapettuu hiljalleen), ja sitähän piti kokeilla. Kastelin sienen liuokseen ja kirjoitin liitutaululle metrisin kirjaimin ATSO ON MULKKU. (Atso oli silloinen ohjaajamme.) Sammutettiin valot, todettiin, että hyvin loistaa. Sitten pyyhin taulun huolellisesti märällä sienellä. Seuraavana aamuna porukka sitten meni ko. luokkaan. Siellähän se teksti loisti pimeän luokan taululla. Tarinan opetus: fosfori ei liukene veteen, eikä lähde taululta vedellä pyyhkimällä. Muistan sen kyllä, nykyään.
Tanskan-maalta on tulossa kattilakunnan toinen HP 12C Platinium HP 12c Platinum Talouslaskin, akku, hopea, luonnonkoksi | Varastossa laskin. Toisen ajattelin pitää kotona ja toinen muualla. Valmistus on ilmeisesti lopetettu ja nyt myydään enää jäljellä olevia varastoja. Tai en tiedä, mutta siltä vähän vaikuttaa, kun varastoista ei tunnu enää löytyvän. Peijakkaan hyvä laskin pyöritellä talouslaskuja. Voi suositella.
Juu, aivan loistava laskin. Mukavan mallinen, sopivan kokoinen, miellyttävät näppäimet, hyvä näyttö ja patterit kestävät ikuisuuden. Itselläni on 15C, jonka ostin joskus 1980-luvulla. Sehän on ulkoisesti samanlainen kuin tuo 12C, mutta on kehitetty lähinnä teknistä laskentaa varten. Tuota 12C-malliahan ruvettiin valmistamaan uudestaan sen jälkeen, kun sen valmistus oli jo kertaalleen loppunut, mutta nyt ilmeisesti se uudempikin valmistusrupeama on päättynyt(??).
Juu, siltä vaikuttaa, kun ei tunnu enää löytyvän oikein mistään. Sen on ilmeisesti korvannut HP 17bII+, mutta sen formaatti ei oikein puhuttele itseä. 12 malli on parempi kädessä näppäillä molemmilla peukaloilla. 17BII:ssä on varmaan toimintoja enemmän, eli sikäli varmasti monelle parempi vaihtoehto nykypäivänä.
Mopo karkasi Dagor objektiivien kanssa, kun näin, että MS optics tekee erän dagor jäljitelmiä. Miyazaki väittää ettei näitä lasilaatuja enää saa - joten ei myöskään (oikeita) dagoreita. Valitettavasti Nikon M mount mutta eiköhän tuon saa peilittömään digiin kiinni aikanaan... Kuvassa taustalla 130mm dagor ja 480mm Lysiostar (dagor jäljitelmä) mittakaavaksi..
Siinä lukee makro, mitäs se tässä tarkemmin merkkaa? Leica M sovitteita on moniin peilittömiin. Myös helikoidilla varustettuja. Tuo tuntuu hyvältä, siis käytössä: LM to NZ M Close Focus for Leica M ZM to Nikon Z7 Z6 Camera Adapter With Macro | eBay
Distortion aberration is + 0.13% It is recommended to use for high-quality macro shooting with very little degradation of aberration due to distance.. noin, mutta toisaalta tarkennus etäisyys on 0.8m...eli jokin helicoidi adapteri?
Tossa mun close-focus sovitteessa on kai 8mm maksimiloitonnus. Sehän taitaa olla alunperin Voigtländerin keksintö tuomaan helpotusta M-lasien normaaliin varsin etäiseen lähitarkennusetäisyyteen 0,7 -1m. Mahtaisiko toi olla ihan optimoitu makroetäisyyksiin? Kuitenkin kytkentä M-mittaetsimeen?
Tilasin Pro-Ject Essential 3 levysoittimen kun piti saada soitin pienempään tilaan. Olisi myytävänä Denon DP47f soitin Denonin huippurasialla..
Mun kokemus oli, että ei sitä rasvaa saa pois. Ei se olisi onnistunut, mikäli viilu ei olisi ollut riittävän ohut. En itse tiedä oikeastaan tänäkään päivänä, miksi onnistui. Aloittelijan tuuria..? Tinneri oli liuotteena. Ja normi pulituurit. Kerroksia oli varmaan 30-40. Ei riittäisi enää kärsivällisyys.