Hehe, joo. Ja yhdellä suomipop-kokoelmaälppärillä oltiin myös. Mutta noita ei kannata ostaa. Parhaat biisit jäi levyttämättä. Bändi oli muutenkin parempi livenä. Pari keikkaa vedettiin mm. Tavastialla ja pari vanhassa legendaarisesta lepakkoluolassa.
paha tuosta kuvasta löytää Keniä, enemmän toi vasemman puolisin kaveri muistuttaa alkuaikojen Bill Wymania.
Vaihdossa tuli sähkökitara yamaha sa 2200. On hienosti modattu kromatuilla huippuosilla. Edessä q pickupsin alnico 3 magneetilla ja tallassa alnico 2 magneetilla oleva mikki. Korelin teki uuden satulan, tsekkasin ja hioi nauhat. Tänään olen säädellyt kielikohraisia magneetti paloja mieleiselle korkeudelle. Soi tasaisesti. Huomenna vielä tallamikin kokonaiskorkeutta 1/4 kierros diskanttipuolelta korkeammalle tai ehkä 1/6 kierros. Väitän pokkana, että tästä ei sähkökitara juuri voi parantua. En löydä kitarasta mitään heikkoutta. Kaikki on parasta a luokkaa. Ostakaa multa pois priima usa strato nevalaisen mikeillä.
Onkos tuo se sellainen ”päätön” sähköbasso, jossa ne viritysruuvit eivät ole siellä kaulassa vaan kielten toisessa kiinnityspäässä? En tiedä onko noista eri malleja, mutta perusmallit näyttävät nykyään olevan luokkaa 400 €, eli ”naurettavan” halpoja. Onko tinnitus ”hyvä” muisto? Samasta vaivasta kärsivänä en ole ainakaan vielä oppinut pitämään kyseistä vinkunaa mitenkään hyvänä tai miellyttävänä asiana. Lisäksi siitä on kovasti harmia, jos esim. yrittää virittää joitakin akustisia soittimia.
Jep, juuri tämä basso kyseessä. Kotioloihin tämä nyt tuotannossa oleva halpismalli kelpaa hyvin, alkuperäiseen saa sitten laittaa vähintään yhden nollan perään. Tinnituskommentissa oli luonnollisesti mukana jonkin verran sarkasmia.
Tervaa, pellavaöljyä ja puutärpättiä soutuveneen käsittelyä varten. Sekä pitempi terälaippa ja pari teräketjua moottorisahalle kun yksi isompi kuusi pitää muuttaa klabeiksi. Kevät ja mökkikausi jo vahvasti mielessä!
Älä unohda homemyrkkyä. Syksyllä paatti on mustia läikkiä täynnä ilman sitä. Hangon Väri Sinkkinaftenaatti - Suomenluonnonmaalit.fi
Sinkkinaftenaatti taitaa olla näitä nykyajan "hömpötyksiä". Toki se on hyvä. Eikä sillä saa pilattua, kunhan ei liikaa laita. Tosiaan taitaa olla jotain 3-5 %. Ulkoa myrkkymaalit ja lakat pitäisi aina hioa pois riittävän ajoissa, syksyllä. Paras varastointi ennen käsittelyä on suht lämmin talli. Sellainen, joka ei mene pakkaselle. Jos mahdollista, niin parhaat ohjeet saa veneentekijältä. Kyllästäessä kuitenkin siis tärkeintä, että tavallaan kyllästämätöntä puuta ei saada jäädä öljyn ja maalin väliin. Maalipinnan alta se lähtee yleensä lahoamaan.
Jos itse olisin tehnyt itselleni limilautapaatin (järvelle), käsittelisin sen aina vain vernissa-tervalla.
Kyseistä paattia ei kaiketi maalata tai lakata. Se terva/pellavaöljyseos riittää käsittelyksi. Homehtumisen estäminen on kuitenkin paikallaan, koska pellavaöljy on hyvää ravintoa homesienille, ne viihyvät siinä oikein hyvin.
Mulla on harmaa muistikuva, että Keni osti paattinsa tekijältään. Joten huoltokäsittelyohjeiden voisin kuvitelleen tulleen sieltä. Ymmärrän kyllä pointtisi. Mutta tosiaan, omaakaan ohjettani en suosittele. Se joka laittaa nimen alle, vastaa. Tai jotenkin niin se menee.
Vernissa ei ole kyllästysaine. Se soveltuu maalin tai lakan tapaan pintakäsittelyyn. Puuvene pitää kyllästää puuhun imeytyvällä aineella, joka vähentää veden imeytymistä puun sisään ja estää lahottaja- ja homesienten kasvua puun sisällä. Erilaiset kasviöljyt, kuten pellava, soija, kiinanpuuöljy jne. ovat tavallisimpia. Owatrol yms. tuotteet vastaavasti. Hyvin hoidettu puuvene kestää aika pitkään. Tutulla on vuonna 1914 valmistunut paatti.
Näin on, tämä vene ei tule ikinä näkemään lakkaa tai myrkkymaalia. Aion tilata sinkkinaftenaattia ja lirauttaa sitä hieman mukaan Roslagsmahogny-sekoitukseen. Ei siitä varmasti haittaakaan ole.
Joo, ja sillä voi kätevästi sytyttää vaikkapa tulipalon. Esim. eräässä meikäläisen hyvin tuntemassa konepajassa eräs työntekijä oli puhdistanut jotakin työstökonetta vernissaan kastetulla rätillä ja työn päätteeksi heittänyt rätin vanerista valmistettuun roskikseen ja lähtenyt viikonlopun viettoon. No, rättihän syttyi roskiksessa itsekseen ja siitä levisi melkoisen suuri tulipalo mikä aiheutti mittavat vahingot.
Vernissa on itsesyttyvää. Tämä on kuitenkin minulle ihan uutta tietoa, että näitä työkavereita on ollut näinkin paljon. Viikon sisällä jo toinen. Toisaalta. Voihan olla niinkin, että pienet on piirit. Mistä näitä tietää? Itse syttyneitä vernissarättejä enemmän näin lentäviä sormenpäitä. Tosin tämä ei olekaan niin seksikästä tai todistettavaa kuin itsesyttyvät rätit?
En tiedä mistä työkavereista ja piireistä höpäjät, mutta mainitsemani tapaus sattui useita kymmeniä vuosia sitten. On vaan jäänyt mieleen, kun lapsena katselin ko. konepajan pihaa heti tulipaloa seuranneena päivänä. Palo oli ollut talon toisessa kerroksessa ja pihalla oli kaikenlaista mustunutta romua. Eräs tuttu henkilö sitten tuli meikäläiselle kertomaan miksi palo oli syttynyt ja kehotti olemaan vernissan kanssa varovainen, jos sellaista joskus sattuisin käyttämään.
Joo-o. Itse kuulin, kun tutun tuttu kertoi, että oli kuullut vähän saman. Tutulta. Ihan v**tuilessaan testattiin myös vernissalla, poikia kun oltiin. Ei syttynyt, mutta lämpeni kyllä. Olen pari kertaa kokeillut myöhemminkin. Tähän samaan hengenvetoon, että olen sitten vissiin myös ainoa ihminen maailmassa, joka on saanut aikaan ranskalaisen kiillotuksen tiikkipinnalle. Ed. Jälkimmäinen tosi, vaikkakaan ei enää todistettavissa. K.o. tupakkapöytä kun meni Sortti-asemalle jo pari muuttoa sitten.