Juuri näin. Tuolla on haettu testaamalla ne todelliset erottelukyvyt ja kyllä ne useimmiten ovat aivan muuta kuin valmistajan ilmoittamat: Detailed test reports and experience reports about film scanners slide scanners: market overview, application in practice
En sitä tarkoittanut enkä usko että taitavuus olisi tässä kovin osuva painotus. Sitä ainoastaan, että jokaisen kannattaa kokeilla kuitenkin miten onnistuu jalustallaan kohdistamaan vaikkapa kinoruudun kokoisen tasokohteen ennen kuin päättää suuntautua johonkin valittuun ja uusiin välinehankintoihin. Ettei siinä nyt välttämättä mene hermot ja suuresti aikaa, riippuu toki välineistäkin.Toisilla menee hermot skannereihin paljon helpommin kuin tarvittavaan tarkkaan kuvaamiseen. Olemme kuitenkin kaikki vähän erilaisia. Yksi hyvä testi on millimetripaperi kohteena tai piirtää paperille viivottimella lyijykynäviivoja ja näin katsoo onko helppoa on saada vääristymätön ja tasoon kuva-alan yli tarkennettu negaruudun kokoinen tai hiukan laajempi alue kuvaan. Ei sitä tarvitse pelätä että vinoon menee. Tai kyllä voi mennäkin jos yrittää luottaa johonkin tavallisiin vesivaakoihin. Ei siinä tarvita vesivaakoja lainkaan, hankalaksi menee vain sillä tavalla. Pitempi polttoväli voi olla myös helpompi kuin lyhyempi, mutta oleellista on että sen kuin katsoo että linjat on suorat ja valotuksesta tarkistaa myös terävyyden kriittisyyden: luultavasti tarkentaminen ja terävyysalue ei sopivalla aukolla ole järin kriittinen kohta. Tarkistelee vielä millaista jälleä syntyy optiikallaan 100% koossa tietokoneella, esimerkiksi kuinka paljon voi himmentää että riittävä terävyys vielä saadaan. ja tarkistelee jokaisen kulmankin. Negan voi kyllä joutua teippaamaan suoraksi. Tiettyä vaikeutta ja pedanttista suhtautumistakin tässä kyllä tarvitaan mitä tulee ylipäätään makro- tai lähikuvien työskentelytapoihin. Peili-, suljin- ja laukaisutärähdykset pitäisi olla selvää kauraa useimmille valokuvausta harrastaneille ja jos ei niitä halua ajatella eikä ole tullut opetelleeksi niin sitten voi tulla jo kerralla tosi monta uutta teknistä asiaa että kokonaisuus alkaakin ahdistaa. Näkökulmani on kuitenkin se,että reprokuvaaminen on täysin teknistä kuvaamista joka ei vaadi erityisiä lahjoja eikä monimutkaisten kokonaisuuksien ymmärrystä. Keskittymistä ja huolellisuutta kyllä. Tarvittavaa perustekniikan ymmärrystä luulisin ainakin pitempään valokuvaavilla olevan hallussa. Kyse on kuitenkin ihan vaan kuvaamisesta! Näkee etsimestäkin onko negan reunat linjassa ympäriinsä saatikka näytöiltä. Hiukan löysempi rajaus on erinomainen valinta. Helpottaa suuresti. Nimittäin jos negapidin pitää jokaiseen ruutuun liikuttaen asettaa, marginaali negaruudun ulkopuolella helpottaa suoraan asettelua. Sitten jos myöhemmin kehittää systeemiään saattaa haluta myös kontrolloidumman negapitimen asettelun.
... voihan erilaisia vesivaakoja kokeilla mutta tuskin niin valmista tulee. Jos se viimeinen tarkkuun asetteluss käy vaikeaksi, kannattaa säädellä negapidinta vaikkapa papereilla toispuoleisesti. Tai sitä telinettä alta jossa negapidin makaa. Jokaisella paperilla on tietty paksuus tarkkaankin hienosäätöön kuten useamman pinollakin.
Noinhan se on kuten kuvailet, olen sitä jonkin verran kokeillut. Esimerkiksi sataviitosen makron ja todella hieman löysän rajauksen kanssa tuo kyllä toimii. Ja jos kerran paikalleen rakennettu ja aseteltu kokoonpano voisi olla paikallaan ja valmiina aina, ei tuo ehkä kohtuutonta olisi. Mutta jalustaa, runkoa ja ehkä sitä lasiakin tarvitaan välillä muuhunkin, ja niin tuon joutuu (tai no, minä joutuisin) aina rakentamaan uudelleen ja uudelleen. Kuvaan kuitenkin suhteellisen paljon filmille ja kyllä jatkuvasti myös sillä digirungolla jota tuohon käyttäisin. Jatkuvaa pura / kokoa. Skanneriin pitää vaan napsauttaa virta.
Minulla on tarkoitus kokeilla kameralla ja palkeilla digitointia: nikon palkeet PB-6 ja nega/dia pidin ps-6 ja objektiivinä minulla on mikro nikkor 55mm, nega ainakin suorassa valmiiksi ja valotus esim salamalla niin on oikea värilämpötila. -en tiedä budjettia näille kun nämä on olleet minulla varmaan 10+ vuotta , objektiivi ehkä n.150€ + palkeet jotain xxx€
Kaikki se on itse kokeiltava, makro objektiivi on vielä kaupassa, sen kun saan vielä niin selviää mikä on se oma juttu. Säätämistä tälle setille ei tarvita todennäköisesti kuin yhdenkerra, repropöydän pikakiinnityslevyssä joka kiinnityy kameraan on tasonsäätöruuvit, kun muistat mitenpäin sen olet laittanut aikaisemmin niin seuraava kerta pitäisi olla kohdallaan heittämällä.
Liitteenä Nikon D800 + vanhalla 60mm makrolla digitoitu ISO400 Kentmere (xtol + rodinal) ruutu. Noin 30,5 mpix (6800x4500px). Osasuurennos 100% kroppi ilman terävöintiä. Laatu kelpaa mulle kyllä vallan hyvin. Tämä kuva on digitoitu n. 5 v sitten. Nykyaikaisemmalla digillä ja paremmalla makrolla jälki olisi varmasti vielä selvästi parempaa. Meidän kotitaloudesta löytyy nyt D810, missä ei ole AA suodinta kuten D800. Lisäksi maanantaina saan uudemman version 60mm makrosta, eli kohta pääsen testaamaan onko eroa.
Testasin myös eilen mitä saisin aikaan Fuji 50R keskarilla ilman oikeaa makroa. Mulla on vain 45mm (eli 35mm kinovastaava) optiikka ja pari loittorengasta. Yhdistelemällä saisi tarkkuutta paljon enemmän, mutta jos haluan yhdellä otoksella koko ruudun niin 6x6 ruudusta saisi 35mpix, 6x7 ruudusta 40mpix. Kinosta saan yhdellä otoksella 7800x5200, eli n. 40mpix. Toi on kuvattu ISO6400. Ei terävöintiä.
Kuvailin Nikkorin 50mm f1.8-objektiivilla väärinpäin. Adapteri maksaa muutaman kympin ja jälki on moitteeton.
Tosta optiikan kääntämisestä ei taida olla mitään etua 1:1 reproomisessa. Onko sillä väliä kummassa päässä on kenno ja kummassa filmi jos ne ovat samankokosia? Siitä alkaa olla hyötyä vasta kun mennään makromaailmaan, jolloin suurennat sitä mitä kuvaat.
Kun kyseessä on lähes symmetrinen rakenne, käännöllä on merkitystä ainakin suurennussuhteeseen joka kasvaa useinkin - riippuen Nikkor 50/1.8 versiosta - pelkällä kääntörenkaalla sopivaksi. Tietenkin muulla lailla ja kääntämättä toteutettu loitonnus on hyvä myös.
Ihan sama onko rakenne symmetrinen vai ei, 1:1 reproomisessa on täysin sama mitenpäin se lasi on. Ylimääräistä loittoa tarvitaan, mutta ei sitä lasia sen takia tarvi kääntää, ellei siitä saa extra cool pointseja.
No et vaan tajunnut. Siis symmetrinen linssirakenne on varsinkin merkityksetöntä kääntää ellei tavoitella jotain mekaanista etua. Jos taas meinaat että mikään objektiivi ei muuta optista kykyään 1:1 suhteella kääntäen... sitä saat luultavasti perustella aika toivottoman kauan. @hm (Hannua uskon varmasti helpommin, mutta voithan koittaa. )
No, tuota opiskaa en tunne, mutta noin yleensä: tarkennustason kaarevuus on ongelma joissakin opiskoissa. Kännettynä tilanne pahenee, kun kuvataso on yleensä korjattu suoremmaksi. On aika monta makro-opiskaa, joita ei suositella käännettäviksi.
Tuolla vanhalla Nikkorilla se oli ainoa tapa päästä 1:1 suurennossuhteeseen ilman lisävirityksiä ja hyvin se tarkentui tasoon.
Sillä ei ole väliä kummassa päädyssä se kaarevuus on 1:1 kopioimisessa jos se on olemassa. Eikä makrolaseja tosiaan tarvitse käännellä jos makrokuvaa, kun ne on suunniteltu makro suurennoskertoimille. Ja 1:1 ei ole makroomista, vaan kopioimista. Linssit on vain suunniteltu tietyille suurennoskertoimille, ja se suurennoskertoi on ainoa millä on merkitystä Kummassa päädyssä on suurempi kuva. Makrolaseissa se suurempi kuva on kennoa päin, normilaseissa pienempi kuva on kennoa päin. Ja 1:1 täsmälleen samankokoinen kuva, joten on aivan sama mitenpäin lasi on. Porukka siis kääntelee normi kuvauslaseja, koska ne haluaa sen pienen kuvan eteen ja suuren kennolle.
Ei se ainoa tapa ole. Koska siinä on tarkoitus vain tarkentaa lähemmäksi kuin linssi normaalisti antaa periksi, joten mikä vain loitto ajaa saman asia. Se oli siis se etu mitä linssin kääntämisestä sait, se toimi loittorenkaana. Se etulinssi on luultavasti syvempänä linssin rungossa kuin takalinssi joten saa extra etäisyyttä kennoon. Plus se adapteri on sellainen että linssi ei uppoa kameran runkoon yhtään. Sanoin tosta vaan sen takia, että ihmiset ei luule että niitä linssejä pitää kääntää. Koska riippuen kamerasta, loitto jossa on kytkyt himmentimelle voi olla kätsempi. Toinen on, että siinä yleensä ei kuvaa oikeasti 1:1 vaan vähän reunoja mukaan kanssa, jollon ei olla edes 1:1 suhteessa. Jollon mahdollisesti lasin käyttö oikeinpäin voi jopa tuottaa jonkun 1-2 pixeliä paremman resoluution.
No, onhan noita konsteja vaikka kuinka, mutta se nyt vaan teki tällä kertaa just mitä pitikin eli siihen aikaan 25 markan kääntöadapterilla kuvattiin 1:1 kokoon Beselerin väripäällä eräitä tuhansia dublikaatteja myytäväksi.