Sanottakoon vielä ääneen kuinka sun 58/1,4 käyttö tuolla kuviaosiossa on kiinnittänyt usein huomiotani. Erityisen hienoa miellyttävän epäterävyysalueen käyttöä yhdistettynä hillityn-hallittuun pelkistykseen. Voi olla että sinä joukossa on ollut muitakin laseja, muttei välttämättä. Voin uskoa että moderni monsterilasi tai suurempi terävyysalue hukuttaisi hyvää tunnelmaa tuon 58mm tilalla enkä ihmettele että sanoit sitä myös suosikiksesi.
Jos luontokuvatelejumbot jätetään pois laskuista, niin M.Zuiko 25/1.2 on eniten ollut kameran nokalla. Piirto, kontrasti, bokeh, suorituskyky.
25mm f/1.2 on myös omia suosikkejani, mutta kun vilkaisin LR:n katalogia, niin 17mm f/1.2 on viihtynyt kamerassa vielä enemmän. Parhaillaan harkitsen josko hommaisi vielä 100-400mm Panaleican laukkuun, vaikka toistaiseksi 50-200mm on pääosin täyttänyt teletarpeet.
Yksi lemppari kakkuloistani jo vuosikausia on iän ikuinen Nikkor 135mm f2.8 K tälle on tehty AI konversio jossain kohtaa todennäköisesti The Age lehden huollossa jonka jämäosavarastosta tämäkin on peräsin ja miulle kulkeutunut kyseenomaisen lehden pimiöteknikon kautta. Ollut yhtenä lempi muotokuvalaseistani, aina Nikon F2:sta aina D750:seen. Enkä näe syytä lopettaa käyttöä ihan äkkiä
Varmaan rauhallinen bokeh ja loivahko kontrasti, mutta onhan kuva selkeän voimakkaasti käsitelty että ihan maitomaiseksi vetää tummat. Vaan miksei Nikkor olisi oiva lähtökohta. Tässä se tunnetumpi klassikko, 105/2,5: Vanhassa vara parempi
Itse hankin juuri Sony a6600:lle Tamron 17-70mm f2,8. Erittäin hyvä kakkula urbaaniin kuvaukseen. Todellakin äärimmäisen tarkka!!
Tuli tuossa vaihdettua järjestelmää, ja 85-millisen sijaan valkkasin potrettikakkulaksi Samyangin AF 75/1.8:n. Eikä valinta ollut ihan pöljä. Vaikkei tuon piirrossa ole ihan samaa taikaa, kuin saman valmistajan 85/1.4:ssa, tuntuu polttoväli paljon mielekkäämmältä omaan käteen, ja aika maukkaasti tuokin piirtää: Lisäksi se on hämmentävän pieni ja kevyt. What's not to like!
Ittellä suosikkilasi on ollut jonkinaikaa Canonin EF 85/1.4L IS…..on varmaan jatkossakin…mutta EF 135/2 L:n arvostus mun suosikkilistalla saattaa nousta R6 ja sen vakaajan myötä. Ja tukevasti EF-lasilinjalla mennähän, vaikka kamerat on RF.
^ Mulla män käpy adaptereiden kanssa pelaamiseen, kun EF 16-35/4 L vei adapterin kanssa laukusta potentiaalisen eväsleipätilan sen sijaan, että olisi vienyt vain yhden objektiivin tilan. Ei siis mahtunut reppuun pystyssä adapterin kanssa, vaan piti laittaa lappeelleen. Eikä noiden kanssa muutenkaan halua pulata kun on puoleen sääreen asti keskellä koskea. Ja sitten vaihtoehdoksi tarjottiin sitä RF-bajonettista vääristymägeneraattoria Leica-hintaan. Vaihdoin sitten Playstationiin...
Se on totta että RF-systeemillä on turha toivoa pientä kokoa, 70-200/2.8 on vissiin poikkeus. Itse ostin RF 35/1.8 IS:n sen koon takia, kohtuu mukavan kokoinen objektiivi kivalla polttovälillä. Nyt on kyllä R-systeemin hupi-ulkoiluttaminen jäänyt vähiin, siitä pitää jatkossa Hupi-Sony & Tusina-Omppu huolen. Mutta siitä huolimatta, EF 85/1.4 L IS on mun lemppari!
Eihän noi RF-lasit pahan kokosia olis. 70-200 f/4 L ois oikein mukavan snadi, eikä se uus laajiskaan pahan kokonen ole. Mutta hinnat ovat sen verran isoja jo, etten minä ole valmis maksamaan niitä hintoja niistä kompromisseista, joita noissa on tehty. No ehkä teleen kompromissit voisin melkein maksaa, laajiksen en. Ja siinähän ei ole mitään vikaa, että EF 85/1.4 on lemppari. Käsittääkseni varsin kyvykäs lasi. Mulle toi polttoväli taas on aina tuntunut just hitusen liian tiukalta, kymmenen milliä pois taas tuntuu toimivan käsittämättömän hyvin. Mutta kuten totesin, ei ihan samaa taikaa, kuin vaikkapa Samyangin AF 85/1.4 RF:n kanssa sain aikaiseksi.
Hinnat on tosiaan älyttömiä RF:ssä. Mulla on opjektiivisatsi niin hyvässä kunnossa etten tarvitse mitään uutta, vaikka pisin polttoväli onkin se 135 mm.
Sen verran vähän olen vasta ehtinyt noilla uusilla leluilla leikkimään, etten uskalla sanoa mitään kovin jyrkkää. Vaikuttaisi vähän paremmalta tuon suhteen, kuin 85/1.4, ehkä.
Tää on jännä ja hyvin henkilökohtainen asia. Itse tykkään muotokuvista aina 35mm:stä ympäristö portretista tele objektiiveihin. Paljon kuvannut 135mm:llä ja 90mm:llä ja molemmista pidän. Myös kokovartalo kuvat miljöössä 200mm:llä on upeita ja nautin niistä suuresti. Ainoa haitta on kun joutuu mallille miltei huutamaan et kuulee. Esim pohjoisessa norjan vuoristossa muotokuvat on tullut otettua just 135:lla ja 200:lla, saa dramaattisen kompression taustan kanssa samalla säilyttäen syväterävyysalueen hallinnan. Hitto joskus tullut kuvattua 15mm:llä muotokuvia ja niissäkin on oma viehätyksensä, ei vaan pidä mennä liian lähelle ettei kasvot vääristy liiaksi paljon ympäristöä saa mahtumaan mukaan tarinaan. Paha sanoa et itselleni olisi edes "oikeaa" polttoväliä, riippuu aina tilanteesta ja tunnelmasta mitä haetaan. Vääriä polttovälejä on kaikki ne jotka ei kyseisessä kuvassa sillä hetkellä toimi Tänään kameralaukussa ainoastaan 90mm summicron ja 58mm helios