Lapsinero, joka antoi säästö"possunsa" sisällön pienelle, hädässä olevalle, Suomelle. Liikuttava tarina - kertakaikkiaan... Voiko sellainen ihminen muka olla "paha"? (LOL)
Tuo auton vanhuus kyllä osui, Hiivattini on vuosimallia 2008 ja sellainen varmaan nykyään lasketaan vanhaksi. Hämmästyksekseni se katsastuksesta meni kuitenkinkin heittämällä läpi. Toisaalta jostakin luin, että tuo malli on suunniteltu "kehittyville markkinoille", että ehkä se siksi oli vielä kunnossa
se on sitten `Pompan nappi` Hiivat 500, tosin 60 luvun malleista pyydetään suunnilleen samaa rahaa kuin pari vuotta vanhoista.
Fiat 600 kai oli yleisin Suomessa, ainakin itse muistan lapsuudesta sen suorastaan Fiatin arkkityypin. Myöhemmin 127. Tuossa mainittiin että enää 20 kpl rekisterissä ja syyksi arveltiin jokamiesluokkaa: ”Pompannappi” saa isommankin miehen hymyilemään - reisjärvinen Jaakko Kuisma ihastui italoklassikkoon Klassikkoauto: Pikkuruinen Pompannappi
Jep, ajoin niitä kaksi loppuun silloisella 80 km työmatkalla. Surkea kottura, aina kulkiessa tuli vannottua Volvon nimeen.... No, joskus lumisateen jälkeen auraamattomalla motarilla pääsi ohittelemaan niitä Volvoja ja Mersuja, kun takavetoiset etumoottorilliset eivät päässet mihinkään. Motariosuuden jälkeen piti sitten vain aina muistaa, että etulokasuojat olivat todennäköisesti lunta täynnä, ja ratin kääntäminen johti pyörien lukittumiseen. Ei se mitään, kun sen tiesi. Ennen mutkaa piti vain hiljentää ja käännellä rattia edestakaisin varmistukseksi.
Ehei, minun Hiivattini on Linea. Jostakin syystä niitä näkee aika harvoin Ostin sen koska se näyttää autolta eikä hirmuliskolta ja oli halpa. Ja on se kyllä asiansa ajanut.
Jep, turkkilaista työtä epäillään joskus ihan syyttä. Turkkilaisethan ne saksalaisetkin autot tekevät
Autoteollisuus on jo vuosikymmeniä ollut hyvin kansainvälistä, niin että auton "kansallisuuden" määrittely saattaa olla hankalaa ellei mahdotonta. Osia valmistetaan useissa maissa ja kokoonpanotehtaitakin saattaa olla monessa maassa. Lisäksi käytännössä samaa autoa voidaan myydä eri maissa eri merkkisinä, tyyppiä Opel ja Vauxhall sekä Ziguli, Lada ja Vaz.
Niinpä. Suomessakin on kasattu jos vaikka minkä merkkisiä kulkuneuvoja, vaikka oma autoteollisuus taitaa olla Sisun varassa.
Eiköhän Sisukin ole aika pitkälti mersun komponenteista kasattu. Voimansiirtoa tulee myös Fullerilta.
Niinpä. Aikanaan Sisun kotimaisuusaste oli varsin korkea. Lähinnä moottorit ja vaihteistot sekä jotkut jarru- ja sähköosat tulivat ulkomailta. Sisulla oli jopa oma akselistotehdas. Nykyään tilanne on aivan toisin. Moottorit tulevat tosiaan Mersulta ja hytit taitavat tulla Renaultilta (??) ja akselitkin taitavat tulla joltain alihankkijalta. Omaa valmistusta taitaa olla lähinnä rungot ja tavanomaisimmat päällirakenteet ja sitten tietysti auton kokoaminen. Autothan valmistetaan tilauksesta juuri asiakkaan tarpeita vastaavasti. Varastoon ei taideta tehdä mitään (??). Jep, se Fullerin suorahampainen vaihdelaatikko ilman minkäänlaisia synkronointeja on kyllä klassikko. Opiskeluaikoina ajelin pari kesää Sisu-merkkistä maansiirtoautoa ja silloin tuli välikaasu, kaksoispoljenta ja kytkinjarru tutuiksi. Kestävä vaihdelaatikko raskaaseen käyttöön.
Oli Rollsilta ja myös Leylandin, Valmetin ja Cumminsin dieseleillä. Pulla-Sisussa oli Valmetin 411 ja Karhu-Sisussa ahdettu 611. Kontioissa oli jotain vanhaa Leylandia ja Cumminsseja. Nokattomissa oli myös Cumminseja poikittain. Cumminsin dieseleihin liittyi letkaus "diesel Cumminski". Noissa Karhu-Sisuissa oli varmaan siviiliversioista korkein kotimaisuusaste, koska moottori oli Valmetin toimittama 210-heppainen ahdettu Valmet 611.
Olen käynyt kokeilemassa Dusteria ja sen maasto-ominaisuudet ovat ainakin lumessa kohtalaisen hyvät. Lisäksi se on maasturiksi arkiajossa vakaa ja mutkaton ajettava ihan herrasmiesmaasturien tapaan. Sanoisin, että hyvä valinta lähes kenelle tahansa.
Kun perheessä aikanaan oli pieniä lapsia enemmän, valittiin maantieauto takapenkin leveyden mukaan, joten se oli sitten Mondeon farmari. Nyt lapsia on vähemmän, mutta ajoittain pitää kuljettaa tavaraa ja koiraa, joten nyt maantieautona (ja kaupunkiautona tuo Hiivatti) on Dacian Logan. Ei sillä vielä kahtasataatuhatta edes ihan ole ajettu, mutta yksi korjaus on tehty. Ensimmäisenä talvena virtalukkoon vaihdettiin joku vipstaaki. Muistaakseni pajalla sanoivat, että se pitää käytännössä niihin aina kerran tehdä, siis vaihtaa joku osa parempaan. Mutta muuten toiminut kuin junan vessa.
Niinpä. Kun Vanajan Autotehdas Oy lopetti, niin Suomen Autoteollisuus Oy jatkoi muutaman vuoden myös Vanaja-merkkisten kuorma-autojen valmistusta. Vanaja-autoissahan oli joko englantilaisen AEC:n tai Leylandin moottorit. Sitä en tiedä, kumpiako Suomen Autoteollisuus Oy noissa käytti.
Ettei suotta vähäteltäisi vaihtoehtojen määrää, niin niissä ensimmäisissä "nuhapumppu"-Kontioissa oli Fordin nelisylinterisiä moottoreita Logistisesti aika hankala kuvio sinänsä pitää varaosia tuohon palettiin, mutta toisaalta komponenttivalmistajan toimittaessa monelle merkille, osien saatavuus pysyy yleensä hyvänä.