Myyrämyrkkyä. Suomessa ei saa myydä, mutta Tallinnassa on puutarhakaupoissa, eikä kukaan kontrolli tuleeko ammattikäyttöön kuten paketti sanoo. Perhanan otukset jyllää puutarhassa eikä ole moksiskaan valkosipuli karkotteista, taitavat vaan tykätä mausteena!!
Toivottavasti et tarkoita maamyyriä, nykyiseltä nimeltään kontiaisia, jotka syövät matoja ja hyönteisiä. Ne otukset tekevät multakasoja. Tämä on rauhoitettu eläin, eikä sitä saa tappaa.
En ole nimeä kysynyt, mutta ei ne kasoja tee, reikiä kylläkin, ja koloja maan sisään. Ja niitä perskuleen vegejä tässä onkin tarkoitus saada kuriin, ei noita kelpoja lihansyöjiä.
Nyt kun nämä Turunseudun kulmat on koluttu, niin haluaa lähteä merta edemmäs kalaan. Siinä auttaa varmasti hyvinkin Bikeworldin suosiollisesti esillepanema ja allekirjoittaneelle myymä Hondan Rebel 500. 500 kuutiota kapinallista alkuvoimaa: Honda Rebel Uskaltaa suositella.
Taitaa 34 kW:n teholla se kapina ja alkuvoimakin jäädä varsin voimattomaksi, mutta jos ei enempiä tehoja kaipaa, niin kyllähän tuollakin pyöräilee…
Se on tuo jalkojen pituus, joka asettaa omat rajansa valinnan mahdollisuuksille. Tietysti Rebelistä löytyy myös 1100 kuution malli, mutta se tuntuu vähän liioittelulta rauhallista maisemakuvailua silmällä pitäen. Ja kun satapiikki on suurin tähänastinen pyörä, niin 500 on aivan hyvä siinäkin mielessä.
KTM:iä kyllä Turun Bikeworldista löytyy useampia, mutta eivät ole ns. miun makuun. Liian korkeita, liian sporttisia ja kalliitakin taitavat olla. Härkää muistuttava halpa Honda on enemmän omaan makuun. Myös suuri idolini Itchy Boots ajaa Hondalla: https://www.youtube.com/c/ItchyBoots/videos
Kunhan vitsailin. Moottoripyörien kanssa kannattaa vanheta arvokkaasti. Adrenaliinia nostattavilla räyhäpyörillä seniori vain loukkaa itsensä ennemmin tai myöhemmin. Sopivat paremmin junnuille, jotka ovat vielä kimmoisia ja joiden agiliteetti on hyvä. Herrasmiehille nämä Hondan leppoisat cruiserit sen sijaan sopivat hyvin. Tuo pienempi blokki on varmaan vielä parempi noista, koska siinä on vähemmän hyrrävoimia, vähemmän rasittavia tärinöitä, ei tempovaa tehoa, ei autoilijoiden raivoa ohittavasta moottoripyörästä...
Juu, toki pyörän käyttö ratkaisee. Mikäli tykkää ajella lähinnä yksin vaikkapa kaupungissa tai maaseudun mutkateillä maisemia katsellen, niin 34 kW riittää vallan mainiosti. Sen sijaan, jos vaikka haluaisi lähteä kyytiläisen ja matkatavaroiden kanssa pidemmälle reissulle, niin kyllä jossain moottoritiellä kovassa vastatuulessa helposti kaipaa muutamaa kilowattia lisää moottoritehoa…
Niin noh... Äsken tultiin emännän kanssa vastatuulessa motaria kotiinpäin ja kyllä se sen 120 heitti ihan nikottelematta mittariin. Tiedä sitten jos olisi metrinen nippu telttaa ja härpäkettä takahodlarilla, mutta näillä nyt mennään. Niin kun Niffe sanoi, niin meille herrasmies-tyyliselle suhailulle 500 riittää aivan hyvin.
Jep, matalaviritteinen pitkäiskuinen moottori, joka vääntää mukavasti, on aina leppoisampi ajettava matkanteon ollessa muutakin kuin kiihdytystä ja jarrutusta. Sopii erinomaisesti seestyneemmille itsensä kanssa sinuina oleville, joiden tärkeimmät näytöt on annettu jossain muualla kuin safariralleissa tai kaupunkikisoissa. Teho on sellainen ominaisuus, joka on ehkä eniten väärinymmärretty asia moottoripyörissä ajonautinnon kannalta. Moottoripyörissä nimittäin voi helposti olla liikaakin tehoa miellyttävän ajokokemuksen kannalta kannalta. Eräänä ääripäänä lienevät vanhat isomukiset kaksitahtiset, jotka raivosivat niin, ettei kukaan hallinnut niitä tai jaksanut ajaa niillä pitkään. Esimerkiksi motocrossissa Heikki Mikkolat ja muut teräsmiehet olivat suurin piirtein samassa kondiksessa kuin Suomen kestävyysjuoksu- tai hiihtojoukkue noina päivinä pystyäkseen hyödyntämään niitä tehoja. Vastaavasti esimerkiksi tuo linkittämäsi alankomaalainen neitokainen ajoi ensimmäisen kierroksen Intian ja Aasian läpi India-merkkisellä parisataakiloisella 20-heppaisella perusfillarilla, eikä ne tiet aina niin kummoisia olleet. Videot ovat tosi vangitsevia. Katselin alkupään videoita pari vuotta sitten ja ne olivat kyllä koukuttavia.
Niinpä. Tosin, moottori, jossa maksimivääntö on 43,3 Nm / 6 000 rpm ei ehkä ole kuvatunlainen. Niitä moottoripyöräilijöitäkin on kovasti monenlaisia. Jotkut kisailevat kadulla, jotkut moottoriradalla ja jotkut eivät kisaile ollenkaan, mutta arvostavat esim. sitä, että jos pyörällä lähtee ohittamaan, ei tarvitse polkea pienempää vaihdetta, vaan riittää, että kiertää hieman lisää kaasukahvasta. Totta kyllä on, että jos pyörän teho/painosuhde on vaikkapa luokkaa 1 hp / 1 kg, niin sellaisen ajaminen on jossain määrin ”kulmikasta”. Juu, joskus 1970-luvulla niitä oli ja silloin saattoi ajokaudessa kuolla yli 50 henkilöä pyöräonnettomuuksissa. Toisaalta, esim. Kawasaki 750 H2 Mach IV , mikä oli yksi niistä tarkoittamistasi, kehitti 74 hp, mikä ko. pyörän ajo-ominaisuuksiin nähden oli vähintäänkin riittävästi, mutta nykypäivän superpyöriin verrattuna varsin vaatimaton teholukema. Meikäläiselläkin muuten oli joskus nuorena juuri sellainen kolmipyttyinen kaksitahtinen, jolla ajamisesta selvisin hengissä ja kiertelin sillä mm. pitkin Keski-Eurooppaa ja hyvin jaksoi ajaa. Asennekysymyshän tuo on, vaikka tehoa olisikin reservissä, ei sitä alavariinsa tarvitse käyttää. Juu, meikäläiselläkin on kakkospyöränä Honda S90 vuodelta 1967 ja sen 8 hp moottorin kuljettamana on tehty pitkiäkin matkoja. Toisaalta, joskus taas on mukava ajella pyörällä, joka kulkee pelkällä ”pintakaasulla” sen minkä täällä saa laillisesti ajaa.
Kyllähän kaksitahtisesta viissatasesta saa kivasti irti, jos niikseen tulee, kun se sytyttää joka kampiakselin kierroksella, mutta niitä ei ole kehitetty kolmeenkymmeneen vuoteen ja puolestaan nelareista on sillä aikaa otettu kaikki irti, että niistä saataisiin kilpailukykyisiä. Tässä on mun viimeinen fillari. Tää nyt sopii niille, jotka arvostavat erityisesti ohituskiihtyvyyttä jäällä, sorarännissä ja piennaralueilla, mutta arvokkaasti vanheneville se ei sovi. Tehoa on ns. "riittävästi". Vanhan ranteet eivät pysy auki, vaan ahtaat lihaskalvot estävät veren virtausta niin, ettei nää nyt vain sovi yli 30-vuotiaille, ellei ole keskeytymättä harrastanut rupulikumipyöriä koko nuoruusikäänsä.
Juu, tuollaiset tehotykit on eri tarkoitukseen kun Rebelit tai Harrikat. Offroadia on mukava katsella videoista, mutta ainakaan itseä se ei omakohtaiseti kiinnosta enää sitäkään vähää ehkä joskus lapsempana. Henkilökohtaisesti minua ei haittaa, vaikka ohittaessa joutuu vaihtamaan pienemmälle, kun tehoa sitten löytyy kuitenkin pienemmillä vaihteilla ihan riittävästi. Yleensäkään en juuri ohittele sen paremmin autolla kun pyörälläkään. Yleensä liikenne kulkee riittävän tarkasti rajoitusten mukaan, enkä tunne tarvetta olla yksin tiellä. Jonossa mennään hyvällä turvavälillä. Se on parempi verenpaineelle ja muutenkin.
Niinpä. Harrikoissa ja vastaavissa on kyllä hienoa moottorin suuren iskutilavuuden tuoma vääntö, vaikka tehoa on varsinkin pyörän painoon verrattuna vähän. Väännön ansiosta ei tarvitse sitä vaihdelaatikkoa niin kovasti polkea. Jonkun Harrikan spekseistä jäänyt mieleen vääntöarvo 158 Nm / 3 250 rpm, kun moottorin iskutilavuus on 1 868 cc. Oma lukunsa on Triumph Rocket 3, jonka 2 458 cc moottori vääntää 221 Nm / 4 000 rpm. Hyvä kuitenkin, että on monenlaisia pyöriä tarjolla monenlaiseen tarpeeseen.
Juu, kiva olla monenlaisia leluja Eilen vein talliin VX800 (veetwin) ja otin tilalle XJ900S niin vääntö vaihtui tehoon.