Reliikki vai relikti, niillä taitaa olla pieni ero. Relikti ei taida tässä yhteydessä (ainakaan vielä) käydä koska ko. tuote ei ole laajalle levinnyt
Itsekin peilittömiä useampia käyttänyt ja valitettavan paljon vielä rahaakin siinä hassannut vaan todetakseen että vanhassa vara parempi. Akun kesto 5D Mark III hämmästytti kun taas peilittömien jälkeen sillä kuvasi. Mark IV ehkä vähän huonompi, siksi en pidä GPS ja WiFi päällä. Omassa käytössä ei extreme olosuhteet näyttele mitään roolia, paitsi sateessa tykkään kuvata. Nikon Df, Canon 5D ja Leica M8 ovat ne mitä käytän ja spesiaalitilanteessa OM-D E-M5.2 Saa muut uudet valokuvausihmeet jäädä minun osaltani kauppaan. Tällä kalustolla pärjään vielä pitkään, luulen
Koronamaskiaikana silmälasikäyttäjänä oon ihastunut peilittömän käyttöön. Kun pitää maski päässä kuvata niin voi jättää silmälasit pois päästä huurtumasta ja etsimestä näkee kaikki kameran säädöt ja voi katsella otettuja kuviakin.
????? En minä ole koskaan peililliselläkään kuvannut silmälasien kanssa. Onhan okulaarissa säätö, senhän saa omalle silmälle just. No, otettujen katseluun tarvitsee sitten kyllä silmälasit.
Likinäkö on senverta huono että kameran säätöjä säärellässä normaalisti tarvittis luku/moniteholasit. Peilittömässä lähes kaikki näkyy etsimessä. maskin kanssa silmälasit pakkaa huurtumaan.
Kyllä kääntyvä kosketusnäyttö ja laajalla lähinäköalueella varustetut moniteholasit ovat aivan lyömätön yhdistelmä. Ei tarvitse miettiä mitkä lasit sattuvat olemaan mukana tai tällä hetkellä päässä. Lisäksi näytöltä kuvaaminen vapauttaa kameran niin, että sitä voi helposti siirrellä paremman perspektiivin saamiseksi, kun ei tarvitse kumarrella, kyykistyä, polvistua tai jopa mennä kuraiseen maahan makaamaan. Saa kuvia myös ahtaista paikoista johin kamera mahtuu, mutta ei kuvaaja tai edes kuvaajan pää sinne kameran taakse. Fimikameroista perityvä erillinen nestekidenäyttö asetusten näyttämiseen on digikamerassa jopa tarpeeton. Sehän vain vain pahentaa tilannetta, kun joutuu katsomaan välillä takanäyttöä, välillä etsintä ja välillä sitä asetusnäyttöä. Silloin myös aika ja keskittyminen menee liiaksi katseen siirtelemseen kun pitäisi keskittyä kameran suuntaamiseen, kohteen seuraamiseen ja tarkennuksen ohjaamiseen. Kohteen seuraaminen ja myös kohteen kanssa kommunikointi sujuvat luontevimmin kun käyttää pelkkää näyttöä, ja näytöltä näkee myös kaikki tarpeelliset asetukset katsetta siirtämättä. Ainakin jossakin määrinhän voi myös räätälöidä mitä asetuksia ja miten aseteltuina haluaa ne näytettävän.
Optiikasta sen verran, että on oikeastaan vähän tarpeestakin kiinni, mikä on hyvä. Jostain syystä myöskään laatu ja hinta ei aina tunnu kulkevan käsikädessä. Kropilla tykkään "normaalina" esim. DA 35/2,4:sta, joka maksaa 150 euron kantturoissa uutena. Eikä sitä ole oikein haukuttukaan. Samoin monesti tykkään enemmän M 50/1,7:sta (tai jopa K 55/1,8:sta) kuin FA 43/1,9:stä. Polttovälialueista... neljäkolmonen limited on vissiin vähän pilke silmäkulmassakin tehty. Tai paniikissa. Joidenkin teorioiden mukaan kun 43 mm on "normaali". Myös M 28/2,8:sta tykkään paljon.
Mulla on hajataittoa, ja on tosiaan ollut ongelma kuvatessakin sieltä teini-iästä lähtien. Nuorena oikeassa silmässä pahempi, mutta vanhenmiten kääntynyt päinvastoin. Liekö siitä, että yrittänyt suojata sitä oikeaa silmää.. Okulaarin säädöstä hauskahko episodi viime kesältä. Olin jo useamman päivän kulkenut yksin ja keskustelukumppani oli ollut oman pään sisällä. Väsyttikin jo. Sellainen muutaman sekunnin hiljainen monologi, kun aloin jossain suon laidalla kuvaamaan: "Nyt näkyy vain sumua; silmä puhjennut!? Ei kun kamera hajonnut?! On! Ei! Ei kun joo, okulaarin säätö mennyt toiseen laitaan."
Piti ehdottomasti saada DC-Nikkor Df:n nokalle. No ostin 105 millisen pois kuljeksimasta, tai, siis kulkemaan mun kanssa
Kyllä! Lyhyen kokeilun jälkeen ei ainakaan kaduta. Mietityttää että miten vasta nyt heräsin että tämmöinenhän multa puuttui Harjoittelin käsin tarkentamista ja kuvasin käsivaralta.