Vertailu on hiukan hankalaa, meiltä kun puuttuu ne laivastot... Ei tarvita niin paljoa esiupseereitakaan. Pekka Lipponen kummiskin oli prinssieversti.
Kävin pari kesää sitten Turussa meripäivillä. Huomio kiinnittyi suurikokoisempia kuvioita kauluksissaan kuskaavien herrojen rintapielien kunniamerkkirivistöön... parikin kerrosta kaikenkirjavia koristeita. Ihmettelin vain, miten rauhan aikana upseeri voi osoittaa niin suurta taitoa ja kuntoa, että toistakymmentä renikkaa. Kai siinä sitten on ansiomitali kesän suurimman silakkaparven syvyyspommeilla tuhoamisesta jne.
Täällä Suomen sotilasarvot Nato-koodeineen. Helpottaa vertailua Suomen sotilasarvot ja vastaavuudet englanniksi
Tuohan on hyvä listaus. Joskus ("sotien jälkeen") ne piti ihan opetella. Kerran oli tiukka paikka; minut lähetettiin Helsinkiin noutamaan puntiksella ollutta nuorta herrasmiestä, joka oli pistetty päävartion selliin. No, siellä oli pomona henkilö, jonka kauluksia katselin aika pitkään, ennen kuin sain puhuteltua. Muisteliin kirjan kuvia... Silloin oli kadettikoulun väellä eri arvoja, ja päävartion johtohenkilö oli pitkän pähkäilyni jälkeen kadettivääpeli. Osuin kai oikein, koska asianomainen ei ainakaan korjannut puhuttelua, ja sain asiani selvitettyä. Matka ei ollut muutenkaan ihan ongelmaton, koska oman komppaniamme vääpeli ei ollut hoksannut kirjoittaa junaan litteraa tälle vain paluumatkalla mukana olleelle henkilölle. Konnari urputti lipun puutteesta, mutta pistin kaverin käsiraudoilla junan penkin putkiin kiinni, ja sanoin, että heitä sitten ulos. Jupina kuului vielä vaunun eteisestä, kun konnari meni ja motkotti.
En tiedä, kuuluuko tämä tänne. A-studiossa taas "reivattiin kurrsia". Purjehtijat käsittääkseni tukehtuvat pullaansa tällaisesta. Valokuvauksen harrastajat ovat liberaalimpaa porukkaa. Täälläkin vähän väliä käytetään milloin minkäkinlaista (jopa itse keksittyä) terminologiaa, mutta jos sellaisesta huomauttaisi, olisi niuho tiukkapipo.
Meritermi reivaaminen lienee yksi eniten väärinymmärrettyjä ja väärinkäytettyjä käsitteitä maakrapujen kielenkäytössä. Sitä on käytetty milloin mitenkin niin kauan kuin jaksan muistaa.
Jossain määri purjehtijoillakin. Sluuppitakilaisten käyttäjät eivät ymmärrä raakapurjeisten terminologiaa.
Tjaa, mikäs siinä nyt? Voihan sluupinkin seilejä reivata, jos isossa on reivirivit tai periaatteessa rullattavat genoatkin kai ovat jonkin sortin reivattavia (jälkimmäisiä en tunne kovin hyvin).
Tuo naama kuuluisi paremminkin hirviö -ketjuun.... Järkyttävää... yhteiskunnan "eliittiä", juuri nyt, totta tosiaan... Uskomattomia pällejä ...
Vuoden verran meni tässäkin taas verorahoja jokunen euro. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007937766.html Jotta tasapaino säilyisi, mietin notta voisiko valittajan velvoittaa lahjoittamaan valtiolle kerän ilmastointiteippiä (korrektimpi ilmaisu ns. jeesusteipille)? Voisi sitten tulevaisuudessa peittää mieltäpahoittavat merkinnät.
Edelliseen liittyen. Pitäisi varmaan olla ihan lakiin kirjattu, että jokaisella täysi-ikäisellä pitää olla huomioliivi liikkuessaan. Sillähän siitä päästäisiin. Päiväkotilaisillahan jo onkin. Muualla maailmassa nouseva trendi. Nämä huomioliivit.
Olen tässä huomannut että en välttämättä enää itse niinkään nauti valokuvaamisesta, vaan nautin enemmän seuraamaan ammattikuvaaja-tyttären kuvaamista. Keskustelen päivittäin hänen kanssaan kuvista ja kuvaamisesta, ja tulokset näen joka päivä norjalaisen sanomalehden verkkojulkaisusta. Näin sen kai pitääkin mennä. En valita.
Tuli luettua varmaan ensimmäiseen kertaan 10 vuoteen Hesarin pääkirjoitus siinä toivossa, jos maan ykkösgazetta olisi palannut varjojen mailta toteuttamaan sen ensisijaista tehtävää eli tiedonvälitystä aivopesun sijaan. Askel parempaan oli ehkä otettu, mutta liekö katteetonta optimismia.
Hesarissa on jotenkin viime aikoina tuntunut linja tasapuolistuneen. Persumyönteisiä kannanottoja en myöskään ole pahemmin huomannut kuten jäsen mlphotic aiemmin totesi. Joka tapauksessa journalismi Suomessa on paremmin Hesarin kanssa kuin ilman. Kunhan muistaa että täydellisyyttä ei ole olemassa