Tongin tässä huvikseni vanhempia otoksiani, alunperin ajatuksena löytää hyviä kissaotoksia. Löysin sitten kuitenkin tällaisen: Napattu pari vuotta sitten kesällä Hyvinkään Piilolammilla. Metsien kuvaamisessa en koskaan ole ollut kauhean hyvä, mutta vähän jäin miettimään että miksi olen tämän jättänyt aikanaan jatkokäsittelemättä. Joten jätetään se nyt tähän arvosteltavaksi.
Kiitokset kehuista. Tuo pätkä luontopolusta on muistini mukaan luonnontilaan jätettyä polkuja lukuunottamatta, eli lahoja ei siis kerätä pois. Ja sen huomaa jo ihan luonnon ääniä siellä kuunnellessaan, kun pystyyn lahonneet puut narisevat hennommassakin tuulessa.
Nuorena miehenä kuljeskelin ympäri metsiä kuvaten tuontyyppisiä tapauksia. Hyvin harvoin kuvista tuli mitään järkevää, vaikka paikan päällä oli satumainen tunnelma. Syinä arvattavasti olivat valon luonne metsän sisällä ja silmän harhautuminen kuvittelemaan kolmiulotteisuuden siirtyvän filmille. Ne kuvat, jotka onnistuivat, perustuivat useimmiten syvyysterävyyden hallintaan - joko se oli riittävän lyhyt korostamaan pääkohdetta tai sitten käännetty takalaudalla pitkin aluskasvillisuutta (esim. metsäkorte) tai pääkohdetta (esim. kaatunut kelo). Kauniit koivikot ovat tietysti omat lukunsa, kun niistä tulee kuvaan kontrastia automaattisesti ja jyrkempi valo puolestaan pilaisi niiden rungot tekemällä kontrastin liian suureksi. Haavikolle sopii taas puolestaan sellainen puolikirkas valo. Rohkenen siis sanoa, että kuvassa on yritystä, mutta minulla se olisi mennyt noiden hylättyjen listalle. Minun mielestäni ensimmäinen ongelma on "risuisuus", esimerkiksi kuvan vasemmassa laidassa oleva rytö. Harva etelän kuusikko ei nyt ole muutenkaan minusta kovin kuvauksellinen tapaus - tai sanotaan, että se on vaikea tapaus. Toinen ongelma on tuo syvyysterävyyden hallinta - tai sen puute. Vaikka pääkohde eli sammaleinen pökkelö on terävin niin tausta on lähes yhtä terävä. Ja koska valo on tasainen ja pilvinen taivaskin kumottaa taustalla, niin kuvasta vain tulee lattea korostetusta värikylläisyydestä huolimatta. Lähikuva pökkelön alaosasta siten että taustan puut riittävän epäteräviä???
Nooh, en minä tuota niin mestariteoksena kaupitellutkaan. Silti se vanhoja kuvia kaivellessani tarttui näkimeen sen verran, että käpistelin siitä pikaisesti jotain. Myönnän kyllä, että metsä on hiton hankala paikka kuvata puita. Tausta on lähes aina suhteellisen kamala, ja kuten yllä todettua, syvyysvaikutelman puuttuminen tekee asioista vieläkin hankalampia. En ole montaa kertaa kokeillut terävyysalueen käyttöä sen luomisessa, ne kerrat kun olen kokeillut en ole aina pitänyt lopputuloksesta. Tässä on ollut lasina Sigman EX 20/1.8, joten tausta olisi ollut vielä suurempi harhautus, jos olisin edes yrittänyt. Sen lasin bokeh ei ollut erityisen kaunista... Olen hiljaa hieman kateellinen sumuisempien seutujen kuvaajatovereille, minä kun yleensä näen sumua korkeintaan töihin ajaessani. Ilmataiteenlaitoksen sivuilla ei valitettavasti ole tilauslomaketta.
Meinasin unohtaa kiittää palautteesta. Kiitänpä kuitenkin, arvokasta tämäkin kommentti. Täällä turhan harvoin saa mitään palautetta. Ei sitä usein itsekään tule annettua...
Viime vuonna meni jätteidenpolttolaitokseen kaksi muovikassillista dioja, tämän vuoden puolella muovikassillinen negatiiveja. Niissä meni mukana likimain kaikki vastaavat yritelmät. Tuosta voisi myös päätellä, ettei minulla välttämättä ole kompetenssia antaa palautetta