Vaikka takana onkin jo muutama kymmenen vuotta parisuhdetta tai juuri sen vuoksi, minä en tohdi edes ajatella moista kaksimielisyyttä.
Kulkeutui vanha kuva esille. Mainosten sijoitteluhan on taidetta, saadaan tuoteinformaatio oikeaan paikkaan.
Sain nätin ja kivan viestin. Julkaisen vain alun ja lopun ettei liikaa tarvitse lukea (paljon kyllä, samanlaista oli). Kiitän, mieltä kohottavista, lukuhetkistä: ...(tässä välissä muutama sata eritasoista parjausta)... Oikein oli sivistynyttä ja kannattaa, siksikin, esimerkkinä esille nostaa.
FB-ryhmästä: Huoltsikan WC:ssä oli kyltti "Jätäthän WC:n siihen kuntoon, josta toivoisit sen itse löytäväsi". Ostin sinne kaksi tölkkiä keskiolutta ja uusimman Jallun.
Onhan se hyvä, että siinäkin päässä jotain liikkuu. - Ainiinmutta, eihän nuttura juurikaan liiku. Höh.
Hih, Kimon jutusta tuli mieleen. Pyysin äskettäin lihatiskin tytöltä neljänneskilon siansivua. (Kalakukkoa varten, mutta eihän se tähän asiaan kuulu.) "- Ai neljä kiloa?" - Ei kun siis neljännes. "- Ahas, neljänneskilo siis." Punnitsi sitten huolellisesti 400 grammaa. Muistutin itselleni, että olen eläkkeellä, enkä ryhtynyt opettamaan tytölle murtolukuja. Totesin vain itsekseni, että nuorten aikuisten maailmassa ovat murtoluvut nykyisin tuntematon käsite. Jutulla oli semmoinenkin onnellinen lopputulos sitten, että se 400 g oli just sopiva määrä niihin kaloihini, vartti olisi ollutkin niukasti. Pari kertaa on nyt sitten tullut muutenkin esille tuo murtolukuongelma. Kahdessa eri FB-ryhmässä kyseltiin kakkuohjeesta paljonko on 3/4 dl jauhoja. Vastaajat opastivat ihan oikein: laita ensi puoli desiä - mitassa on yleensä viiva sillä kohtaa. Sitten vielä lisää puolet äskeisestä. On kai se peruskoulu jossain kohden hiukan epäonnistunut, kun leipojalla ei ole mitään käsitystä tuosta 3/4-jutusta. Siitä kai voi päätellä, ettei asianomainen osaa laskea yhtään mitään muutakaan - ehkä pulkalla mäkeä sentään. Vaan, haitanneeko tuokaan mitään.
Tämän kansan viitseliäisyys puujalkavitsien rakentelussa jaksaa yhä yllättää. Linkitetty kuva oli osastossa "Ostetaan", kuskin penkki Passatiin. 143223139_4018422521515833_521325971781273253_n.jpg
Onhan näitä. Kävin joku päivä sitten apteekissa ja siellä oli juuri silloin nuori romanimies kovaan ääneen vaatimassa uusia Diapam-lääkkeitä, kun vanhat olivat jo loppuneet. Farmaseutti totesi, että niitä ei voida myydä, kun reseptissä määritetyn annostuksen mukaan entisiä pitäisi olla vähintään puolet jäljellä. Asiakas rupesi olemaan melko ”kuuma” ja puolittain huusi, että: ”Reseptissä lukee, että yksi viiva kaksi tablettia päivässä ja minä olen niitä ottanut kaksi päivässä”. Farmaseutti edelleen totesi, että kyseisiä lääkkeitä ei nyt voida myydä. Sitten tuo kiukkuinen asiakas tyrkkäsi reseptinsä minun nenän eteen ja sanoi, että: ”Kato nyt sinäkin mitä tossa lukee, eli yksi viiva kaksi päivässä, kyllä mäkin sen verran osaan lukea”. Reseptissä luki: ” ½ - 1 tablettia päivässä ”
ei saa jujuttaa nuoria tyttöjä, itsellä sattui paikallisessa City marketin kassalla, sanoin kassa tytölle että muovipussissa on Alkosta ostettuja tuotteita ``tietenkin alkoholitonta`` johon tyttö sanoi (kysyi) onko kuittia, ilman muuta näytin kuitin,jota tyttö tutkaili, selvä sanoi tyttö, herätti pientä hilpeyttä kassa jonossa.
Minäkin tuossa hiukan sekoilin reseptin kanssa. Jotenkin siinä oli epäselvästi ilmaistu määrä: Vuoden annos, luki reseptissä, jonka voimassaoloaika oli kaksi vuotta. No, apteekissa ei sitten tavaraa annettu enää toisena vuotena, ja tuntui omituiselta uusia reseptiä, joka oli voimassa. Niin piti kuitenkin tehdä.
Palataas niihin puujalkavitseihin. Kaveri ehdotti vaimolleen roolileikkejä sängyssä. Vaimo innostui myös, ja ehdotti ekaksi lääkärileikkiä. Miesparka on nyt istunut kolme tuntia eteisessä.