"Irene tiesi, ettei voisi koskaan puhua tästä matkasta kenellekään. Hän ei saisi kuvailla toisille sen kestoa tai raskautta, ei muistella kävelykumppaneita tai edes koettaa selvittää, miten Ailin tai Siirin kävi. Sen sijaan hänen oli pysyteltävä lopun ikäänsä hiljaa ja väisteltävä joka kysymystä, joka liittyi sodan loppuun, saksalaisiin ja hänen suhteeseensa sotaan. Askel askeleelta lähestyi koti ja kylä, jossa hänen olisi turha selitellä lähtönsä syitä tai kertoa olosuhteistaan, sillä lutka hän olisi heti, jos muille paljastuisi se, missä hän oli evakuointipäivästä alkaen ollut." Olipahan kirjan aihe, jota ei ollut ennen paljon ajatellut ja nyt jäi lähtemättömästi mieleen. Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa
Hyvää kertausta Ukrainan sodan tapahtumista. Juha-Antero Puistola, Johanna Suhonen: Itä-Ukraina — Lännen etuvartio
Niin paljon kuin henki ukrainalaisten puolesta onkin, niin seuraavan kirjan kanssa on matka toiselle puolelle maapalloa. Haruki Murakami: Pimeän jälkeen
Takaisin Eurooppaan. Tällä kertaa Puolaan lähelle Tšekin rajaa. Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli
Antin kvariaatista posti toi K Kolehmaisen kirjan algoritmeista ja malleista C++-ohjelmointi algoritmit ja mallit - Readme.fi Samalla palauttelen mieleen asioita Päivi Hietasen ekirjalla C++ ja olio-ohjelmointi, jonka elibris möi sopuhintaan C++ ja olio-ohjelmointi 2004 Quality | E-kirja | Ellibs E-kirjakauppa Takavuosina tuli C -kielellä ohjelmia väännettyä, mutta C++ jäi vähemmälle. Parempi myöhään kun ei silloinkaan.
Kas, ihan samannimisiä kirjoja ollaan lueskeltu. Ko. teokset löytyvät myös omasta kirjahyllystäni. C ja C++ ovat edelleen valta-asemassa esim. ns. sulautettujen järjestelmien ohjelmoinnissa, vaikka kilpailijoitakin on jo tullut. C on myös jonkinlaista alan yleissivistystä. Jos C on tuttua, on helppo opetella jotakin muutakin ohjelmointikieltä, vaikkapa JavaScriptiä. Tosin, kaikki ohjelmointikielethän ovat vain välineitä, millä jonkun prosessorin kanssa kommunikoidaan. Varsinainen ohjelmointitekniikkahan on jotain ihan muuta kuin jokin ohjelmointikieli.
Kyllä molemmat kielet on vielä ihan voimissaan. Jos esimerkiksi lataa jonkin sorsan githubista, niin jompaa kumpaa C:tä se tahtoo olla. Tai ainakin ne pätkät, joita itse olen katsellut. Kaupallisella puolella java on kyllä varmaan aika yleinen. Oma mielenkiinto ei kohdistu enää kaupallisiin ja / tai automaatiopuolen ratkaisuihin, niin sikäli on mukava kun voi valita vapaasti. No, sen verran olen kyllä Javaa katsonut, että vahvista sen, että C:n pohjalta on varmasti aika helppo lähteä sitäkin opiskelemaan.
Wallace on kärkkynyt lukulistalle. Nyt kiinnostus heräsi entisestään. Kiitos siitä tai sitten haist' home. Nimittäin hyllyssä on jo nyt lukematon joukko mielenkiintoisia kirjoja.
Digging Hitler's Arctic War : Archaeologies and Heritage of the Second World War German military presence in Finnish Lapland. Seitsonen, Oula väitöskirja. Yllättäviä asioita, joista on oltu Suomessa aika hiljaa. Saksalaisilla oli Lapissa melkoinen määrä vankileirejä, noin 200 kpl. Onhan niistä sikäli tiedetty, että tietysti paikallisilta rintamilta kertyneitä sotavankeja on johonkin leiritetty, mutta leirejä on ollut paljon. Vankeja on kuskattu Keski-Euroopasta, sekä sotavankeja että muita. Juutalaisiakin aika paljon. Laivalla Hankoon, junalla pohjoiseen ja loppumatka kuorma-autoilla. Niiltä leireiltä ei tainnut loppupeleissä moni palata. Kuriositettina on aika kummallinen juttu, että kun suomalaiset ja saksalaiset joukot taistelivat yhdessä, oli rintamalla mukana myös Suomen juutalaisia. Taitaa olla aika harvinaista, että SS-joukot ja juutalaiset taistelivat yhdessä. Ainakin itärintaman ainoa synagoga on ollut Suomessa, sellainenkin rintamalta löytyl.
Mitä erikoista siinä oli? Suomi oli täysin totalitaarinen maa, jota hallittiin pienissä piireissä toiseen maailmansotaan saakka.
Kolmelle Suomen armeijassa palvelleelle juutalaiselle myönnettiin rautaristi (siis korkea saksalainen kunniamerkki). He kieltäytyivät ottamasta sitä vastaan.
Puolalaisen Jozef Molkan aikalaiskertomus vankileirien ruohonjuuritasolta antaa jo pelkkänä tiivistelmänä mielikuvaa noiden vankileirien raadollisuudesta. Puolan pojat Taivalkoskella orjina – Sermónes (sermones.fi)
Eipä mitään erikoista, ja kyllähän se silloisen oikeiston (AKS, Lapuan liike) Suur-Suomen maailmaan hyvin istui. Minulle nuo jutut ovat uusia, en ole ennen niihin törmännyt. Lapin vankileireistä ovat tietysti paikalliset tienneet, monet olleet niillä töissäkin. Historian kirjoihin ei montaa mainintaa ole kuitenkaan jäänyt, ainakaan niihin, mitä minä olen sattunut lukemaan.
On Lapin leirejä tutkittu jo aiemmin, Lars Westerlund tulee ensimmäisenä mieleen. Vetäytymisvaiheessa saksalaiset pitkälti tuhoavat arkistomateriaalin tai vievät mennessään, joten lähdepohjan suhteen asia on hieman ongelmallinen.
Kuusamossa vankileirien luut ovat viimeistään kalisseet viitostien kaivutyömaan jälkeen 1960-luvulla. Sotavankien hautapaikka Sänkikankaalla - KENTTÄRATA (weebly.com)
Siihen menee varmasti pitkä aika, kun näitä tarinoita alkaa näkymään koulukirjoissa. Eikä suomalainen totalitarismi mihinkään 1930- ja 40-lukuun rajoitu. Venäläiset ihmettelivät jo 1860-luvulla, kun suomalaiset tapattivat omaa kansaa nälkään, vaikka viljaa olisi ollut saatavilla.